”Entiselle ystävälleni,
Sä tuhosit mut kokonaan. Sä veit multa kaiken, tiputit pohjalle ja lähdit toiselle puolelle maailmaa asioita pakoon. Rakastin ja välitin susta vilpittömästä loppuun asti. Miksi sä et musta? Eikö meidän kaveruus ollut sulle ikinä aitoa? Sä satutit mua useampaan kertaan, mut mä vaan annoin anteeksi ja jäin.
Sä tiesit kaiken. Sä tiesit kuinka paljon rakastin eksääni. Sä tiesit, että olimme onnellisia ja rakastuneita. Nauroimme, itkimme ja riitelimme. Silti aina pysyimme toistemme luona. Ero kuitenkin koitti. Ei sen takia ettemme rakastaneet toisiamme vaan, koska elämästäni tuli liian monimutkaista ja tarvitsin omaa aikaa mennääkseni eteenpäin.
Sä olit vieressä ja tukena. Samaan aikaan kuitenkin valehtelit ja toimit selkäni takana salaa eksäni kanssa. Sain selville touhusi. Pahoittelit ja annoin anteeksi. Teit kuitenkin kaiken uudestaan mitään katumatta. Valehtelit minulle vielä viimeisenäkin päivänäsi Suomessa. Sinun tekojesi takia ajattelin, että olen arvoton. Minä satutin itseäni ja toivoin kuolemaani.
Olen kuitenkin vihdoin noussut pohjalta mihin sä mut tiputit. Oon edelleen hauras ja usein alakuloinen, mutta osaan piilottaa sen hyvin muilta. En halua muiden näkevän että sun teot satuttavat edelleen.
Valvon ja itken vielä välillä öisin sun takia. Sä tosin et edes vaivautunu ikinä vastaamaan mun viesteihin tai soittoihin vaan heitit koko meidän kaveruuden hukkaan muutaman illan jutun takia. Sulla oli vielä poikaystävä, joka rakasti sua. Ja minä ystävänä, joka oikeasti ja aidosti välitti
Toivon todella, että et tee koskaan samalla tavalla enään kenellekkään. Varsinkaan ihmisille, jotka oikeasti välittävät. Sinulla on hyvät kaverit edelleen, hyvä perhe, edelleen sama poikaystävä vaikka olet pettänyt häntä moneen otteeseen. Sinulta kuitenkin puuttuu yksi asia mikä minulla on. Et osaa arvostaa pieniä asioita elämässäsi. Toivottavasti vaihtovuotesi opettaa sen sinulle ja muuttaa sinua.
Pohjalla käyminen opetti minua arvostamaan kaikkea mitä minulla on. Matka on ollut pitkä ja todella kuoppainen, mutta minä selvisin. Selvisin oikeasti vaikka en ikinä ajatellut selviäväni. Tässä seison yhä, vahvempana ja onnellisempana kuin koskaan rakkaan poikaystäväni vierellä. Kaiken jälkeenkin toivon sinulle edelleen kaikkea hyvää.
Terveisin, ystäväsi.”
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.