Kuva: Fotolia

Suomalaisvanki kertoo rankan tarinansa: "Sytytin kotini tuleen ja koitin polttaa itseni"

19.04.2016 16:45 - Senni Loikala

Hämeenlinnan vankilassa tuomiotaan istuva Pekka on viettänyt 15 vuotta elämästään kiven sisällä. Nyt hänellä on vuosi tuomiota jäljellä, ja tulevaisuutta pitäisi alkaa jälleen suunnittelemaan.

Pekka, 68, on jo hereillä, kun sellin ovelle tuodaan aamupala seitsemän aikoihin. Hän valitsee tarjottimelta, mitä mieli tekee. Uusi päivä sarastaa Hämeenlinnan vankilassa, ja vangin vatsa täyttyy puurosta, voidellusta leivästä ja lasillisesta maitoa. 

Suljetulla osastolla asuva Pekka on tyytyväinen selliinsä ja ruokaan. Muuta hän ei tarvitse kuin sängyn, vessanpöntön, lavuaarin, kahvinkeittimen ja television. Henkilökohtaisia tavaroita miehellä ei juuri ole, pelkästään joitakin vaatteita.

- Oikeastaan minulta ei puutu mitään. Ei mulla ole edes valokuvia, kun en tarvitse niitä. Mulla ei ole kuin vaatteet ja joitain tarvittavia papereita, Pekka kertoo.

- Helkkarin hyvät ruuat täällä on. Tässähän se on, ettei mulla ole mitään moittimista. Kyllä minä noita nuorempia ymmärrän, että he kaipaavat siviiliin ja perhe odottaa heitä siellä. Niillä menojalka vipattaa, mutta meikäläisellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä ulkomaailmassa.

Kolme tuomiota

Pekka on ollut vankilassa 15 vuotta elämästään. Hän on saanut tuomiot törkeästä pahoinpitelystä, ampuma-aserikoksesta ja tuhotyöstä. Jälkimmäinen rikoksista on tuorein, ja siitä Pekka istuu nykyistä vankilatuomiotaan.

- Nyt ei ole pitkää kakkua, tämähän on vain lomareissua. Tämä tuomio on kaksi vuotta ja kolme kuukautta, ei mulla ole kuin vuosi jäljellä, hän tuumaa.

Vaikka Pekka tuntuu viihtyvän vankilassa melko hyvin, ei hänelle heti tule mieleen asioita, jotka toisivat hänelle iloa. Hän jättää asian hautumaan, ja haastattelu jatkuu seuraaviin aiheisiin.

Ennen viimeisintä vankilatuomiota Pekan elämä oli vähällä tulla päätökseen oman käden kautta. Vaikka suurempia murheita ei ollut, yhtäkkiä päässä naksahti. Hän halusi kuolla.

- Minä panin kämpän tuleen ja koitin polttaa itseni. Vitutti koko elämä, vitutti kaikki. Ei ollut mitään huolta tai murhetta, rahaa oli ja kaikki oli hyvin, mutta mulla vaan naksahti päässä. Yks kaks päätin, että se on loppu, Pekka kertoo.

Jengielämää nuoresta saakka

Pekka kuului nuoresta saakka jengiin. Hän tahtoi olla yksi nuorista miehistä, jotka tekivät päättömiä rikoksia. Ensimmäisen vankilatuomionsa hän sai 20-vuotiaana.

- Se oli ihan semmoista jengihommaa silloin nuorempanakin. Kun ikää rupesi karttumaan, sitä mentiin porukan mukana, hän kertoo.

- Nuorempana kaduin tekemiäni rikoksia, ne olivat ihan tyhmiä hommia. Myöhempiin rikoksiin olen ajautunut vain pakkotilanteessa.

Kaksikymppisenä Pekka suhtautui tuomioonsa uutena mahdollisuutena. Hän sai samalla opiskella Riihimäen konepajakoulussa, jossa hän kävi säännöllisesti kolmen vuoden ajan.

Jos monia vankiloihin sijoittuvia elokuvia ja televisiosarjoja on uskominen, niin pitkään istuneet vangit kohtelevat uusia tulokkaita kovalla kädellä. Pekka pitää uusien vankien kyykyttämistä pelkkänä myyttinä.

- En ole missään tapauksessa ikinä kokenut väkivaltaa, ei täällä sitä ole. Se on ihan paskapuhetta, hän sanoo.

Pekan vankila-ajan rankin kokemus oli itse aiheuttama. Siitä mies kertoo naurahdusten saattelemana.

- Nytkin kun tulin tuomiota sovittamaan, ainoa rankka kokemus oli seuraavana päivänä ollut hirveä krapula. Siinä on rankin kokemus.

- Mulla on käsittääkseni todella hyvät välit kaikkiin kavereihin tuolla. Tulen hyvin toimeen henkilökunnan ja vankilakavereiden kanssa.

"Olen onnellinen, koska olen elossa"

Ulkomaailmassa Pekalla on perhettä. Hänellä on yksi aikuinen poika ja lapsenlapsia, jotka asuvat Pohjois-Suomessa. Mies kertoo, että välit heihin ja lapsen äitiin ovat kunnossa. Sen enempää hän ei aiheesta puhu.

Tuomiota on jäljellä vielä vuoden päivät. Mitä elämä tuo sen jälkeen tullessaan, siitä Pekalla ei ole vielä tietoa. Haaveet uudesta parisuhteesta ovat ainakin unohtuneet jo kauan sitten.

- En minä parisuhteita ole ajatellut herran aikaan, kyllä ne ovat menneet minun osaltani. Antaa nuorempien harrastaa niitä, hän tuumaa.

- Minä olen onnellinen, kun olen elossa täällä, etten kuollut tulipalossa. Vielä on kuitenkin elämän suunnitelman tekeminen edessä, kaikki on ihan pimeänä, hän jatkaa.

Syksyllä kerätään sato

Haastattelu on jo loppumassa, mutta Pekka tahtookin vielä jatkaa keskustelua. Hänelle on tullut mieleen asia, joka tuottaa hänelle iloa arjessa. Muutama viikko sitten Pekalta kysyttiin, tahtoisiko hän välillä tehdä jotakin – mitä tahansa muuta, kuin istua sellissä.

- Minä muistin sitten, että nuorempana olin vähän viherpeukalo ja olisiko mitään mahdollisuutta, että voisin ajatella pientä kasvinviljelyä. Kuinka ollakaan, minä pääsen nyt kesäviljelijäksi, hän kertoo.

Pekka on saanut kulkuluvan vankilasta, ja hän saa mennä hoitamaan kasvimaata kerran viikossa. Nyt hän odottaa, että päivät lämpenisivät ja hän pääsisi aloittamaan kasvimaan hoidon kunnolla.

- Mulla on siellä siemenet itämässä ja kasvialusta kunnossa. Minusta tämä on hienoa. Aion viljellä kaikennäköisiä hyötyvihanneksia. Kaikki on valmiina, kunhan ilmat vaan lämpenee. Katsotaan syksyllä, minkälaista satoa tulee.

Artikkeli on kirjoitettu Radio Novan Anssi Honkasen ja Niina Backmanin haastattelun pohjalta.

Kuuntele Radio Novan Iltapäivää arkisin kello 18-22.

Lue myös: Vankien tatuoinnit esittelyssä - lue, mitä ne kertovat omistajansa rikoksista

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat