Kun suru ei hellitä – tutkimus paljasti, miksi osa ihmisistä ei koskaan toivu läheisen kuolemasta

Tuore tutkimus paljastaa, miksi joillekin rakkaan menetys ei muutu ajan myötä siedettävämmäksi, vaan jää pysyväksi, musertavaksi tilaksi.

Julkaistu:

Rakkaan ihmisen kuolema pysäyttää maailman. Useimmille ajan kuluminen tuo hiljalleen tilalle pehmeämpiä muistoja ja kevyempiä päiviä, mutta noin kymmenelle prosentille surevista näin ei käy. 

He kärsivät pitkittyneestä suruhäiriöstä, jolle on englanninkielinen nimitys Prolonged Grief Disorder, PGD. Pitkittyneestä suruhäiriöstä kärsivällä voimakas ikävä, syyllisyys ja ahdistus jatkuvat yli kuusi kuukautta, ja joskus jopa vuosia.

Lue myös: Alaikäisen huumekauppa Turussa paljasti karun käänteen – äiti mukana rikosvyyhdissä

Lue myös: Hoiva-alalla kuohuu: Talentia jätti uuden lakkovaroituksen – 51 kohdetta vaarassa pysähtyä

Maailman terveysjärjestö WHO luokitteli pitkittyneen suruhäiriön virallisesti psykiatriseksi diagnoosiksi vuonna 2018. Oireisiin kuuluu jatkuva, kuluttava kaipuu, vaikeus hyväksyä kuolemaa, kokemus elämän merkityksettömyydestä sekä jopa itsetuhoiset ajatukset. 

Arki ei heillä tunnu palautuvan ennalleen, eikä menetys tunnu koskaan asettuvan osaksi omaa tarinaa.

Australialaisen University of New South Walesin tutkijat havaitsivat, että pitkittyneessä surussa aktivoituvat samat aivoalueet kuin masennuksessa ja ahdistuksessa, mutta myös palkitsemiseen ja kiintymykseen liittyvät järjestelmät. Toisin sanoen aivot saattavat ikään kuin kaivata menetettyä ihmistä samalla tavoin kuin riippuvuus kohdettaan.

Tutkijoiden mukaan kyse ei ole erilaisesta surusta vaan siitä, että ihminen jää siihen jumiin. Erityisen alttiita ovat ne, jotka ovat menettäneet läheisensä äkillisesti tai traumaattisesti. Silti kaikki tällaisen menetyksen kokeneet eivät sairastu, mikä on askarruttanut tutkijoita pitkään. 

Lue myös: Yllättävä evoluutiolöytö: Imettävän äidin rinnoilla toinenkin tarkoitus

Lue myös: Asiantuntijat paljastivat 12 yleisintä laihdutusmokaa – näihin on helppo sortua

Aivokuvantamistutkimuksissa on nähty muutoksia muun muassa alueilla, jotka säätelevät halua, motivaatiota ja tunteiden käsittelyä.

Tutkimuksen johtaja Richard Bryant korostaa, että tietoisuuden lisääminen on avainasemassa siinä, että suruun kiinni jääneitä ihmisiä pystytään auttamaan. 

Pitkittyneeseen suruun on olemassa hoitoja, mutta vain, jos tila tunnistetaan. Suru kuuluu elämään, mutta jos kaipuu ei vuosienkaan jälkeen hellitä ja elämä tuntuu pysähtyneen, kyse voi olla muustakin kuin vain ajasta, joka ei ole vielä kulunut tarpeeksi.

Lähde: Daily Mail