Kuva: THQ Nordic

Vaikeuksien kautta tuomiopäivään - Arvostelussa: Darksiders III (PC)

10.12.2018 18:00 - Henri Laukka - Luettu 106 kertaa

Kun THQ:n varallisuus huutokaupattiin vuonna 2013, monet heittivät lusikan nurkkaan erinomaisen Darksiders -pelisarjan kolmannen osan suhteen. Nyt, viisi vuotta myöhemmin tuomiopäivän ratsumiehet ratsastavat jälleen.

Lyhyesti summattuna THQ:n nimen ja Darksidersin oikeudet osti itävaltalainen Nordic Games, uudelleennimeten yrityksen THQ Nordiciksi vuonna 2016. Vuosien odottelun jälkeen Darksiders fanit saavat viimein nauttia edellä mainitun trilogian päätöksestä, sillä amerikkalaisen Gunfire Games tuottama ja THQ Nordicin julkaisema Darksiders III näki päivänvalon marraskuun lopulla.

Darksiders III:n tarina tapahtuu rinnakkain trilogian kahden muun pelin kanssa. Ensimmäisen osan War on yhä Neuvoston vangitsemana, kakkososan Death touhuaa omaa seikkailuaan, ja Strife on teillä tietämättömillä. Pelaaja pääseekin vihdoin hyppäämään nelikon ainoan naispuolisen jäsenen, Furyn, saappaisiin. Ja niissä saappaissa on terävät korot.

Pelin alkuun oivallisesti pyöritetyn lyhyen “tähän mennessä tapahtunutta” -tyylisen videopätkän jälkeen Fury lähtee Neuvoston käskyttämänä ottamaan kiinni seitsemää kuolemansyntiä. Jokaisella synnillä on tietysti oma tyylinsä katsella maailmaa ja hidastaa pelaajan taivalta maailmanlopun maapallon läpi. Pelissä läpi tarvottavat maisemat on rakennettu edellisten osien taidesuuntaukselle uskolliseen tyyliin hivenen piirrosmaisine vihollisineen ja visuaalisine anteineen. Ainakaan omalla PC:lläni peli ei juurikaan nykinyt tai pätkinyt, vaikka pelin graafinen anti olikin toisinaan varsin näyttävän näköistä. Visuaalinen ilme onkin Darksiders III:ssa ainakin edelliset osat hymyssä suin läpikahlanneelle just eikä melkein soppelia, mutta se ei ehkä toimi peliä ensimmäistä kertaa tahkoaville ihan samalla tavalla.

(kuva: THQ Nordic)

Pelimekaniikka on ihan hyvälle tasolle hiottu kokonaisuus, jota leimaa valitettava copy-paste-fiilis. Kokeillaanpa, että hoksaatko mistä puhun. Pelissä kerätään nujerretuilta vihollisilta sieluja, joita käyttämällä Furyä levutetaan. Taistelun aikana parantaminen onnistuu mukana kulkevaa Nephilim’s Respite esinettä käyttämällä, mutta esineen juju on siinä, että sillä on rajattu määrä käyttökertoja ja tehoa, joita saa lisää pelimaailmaan coreja löytämällä. Darksiders III:n taistelu perustuu voimakkaita iskuja jakelevien väistelemiseen ja pelin pomoviholliset ovat valtavan kokoisia tapauksia, joiden healthpoolia täytyy hivuttaa nollaan yksi osuma kerrallaan.

Laiskahkot kehittäjät ovat siis imeneet lähes kaikki Darksiders III:en toimivimmat pelimekaaniset ratkaisut juurikin Dark Souls -pelisarjasta. Mitään yhtä syvällistä min-maxaus tai tarinakokemusta Darksidersista on turha odottaa, mutta taistelusysteemi, pomoviholliset ja parannusesineet on kaikki kopioitu suoraan FromSoftwaren mestariteoksesta. Peli yhdistelee suoraviivaistettua Dark Souls taistelumekaniikkaa hack n’ slash -peleistä tuttuihin kykyihin ja tasoloikkamaiseen etenemiseen hieman jopa sekavana kokonaisuutena.

Peliin on selkeästi yritetty saada edes jotain suurempaa yleisöä vetävää koukkua juurikin DS-symbioosihässäkän kautta, mutta valitettavasti kokemus jää siltä osin melkoisen torsoksi. DS-tyylistä oppimiseen perustuvaa vaikeustasoskaalausta peliltä on nimittäin turha odottaa. Darksidersissa kuoleminen ei tuntunut ainakaan omalla kohdallani opettavan mitään. Se ainoastaan turhautti, sillä pelissä kuoleminen tapahtui liian aivan liian usein bugin tai vihollisen hyökkäyksen hitboxin huonon koodaamisen vuoksi. Tai no, niin minä ainakin itselleni uskottelen. Git gud, eikö vain?

(kuva: THQ Nordic)

On pelissä toki eroavaisuuksiakin ja hyviä jippoja, jotka tosin ovat tuttuja jo pelisarjan edellisistä osista. Pomovihollisen nujerrettuaan pelaaja saa käsiinsä erilaisia elementteihin perustuvia kykyjä, joiden avulla päästään etenemään aiemmin saavuttamattomissa olleille uusille alueille. Uusilta alueilta taas löytyy uusi synti, joka päästään pieksämään, saadaan taas uusia kykyjä ja niin edelleen. Välillä maastosta löytyy piilotettuna kerättäviä esineitä, joilla parannellaan aseita sekä piilottelevia ihmisiä, jotka ohjataan pelin turva-alueena toimivaan Haveniin. Suoraviivaista kaavaa rikkoo ajoittain ihan mielenkiintoisiakin piirteitä sisältävä juoni, joka sekin jää lopulta varsin pliisuksi ja ennalta-arvattavaksi.

Darksouls…. Öh, Darksiders III on oiva ostos niille, jotka haluavat tietää kuinka vuonna 2008 julkaistu pelisarja loppuu. Se tarjoaa vaikeustasoltaan haastetta myös ensimmäistä kertaa pappia kyydissä oleville, mutta saattaa lopulta olla heille liian sekava ja juoneltaan merkityksetön teos hankittavaksi. Pelin viimeinen koukku jää lopulta toteutumatta ja juonikin jotakuinkin kesken. Peliin on ilmeisesti tulossa myös lisää materiaalia DLC:iden muodossa, mutta niiltä ei sovi odottaa kuitenkaan liikoja.

Lue myös: Arvostelu: PlayStation Classic -konsoli uhkuu nostalgiaa, mutta jättää paljon parantamisen varaa

Lue myös: Lyhyt ja kauhistuttava kokemus - Arvostelussa Transference (PS4 VR)

Lue myös: Tylsääkin tylsempi autiomaa – Arvostelussa: Fallout 76 (PC)

Arvostele artikkeli

Uusimmat