Kuva: Filmikamari

Arvostelu: Almasta kertova dokumentti ei mullista maailmaa, mutta se hurmaa aitoudellaan

15.03.2024 13:15 - Sanni Seppä / sanni.seppa@bauermedia.fi

Pamela Tolan ohjaamassa dokumenttielokuvassa Alma esitetään omana itsenään, ylä- ja alamäkineen.

Kansainvälistä uraa tekevästä laulaja-lauluntekijä Almasta, 28, ilmestyy dokumenttielokuva 15. maaliskuuta. Elokuvaa työstettiin kolmen vuoden ajan ja sen on ohjannut Pamela TolaAlma – Life Must Be Beautiful kokoaa yhteen hetkiä artistin elämästä ja esittelee sen Alman, joka löytyy julkisuudessa esitellyn persoonan takaa.

Monen mielessä herääkin varmasti kysymys: onko alle 30-vuotiaasta liian aikaista tehdä dokumenttielokuva? Vastaus kysymykseen on, että ei ole. Tolan ohjaama teos todistaa, että myös tässä hetkessä vaikuttavasta artistista voidaan saada aikaan vaikuttava elokuva ja onpa Alma ehtinyt nuoresta iästään huolimatta kokea jo monenlaista. Ja vaikka elokuva ei ole sydänjuuria repivä viiden tähden suoritus, on se mukaansatempaava ja aito teos. On myös todella virkistävää nähdä valkokankaalla dokkari nimenomaan nuoresta naisesta. 

(kuva: Filmikamari)

Elokuvassa nähdään arkistomateriaalia niin Alman lapsuudesta kuin uran alkuvaiheiltakin, sekä materiaalia kiertueilta ja kotopuolesta. Leffa esittelee artistista erilaisia ja uusia puolia: hän on räiskyvä, elämäniloinen, karismaattinen, ahdistunut ja epävarma rääväsuu, kaikkea tätä samaan aikaan. On ilahduttavaa huomata, ettei elokuvalla ole haluttu maalata artistista mitään tiettyä kuvaa, eikä häntä tarkastella kiillotetun supersankari-filtterin läpi. Alma esitetään omana itsenään, ylä- ja alamäkineen, eikä haastatteluissa sorruta hirveisiin "vaikeuksista voittoon" -tyylisiin kliseisiin. 

(kuva: Filmikamari)

Elokuva on hauska ja herkkä samaan aikaan. Alma on ponnistanut tähtiin vaatimattomista oloista Vuosaaresta ja koskettavimmiksi hetkiksi elokuvasta nousevat artistin kertomukset perheestään ja lapsuudenkodistaan. Kohtaukset Alman kotoa kuuluvatkin elokuvan parhaimpiin puoliin ja niitä olisi mielellään nähnyt enemmänkin. Myös Alman kaksonen Ano Miettinen nousee isoon rooliin ja kaksosten välinen yhteys ja kemia on käsinkosketeltavan voimakasta. On mielenkiintoista nähdä, miten Alma reagoi, kun artistin kanssa maailmaa kiertänyt Ano haluaa irtaantua ja lähteä omille teilleen. Elokuvassa pureudutaan myös Alman mielenterveysongelmiin. Nostamme usein supertähdet epäinhimillisen korkealle jalustalle, johon ahdistus, epävarmuus tai mielenterveysongelmat eivät yllä, joten on virkistävää kuulla artistin puhuvan näistä aiheista.

Elokuvan hauskuus puolestaan syntyy Alman ja hänen läheistensä sensuroimattomasta huumorintajusta, sekä siitä, että kaiken julkisuuden ja tähtipölyn alla Alma on lopulta tavallinen, kompasteleva ihminen, joka osaa tarpeen tullen myös nauraa itselleen.

Elokuvassa nähdään, kun Ano päättää jättäytyä Alman kiertueilta pois. (kuva: Filmikamari)

Elokuva ei ole maailmaa mullistava teos, mutta se toimii varmasti etenkin Alman faneille sekä heille, jotka haluavat tutustua artistiin paremmin. On hienoa nähdä teos, joka ei ole suoraan menestys- tai surkutteluleffa, vaan jotain siltä väliltä – ja se on aitoa.

Jos traileri ei näy, paina tästä.

Lue myös: Maine vahvana "bossladyna" tuntuu Almasta vieraalta: "Olen tosi usein hajalla"

Lue myös: Arvostelu: Oppenheimer on lähes viiden tähden arvoinen mestariteos, joka johdattaa atomipommin kehittelyn lisäksi syvälle ihmisyyteen

Lue myös: Arvostelu: Kotimainen uutuuselokuva laittaa katsojankin pohtimaan omia käsityksiään rakkaudesta

Kilpailut

Uusimmat