Kuva: Bethesda

Tylsääkin tylsempi autiomaa – Arvostelussa: Fallout 76 (PC)

22.11.2018 12:45 - Henri Laukka - Luettu 958 kertaa

Moninpelipohjalta toimiva Fallout on jokaisen dystopista ikonia fanittavan unelma. Bethesdan pelisarjan tuorein iteraatio yrittää toteuttaa tämän unelman, mutta jättää kaikilla tasoilla pelaajan kylmäksi.

Fallout 76 on Fallout. Siitä ei ole epäilystäkään. Autiomaan graafinen ilme ja asetelma tekevät tämän selväksi heti kättelyssä. Se on samalla pelisarjan surkein peli, jota olen pelannut. Autiomaa on autiomaata sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä siinä missä pelisarjan edellisten osien dystopinen maailma on tarjoillut viehätystä lukuisten tunteita herättävien ja tarinaa avaavien ei-pelaaja-hahmojen läsnäololla, Fallout 76:sta nämä hahmot puuttuvat kokonaan. Bethesda on linjannut rohkeasti, että karttana toimivassa Appalachiassa ei tietokoneen ohjaamia ihmishahmoja nähdä, vaan pelaajat itse kansoittavat autiomaan ja harjoittavat vuorovaikutusta keskenään. Valitettavasti näin ei missään vaiheessa tapahdu, ja siihen on useita syitä.

Ensinnäkin serverit on rakennettu niin, että samaan pelisessioon yhdistetään kerrallaan ainoastaan noin kaksikymmentä pelaajaa, jotka suuntaavat omien tekemistensä pariin massiivisen kartan eri kulmiin. Satunnaisia kohtaamisia pelaajien välillä toki on, mutta ne rajoittuvat parhaimmillaankin siihen, että hassun hauskasti pelkissä kalsareissa autiomaan läpi juoksevaa kanssapelaajaa morjestaa ”peukku"-emotella, jonka jälkeen suunnataan taas omille teilleen. Jokaisella mikin kautta tapahtuneella kommunikointiyrityksellä sain vastaukseksi varsinaisen interaktion sijaan silkkaa tyrmistynyttä hiljaisuutta. Tämähän ei toki ole Bethesdan vaan sosiaalisuutta karttavien pelaajien vika, mutta jos oletus on se, että pelaajat tekevät elävän maailman, niin vuorovaikutukseen kaipaisi jonkinlaista kannustavaa mekanismia. Silloin harvoin kun peliä pääsee pelaamaan kaverin kanssa, niin meininki on hauskaa pelkästään senkin takia, että päästään yhdessä ihmettelemään Bethesdan rakentaman maailman typeryyttä ja bugisuutta.

(kuva: Bethesda)

Toisekseen pelin vaikeustaso ja vihollisten tekoäly on naurettavalla tasolla. Vahvempiakin mutantteja pystyy helpohkosti sooloamaan – varsinkin isommilla leveleillä – eikä massiivimoninpeleistä tuttuja vaikeampia ja tiimityötä vaativia bosseja oikeastaan ole lainkaan. Viholliset ovat monimuotoisuudestaan huolimatta geneerisiä ja lähes jokaisen saa räiskittyä matalaksi hitaasti pakittamalla ja liipasinta painamalla. Pelisarjasta tuttu V.A.T.S (Vault-Tec Assisted Targetting System), joka hidastaa pelimaailman ja laskee hyökkäykselle prosentuaalisen osumamahdollisuuden, ei ole käytännössä mitään hyötyä, moninpelimaailmaa kun ei voi hidastaa samalla tavalla, kuin yksinpeliin perustuvaa. Lisäksi levutus-systeemi on eräänlainen turhake, sillä sattumanvaraisesti avautuvien pelisarjasta tuttujen ”PERK”-korttien käyttöön perustuvat systeemi ei tunnu millään tavalla vaikuttavan hahmon tekemisiin. Varmasti se siis jotenkin vaikuttaa, mutta ensimmäisen ja viimeisen levelin välinen tuntuma on täysin samanlainen pelaajan valitsemasta kehityskaaresta riippumatta.

Kolmantena ja kenties tärkeimpänä pointtina tarina on aivan järkyttävän tylsä. Siinä missä edellisten osien ei-pelaaja-hahmot kuljettivat tarinaa luonnollisesti ja koukuttaen edes johonkin suuntaan, Fallout 76:ssa pelaajan tehtävänä on juosta paikasta toiseen keräten vihjeinä toimivia nauhoitteita sen avaamiseksi. Supermutantti kauppiaita lukuun ottamatta maailmassa ei törmää yhteenkään lihaa ja verta olevaan hahmoon, jonka kanssa pystyisi porisemaan vallitsevasta tilanteesta. Robotit, tietokoneilta luettavat tekstiseinät ja edellä mainitut nauhoitteet ovat ainoat juonta eteenpäin kuljettava aihiot. Tämä tekee pelimaailmasta äärimmäisen tylsän ja epämiellyttävän.

(kuva: Bethesda)

Ja se on sääli. Maailma on nimittäin todella hyvin ja tunnelmallisesti rakennettu, mutta se ei sisällä käytännössä lainkaan substanssia mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Autiomaata täplittävät rauniot ja kyläpahaset lupaavat kyllä sanattomasti, että seikkailu ja mysteeri odottaa heti nurkan takana, mutta tuota lupausta ei missään vaiheessa lunasteta. Eri lokaatioilla on toki omat – joskus jopa viehättävät – tarinansa, mutta niiden merkityksellisyys ja mukaansatempaavuus jää valitettavan usein toteutumatta. Pelaajalla on päällään jatkuva odotus siitä, että peli laittaa kovemman vaihteen sisään ja tempaa mukaansa, mutta tätä ei tapahdu missään vaiheessa ja kokemus jää auttamatta torsoksi.

Fallout 76:den suurin kysymys lienee se, että kenelle se oikeastaan on tehty? Sosiaalisuutta, interaktiivisuutta ja suurtakin suurempaa tarinaa hamuava fanikunta jää auttamatta nuolemaan näppejään. Pelimaailmasta puuttuu oikeastaan kaikki se, mikä on tehnyt pelisarjan aiemmista peleistä pelaamisen arvoista. Jopa pelin PvP-systeemi jättää toivomisen varaa, sillä toista pelaajaa ei voi vapaasti teloa niin halutessaan, vaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneen pelaajan pitää itse hyväksyä se, että ”nyt muuten tapellaan!” Kaiken tämän päälle on tietysti rakennettu oikealla rahalla toimiva pelinsisäinen kauppa, jonka kautta pystyy ostamaan kosmeettisia tamineita. Sääli niitä, jotka sinne rahansa upottavat ja Bethesdan roskaa sylkevää koneistoa ruokkivat.

(kuva: Bethesda)

Jos asiaa miettii yhtään sen tarkemmin, niin en keksi yhtäkään pelaajaryhmää, joka saa Fallout 76:sta irti mitään muuta kuin silkkaa tylsyyttä ja tyhjän lompakon. Suosittelen vahvasti kiertämään tämän autiomaan kaukaa.

Fallout 76 julkaistiin PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle 14. marraskuuta.

Lue myös: Täydellinen lännenpeli – Arvostelussa: Red Dead Redemption 2 (PS4)

Arvostele artikkeli

Suosittelemme

Uusimmat