”Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, ettemme parin vuoden päästä enää ole tekemisissä. Olimme sisarukset ja parhaat kaverit. Pidimme toisistamme huolta, ja nautimme toistemme seurasta. Saatoit minut jopa yhteen nykyisen mieheni kanssa, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Sitten muutama vuosi sitten sinä rakastuit. Autoin sinua valloittamaan tämän tytön sydämen ja olin onnellinen puolestasi. Muutama kuukauden päästä aloin huomata, että tyttöystäväsi oli vähän liiankin riippuvainen sinusta. Hän soitteli minulle ja isällemme jos ei heti saanut sinua kiinni. Ystävystyin kumminkin hänen kanssaan ja yritin neuvoa häntä miten sinun kanssani kannattaa toimia. Hän kuunteli, mutta ei kumminkaan toteuttanut.
Vuoden päästä riitelimme tyttöystäväsi kanssa, ja hän yritti kääntää hyvän ystäväni minua vastaan – ja kaikki sen takia, koska en pystynyt työkiireideni takia ottamaan teitä yökylään. Tyttöystäväsi haukkui minut täysin eikä kuunnellut. Et halunnut sekaantua ja ymmärsin sen.
Muutaman kuukauden päästä sovimme. Sitä kesti viikon. Juhannuksena tyttöystäväsi ajoi humalassa ja oli saanut valheilla hyvän ystäväni minua vastaan. Silloin soitin sinulle ja sanoit: ”Olen rakkaani puolella, koska hän on tyttöystäväni. ” Minä järkytyin. Missä oli veljeni, jolla oli joskus omat periaatteet?
Olin kanssasi tekemisissä kaikesta huolimatta kunnes näimme isämme kanssa kuinka tyttöystäväsi mätki sinua, ja heitti vedet päällesi. Tämän jälkeen hän uhkasi lähteä ajamaan kännissä. Riensin luoksesi, kun tärisi ja itkit. Sydämeni särkyi. En halunnut sinulle tällaista suhdetta.
Yritin vielä vuoksesi tulla toimeen tyttöystäväsi kanssa. Hän kuitenkin ajoi taas kännissä, josta suutuin ja hän suuttui siitä minulle. Kerroin hänelle, kuinka veljemme kuoli rattijuopumuksen takia ja siksi tämä suututtaa. Hän haistatti vaan pitkät. Silloin erkaannuin kanssasi. Et kyennyt puolustamaan siskoasi.
Sain myöhemmin kuulla, että tyttöystäväsi pettää sinua. Kerroin siitä sinulle rakentavasti, en syyttävästi. Loukkaannuit kumminkin, vaikka tyttöystävä oli jäänyt sinullekin kiinni syrjähypystä. Päätin itsekkäästi, etten ole hetkeen tekemisissä koska minua sattui niin lujaa puolestasi.
Sairastuin vakavaan masennukseen. Läheiseni pyysivät sinua ottamaan minuun yhteyttä ennen kuin on liian myöhäistä, mutta et voi antaa anteeksi. Minä olen anteeksi antanut sinulle, vaikka tuntuu edelleen pahalta.
Muistelen sinua hyvällä, mutta en näe sinua enää veljenäni.
Terveisin, siskosi joskus”
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan kirjoitukset tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.