Kuva: Henna Koste

Ville, 29, näki ratikassa mainoksen ja löysi hyvän ystävän: "Saan Matilta energiaa arkeeni"

10.09.2018 21:15 - Henna Koste

Villen ja Matin ystävyys ei alkanut perinteisellä tavalla. Kehitysvammatuki 57 oli katsonut heidän tulevan hyvin juttuun, jonka jälkeen ystävystyminen pääsi alkamaan.

Ville Vikman, 29, istui syksyllä 2013 raitiovaunussa, joka kiemurteli pitkin Helsingin katuja. Syksy oli tullut kaupunkiin, ja miehen opinnot olivat loppusuoralla. Loppurykäisyssä riitti tekemistä, joten toisinaan Ville etsi pakokeinoja todellisuudesta. Mieli olisi voinut olla moninkin tavoin korkeammalla.

Ville huomasi raitiovaunussa mainoksen, joka kiinnitti hänen huomionsa. Kehitysvammatuki 57 ilmoitti etsivänsä vapaaehtoisia kaveritoimintaan. Toiminnan oli tarkoitus yhdistää kavereiksi kaksi samanhenkistä ihmistä, joista toisella on kehitysvamma ja toisella ei. Se kuulosti Villen mielestä hyvältä. Uusi kaveri voisi todellakin tuoda piristystä harmaaseen syksyyn.

Kun Ville ilmoitti halukkuutensa toimintaan, hän kävi lyhyen vapaaehtoisten koulutuksen.

- Mitään koetta kaveruuteen ei luonnollisesti ole, mutta kävimme läpi käytännön asioita, Ville kertoo.

Yhdistyksessä oltiin katsottu, että Villen kanssa juttuun voisi tulla Matti Walden, 51. Kaksikkoa yhdisti muun muassa kiinnostus oluisiin ja musiikkiin. Viisi vuotta myöhemmin on helppoa todeta, että kaveriparin valinta oli onnistunut.

- Näemme ehkä kerran kuussa tai hieman harvemmin. Käymme elokuvissa, keikoilla ja teemme tavallisia juttuja. Liikunnasta emme oikein välitä. Keilaaminen on ehkä maksimiesimerkki, mitä voidaan liikkua, Ville toteaa, ja Matti nyökyttelee nauraen vieressä.

Kaveri, ei avustaja

Kaverukset ovat monesti myös istuneet oluella.

- Välillä olemme vähän päivittäneet sitä ja lähteneet Tallinnan risteilylle juomaan olutta. Ainakin ympäristö on muuttunut, Ville naurahtaa. 

Toisinaan ihmiset sekoittavat, että toiminnassa etsitään avustajaa, hoitajaa tai valvojaa. 

- Totuus ei voisi olla kauempana siitä harhaluulosta. Menemme vapaasti oman kaveruutemme ehdoilla, Ville sanoo.

Eppu Normaalin juhlakonsertti on jäänyt molempien mieleen. Matilla oli keikalle liput. 

- Minulla oli neljä lippua, Matti kertoo.

- Matti myi kaksi, ja sai vielä vähän juomarahaa, Ville muistelee naurahtaen. 

Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeen keikka naurattaa parivaljakkoa vieläkin. He päätyivät bändin poikien kanssa viettämään iltaa ja ilta oli sanalla sanoen hauska. 

Matti ja Ville yrittävät löytää yhteistä aikaa kerran kuussa. (kuva: Henna Koste)

Huonon leffaillan täyskäännös

Vaikka yhteisen ajan löytäminen kalenterista voi olla haastavaa, ovat molemmat saaneet yhteisistä tapaamisista aina paljon.

- Edellisessä työssäni oli joskus rankkaa ja olin usein todella väsynyt. Olisin halunnut mennä töiden jälkeen vain nukkumaan. Olimme sopineet Matin kanssa, että menemme leffaan. Se oli joku suomalainen leffa, joka oli lopulta ihan sysihuono. Ajattelin, että ilta on ollut huono, kun leffakin oli floppi ja se ei naurattanut. Mietin, että olen varmaan väsyneenä huonoa seuraa, Ville muistelee.

Elokuvan jälkeen kaksikko ei puhunut paljoakaan.

- Kun lähdimme, näin kuinka Matti innosta heitti hyppyaskeleen ja lähti kotia päin. Vaikka se oli ollut kuukauden tai viikon huonoin hetki, siinä hetkessä toinen ihminen pystyi näyttämään, kuinka hieno hetki se oli, että kävimme yhdessä ulkona. Siinä sekunissa oma iltani parani heti ja jatkoin uudella tarmolla. Tästä saa itse niin paljon, ja niin se pitää ajatellakin. Saan energiaa omaan arkeeni, Ville korostaa. 

Kavereita haluavien jono on pitkä

Ville huomauttaa, että vapaaehtoisten koulutuksessa käydään läpi hyödyllisiä asioita liittyen kehitysvammaisuuteen, vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin ja kaveritoiminnan käytäntöihin. Koulutuksessa tapaa myös toiminnassa jo mukana olevia vapaaehtoisia ja kaveripareja, jotka kertovat omista kokemuksistaan.

- Yksi asia, joka voi hämmentää joka kerta, on se, kuinka suora ja avoin toinen voi olla. Tarkoitan sen pelkästään positiivisesti. Meillä muilla on todella paljon suojamuureja, miten kommunikoimme. Jos meillä on vaikka huolia, emme välttämättä kerro niistä, Ville perustelee.

Villen siskolla on downin syndrooma. 

- Ensimmäinen asia, jonka hän sanoo aina on, että hän rakastaa. Ei meidän perheessä kukaan muu sano niin. Sisko on ainoa, joka kertoo sen aina avoimesti. Se, miten avoin toinen on, yllättää positiivisesti harva se kerta. Jos jostain ei tykätä, se ei ole kivaa. Ei tarvitse esittää mitään, Ville sanoo.

Kaveritoiminnan pohja-ajatuskin on se, että ole oma itsesi. 

- Ei tarvitse esittää temppuja tai olla super-kaveri. Jos joku ei kiinnosta, keksitään jotain muuta, Ville sanoo. 

Silloin ystävyys toimii ja kantaa parhaiten.

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Veera Hietanen kertoo, että kavereita haluavien jono on pitkä, joten uusia hakemuksia otetaan ilolla vastaan. Ainoa kriteeri on täysi-ikäisyys. 

- Jo kaksi tuntia kuukaudessa voi muuttaa jonkun elämää, hän huomauttaa.

- Jokainen ihminen kaipaa kaveria. Suosittelen tätä kaikille, joilla ei ole kaverikiintiö täynnä, Ville sanoo. 

Haastattelun jälkeen Matti ja Ville jäävät suunnittelemaan tulevan syksyn seikkailuja. 

Lue myös: Asuuko hyvä ystävä kaukana? 10 asiaa, jotka vahvistavat kaverisuhdetta välimatkasta huolimatta

Kilpailut

Uusimmat