Kuva: Tomi Natri / AOP
Jääkiekkoilija Camilo Miettinen adoptoitiin Suomeen 2-vuotiaana: '1990-luvulla täällä oli vähän erilaista'
Jääkiekko oli Miettiselle iso pelastus.
Jääkiekkoilija Camilo Miettinen, 39, oli 2-vuotias, kun hänet adoptoitiin Kolumbian Medellínistä Suomeen. Miettinen kasvoi ensin parin kuukauden ajan Turussa, jonka jälkeen perhe muutti Espooseen.
Miettinen kertoo Esko Eerikäisen luotsaamassa Radio Novan Sunnuntaibrunssi-podcastissa, että hänen perheessäään on alusta alkaen puhuttu avoimesti adoptiosta ja hänen kasvattivanhempansa ovat myös kannustaneet Miettistä etsimään alkuperäisiä juuriaan.
Miettinen kertoo, että ongelma oli hänen omassa päässään, sillä hän koki tunteneensa nuorempana tietynlaista häpeää juuristaan.
- Silloin 1990-luvulla Suomessa oli vähän erilaista kuitenkin, kun kysymykset oli, että miksi sulla on valkoset vanhemmat ja sä oot ton värinen, Miettinen kertoo.
- Se oli semmoista tietyllä tapaa helpoimmasta päädystä olevaa dialogia.
Omaa identiteettiä Miettinen joutui hakemaan pitkään, sillä hän ei tuntenut sopivansa Suomeen. Kun Miettisellä ei ollut vielä tietoa hänen perheestään Kolumbiassa, hän ajatteli, että on helpompi vain unohtaa kolumbilaisuus.
- Mutta siltikään et sovi oikein tähän muottiin mikä täällä Suomessa on.
Jääkiekko ja joukkue-urheilu auttoivat Miettistä sopeutumaan, mutta aluksi sekin tuntui hankalalta.
- Oli olo, että pitää purra hammasta enemmän ja vähän näyttää enemmän, kun sitten se perus. Sua vähän katottiin eri tavalla.
Ikävää kommentointia joutui kuulemaan myös Miettisen vanhemmat jääkiekkokatsomossa.
- Munkin kasvattifaija kuuli, että mistähän toi on käynyt vaimonsa hakeen ja se ilmapiiri oli semmoista, että oli pakko näyttää enemmän.
Miettinen kertoo, että kun yhteisöön pääsi sisään, oli jääkiekolla suuri vaikutus siihen, että hän tunsi kuuluvansa johonkin.
- Se oli itselle tosi iso pelastus. Se on kasvattanut mut siihen mitä tänä päivänä oon.
Omien juurien etsiminen Kolumbiasta
Vasta varhaisella aikuisiällä Miettinen kiinnostui enemmän juuristaan ja vuonna 2009 hän lähti ensimmäistä kertaa Kolumbiaan etsimään biologisia vanhempiaan parhaan ystävänsä kanssa. Miettisen vanhemmat olivat iso apu rahallisesti, jotta matka saatiin toteutettua.
- Oltiin kolme viikkoa reissussa, käytiin Medellínissä ja adoptiokeskuksessa. Mentiin niiden papereiden kanssa mitä oli ja saman tien ovet kiinni, että ette te näillä saa nyt tästä mitään muuta, Miettinen muistelee.
Miettinen kiersi ystävänsä kanssa ympäri Kolumbiaa, tutustuen eri paikkoihin. Hän kuvailee reissua hienoksi, vaikka toivottua tulosta ei tuolla reissulla saatukaan. Hän oli kuitenkin iloinen siitä, että hän oli yrittänyt käydä selvittämässä juuriaan.
- Ei sieltä jäänyt tavallaan sen juurimatkan osalta mitään käteen.
Miettinen koki, että hän on tehnyt kaikkensa asian eteen eikä hänellä ollut siinä vaiheessa enempää työkaluja asian selvittämiseen.
- Jos meen sinne instituution mistä mun paperit on lähtenyt ja siellä sanotaan, että ei oo mitään, niin tulee olo, että ei tässä varmaan sit oo mitään.
Miettinen kertoo, että oli saanut rauhan jo asian kanssa, mutta 4–5 vuotta Kolumbiassa käynnin jälkeen hän sai lopulta yhteyden hänen Kolumbian kasvattiperheeseensä. Synnyin papereista myös selvisi, että hänen biologisista vanhemmista ei ole minkäänlaista tietoa.
- Sit se olikin mun kasvattiperheestä, josta oltiin yhteydessä tännepäin ja siellä olikin yhtäkkiä aika iso perhe, joka on melkein pari vuotta pitänyt musta huolta. He olivat ohjelmassa, jotka ottavat vastaan tässä tapauksessa hylättyjä lapsia.
- Niiden kanssa oltiin yhteydessä ja monta vuotta oltu siitä asti ja nyt vihdoin se onnistu viime kesänä, että pääsi vihdoin käymään siellä ja iso perhe siellä odottanut pitkään sitä näkemistä.
Lue myös: Ellen Jokikunnas kävi puolisonsa kanssa läpi vuosien adoptioprosessin: "Oli se aika raadollista"
Voice.fi ja Radio Nova ovat osa Bauer Mediaa.
