Kuva: Ubisoft

Latteaksi jäävä legioona - Arvostelussa: Watch Dogs: Legion

17.11.2020 18:00 - Henri Laukka

Ubisoftin hakkerisaaga Watch Dogsin tuorein tulokas Legion kertoo ajankohtaisen, mutta irrallisen tarinan yhteiskunnasta jota isoveli valvoo, ja jota kyberterroristit uhkaavat.

Watch Dogs -pelien tarinan ajankohtaisuus on aina ollut niiden kiinnostavuutta lisäävä tekijä, ja tässä Legion jatkaa edeltäjiensä polulla. Legionsissa pelaaja hyppää ajallisesti lähitulevaisuudessa tallustelevan hakkerin rooliin pelastamaan Lontoota sen haltuunsa ottaneelta, kansallista turvallisuutta tekosyynä käyttäneeltä, turvallisuusyritys Albionilta. Albion on ottanut kaupungin turvallisuuden varmistamisen vähän liiankin tosissaan, kuten polkemalla sen asukkaiden yksityisyyttä ja vakoilemalla ihmisoikeuksia, sekä kaappaamalla potentiaalisia vastustajiaan surutta poliittisiksi vangeikseen ja ihmiskaupan uhreiksi. Pelisarjan edellisistä osista tuttu DedSec-hakkeriryhmä nousee vastarintaan sysätäkseen Albionin pois vallasta ja palauttaakseen kansalaisille heidän perusoikeutensa.

Tarinallisesti peli on erittäin kantaaottava ja nykymaailmaan ja meidänkin lähitulevaisuuteemme linkittyvä tapaus. Kansalaisten yksityisyys on syöty pois kansallisen turvallisuuden nimissä ja informaatio on kauppatavaraa, jota myydään eniten tarjoavalle. Sosiaalisen median kautta vuodettuja tietoja käytetään valtion agentuurien toimesta kaikkeen muuhun kuin hyvään, puhumattakaan kyberterroristeista, jotka suunnittelevat iskunsa sen mukaan missä ihmiset kertovat liikkuvansa.

(kuva: ubisoft)

Valeuutiset rehottavat propagandakeinoina suuntaan ja toiseen, tiedon valtatiet ovat kaikkea muuta kuin rauhan ja rakkauden väyliä, ja niitä voisi jopa verrata roomalaisten rakentamiin tieverkkoihin, joiden myötä kansoja valloittavien sotajoukkojen liikkuminen helpottui antiikin aikoina. Kaiken lisäksi Albionin ja DedSecin ohella lusikkansa lontoolaisten soppaan iskee ZeroDay-niminen anonyymi hakkeriryhmä, joka suunnittelee syöksevänsä ihmiskunnan takaisin mainittuun antiikin aikaan; aikaan ennen internetiä tai mitään digitaalisia yhteiskunnallisia rakenteita. Tämän sekametelisopan ja sotkun selvittämiseen tarvitaan kapinallista hakkeriryhmää, jota pelaaja johtaa omilla toimillaan. Tarina on siis lähes täysin samanlaista kamaa kuin pelisarjan edellisissäkin osissa, eikä se siinä mielessä erotu edukseen. Jos pelisarjaa ajattelee trilogiana, niin Legionin tarina tuntuu lisäksi muusta saagasta täysin irrotetulta kokonaisuudelta, vaikkakin edellisten osien suuryritykset ovat voimissaan myös tässä pelissä.

Legionin erikoisuutena ja eräänlaisena peliteknisenä kulmakivenä toimii se, että pelattavina hahmoina ovat käytännössä koko Lontoon asukkaiden kirjo. Haluatko hiippailla vihollistukikohtaan hellyttävän oloisella, mutta taistelulajeja taitavalla kukkahattuisella mummolla? Check. Entäs anarkistihenkisellä punkkarilla? Onnistuu. Miten olisi huomioliiveillä varustettu karski raksatyöläinen? Kyllä vain. Mahdollisten pelihahmojen määrä on valtava ja jokaisen rekrytoimiseksi täytyy suorittaa lyhyt tehtävä, jonka jälkeen hahmo on vapaasti käytettävissä. Rekrytointitehtäviä on muutamia erilaisia, mutta pahaksi onneksi ne alkavat hyvin nopeasti toistamaan itseään.

(kuva: ubisoft)

Jokainen hahmo on kuitenkin pelattavuudeltaan lähes identtinen. Ainoa eroavaisuus hahmojen välillä on niiden varustus, sillä esimerkiksi äänenvaimennettua pistoolia kantavat vain vakooja -tyyppiset pelihahmot sekä rynkkyä ja muuta joukkosurmaa ennustavia kamppeita palkkasoturit. Jokainen hahmoista pystyy kuitenkin hakkeroimaan droneja ja muita elektronisia vempaimia täysin samalla tavalla. Pelin pystyy siis helpostikin pelaamaan läpi yhdellä ainoalla hahmolla. Pelihahmojen moninaisuus ja se, että tarinassa ei ole varsinaista protagonistia, tarkoittaa kuitenkin sitä, että pelistä uupuu koukku, joka liimaisi pelaajan sen pariin ja mahdollistaisi pelihahmoihin samaistumisen. Tällaisenaan satojen tai jopa tuhansien mahdollisten pelattavien hahmojen joukko on niin mielenkiinnotonta porukkaa, ettei edes hahmojen lyhykäisiä taustatarinoita lukemalla löydä niiden joukosta tarpeeksi kiinnostavia yksilöitä. “Legioonan” olemassaolo on toisin sanoen pelin suurin heikkous, vaikka sen pitäisi olla sen suurin vahvuus.

Pelimekaniikaltaan Legion ei uudista pelisarjaa hahmojen vaihtamista lukuunottamatta oikeastaan millään tavalla. Pelaaja pystyy hahmosta riippumatta hakkeroimaan erilaisia teknisiä laitteita ja esimerkiksi kaappaamaan haltuunsa ympäristössä lenteleviä droneja tuosta vain. Peli onkin enemmän tai vähemmän sitä vanhaa eivätkä sen lukuisat tehtävät eroa toisistaan tarpeeksi, jotta pelaajan mielenkiinto pysyisi yllä loppuun asti. Taistelutkin tuntuvat itseään toistavalta pakkopullalta. jotka voi hoitaa pois alta piiloutumalla nurkan taakse ja ammuskelemalla rivissä pelaajaa kohti juoksevat viholliset yksi kerrallaan pois päiviltä. Ympäristössä olevia ansoja ja muuta vihollisen elämää vaikeuttavia hakkerointikohteita ei joko ehdi hakkeroida tarpeeksi nopeasti tai sitten ne ovat lähes poikkeuksetta niin epäedullisissa paikoissa, että niiden käyttäminen on täysin turhaa.

(kuva: ubisoft)

Yhtenä uutuutena pelaajalle annetaan käyttöönsä hämähäkkidrone, joka on kuudella jalalla kipittelevä pieni robotti, jonka avulla voi tunkeutua huomaamatta vihollistukikohtiin esimerkiksi ilmanvaihtokanavia hyväksikäyttämällä. Hämähäkkiä voi kehittää pelin mittaan muun muassa tuplahyppy- sekä näkymättömyysominaisuuksilla, mutta uusista kyvyistä huolimatta sen käyttö ei ole missään vaiheessa yhtä hauskaa tai tarpeellista kuin pelisarjan edellisen osan dronen käyttäminen. Ainoa oikeasti tarpeellinen asia hämähäkkidronessa on se, että sillä löytää ympäristöön piilotettuja tech pointseja paikoista, joihin ihmishahmo ei mahdu mönkimään.

Graafisesti peli on sentään silmiähivelevän kaunis. Jos pelaajalla on käytössään RayTracingiin taipuva näytönohjain niin pelin graafinen loisto näyttää todella viimeisen päälle viilatulta kokonaisuudelta. Varsinkin vasta julkaistun uuden näytönohjainsukupolven omistajilla tulee olemaan pelin kanssa hunajaisia aikoja. Pian julkaistavilla Xbox Series X- ja Playstation 5 - konsoleilla peli näyttänee aivan järkyttävän hyvältä. Lontoo on eloisa ja kaunis, yksityiskohtainen sekä parilla sanalla sanoen ihan pirun nätti peliympäristö. En ole koskaan vieraillut Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupungissa, mutta kaupunki on mallinnettu niin tarkasti, että oletan ainakin, että kaupunkia tuntevat voivat suunnistaa Legionissa ulkomuistista nähtävyydeltä ja naapurustosta toiselle.

(kuva: ubisoft)

Lontoon kujille, katoille ja viemäreihin on myös piilotettu runsaasti löydettävää, alkaen hahmon varusteiden sekä hakkerointikykyjen kehittämiseen käytettävistä tech pointeista ja päättyen kaupungin asukkaiden elämää ja sortajien mielenmaisemaa avaaviin lyhyisiin teksti- ja äänitiedostoihin. Pahaksi onneksi myös maailman vanhin metro tuntuu kulkevan joka paikkaan, joten kaupungin tutkiminen jää helposti toisarvoiseksi jutuksi. Lisäksi pelaaja voi hakkeroida haltuunsa pelimaailmassa kulkevia isompia kuljetusdroneja, joiden päälle hypättyään voi lennellä leppoisasti pelimaailman kattojen yllä. Tämä syö omalta osaltaan intoa pelimaailman tutkimiseen jalkapelillä. Pelissä ajelua vaikeuttaa ainakin aluksi myös se, että brittiläiseen tyyliin liikenne kulkee vasemmalla kaistalla. Tähän ei meinaa tottua millään.

Watch Dogs: Legion on siis Lontooseen sijoittuva hakkerointiseikkailu, joka alkaa hyvin nopeasti toistamaan itseään ja jonka suurin valtti, legioona pelattavia hahmoja, osoittautuu pannukakuksi. Peli ei sisällä tarpeeksi uudistuksia asettuakseen klassikkopelien joukkoon, vaan tuntuu enemmän tusinakamalta. Pelissä on myös moninpelimahdollisuus, mutta se julkaistaan vasta joulukuun puolella, joten sen sisällöstä ja toimintamekanismista ei ole sen enempää haisua. Peliä voi toki suositella niille, joita hiippailu ja hakkerointi Lontoon kujilla kiinnostaa, mutta mitään mullistavia pelimekaanisia elementtejä se ei tarjoa. Muista Watch Dogseista varsin irralliselta vaikuttava tarina mahdollistaa kuitenkin sen, että myös uudet pelaajat voivat hypätä kelkkaan tässä vaiheessa.

Watch Dogs Legion julkaistiin Xbox Onelle, Playstation 4:lle sekä PC:lle 29. lokakuuta. Se julkaistaan myös uuden sukupolven Xbox Series X sekä Playstation 5 -konsoleille.

Lue myös: Loppukliimaksi jättää mieleen pettymyksen - Arvostelussa: The Last of Us part II (PS4)

Lue myös: Microsoftin lentosimulaattorissa outo ilmiö: Pelaajat kerääntyivät seksuaalirikollisen saarelle

Kilpailut

Uusimmat