Psykologi, kirjailija ja kirjallisuudentutkija Anne-Maria Latikka tutki väitöskirjassaan elegistä proosaa. Se on kirjallisuutta, joka käsittelee usein kuolemaa, surua ja menetystä.
– Olen surutyöhön keskittynyt psykologi. Alitajuisen sanallistaminen on keskeistä sekä psykologin että kirjailijan työssä, Latikka kertoo.
Latikan mukaan klassinen elegia rakentuu yleensä kolmesta vaiheesta: valitusvaiheesta, sitten ylistysvaiheesta ja lopulta lohdutuksesta. Latikka kertoo kuitenkin Yliopisto-lehdessä huomanneensa merkittävän muutoksen siinä, miten menetystä nykyään sanoitetaan. Hänen mukaansa modernissa elegisessä proosassa painopiste on siirtynyt sisäiseen kokemukseen.
Lue myös: Ilmari Käihkö: sekä Putin että Trump lankesivat tiedossa oleviin sotimisen sudenkuoppiin
Latikan mukaan nykyromaaneissa suruun myös liittyy aiempaa enemmän vihaa ja kateutta. Lohtuvaiheen hän katsoo syntyvän siitä, että surija itsenäistyy kuolleesta ja kasvaa psyykkisesti.
– Puolet kirjojen laajuudesta käsitteli tätä. Oikein hämmästelin, että onko tämä totta, Latikka sanoi.
Kirjallisuudentutkimuksessakin ilmiö on huomattu, ja on puhuttu jopa ”narsistisesta käänteestä”, jota Latikka pitää osuvana kuvauksena nykykirjallisuuden suunnasta.
– Se kuvaa asiaa mielestäni tosi hyvin.
Latikka on käsitellyt surua myös omassa fiktiivisessä teoksessaan Valonkehrääjä. Romaani kertoo, miten ammustehtaan räjähdys muuttaa yhden perheen elämän pysyvästi. Tarina tarkastelee tragediaa lasten näkökulmasta ja arjen tasolta käsin.
Lue myös: Voiko narsisti ikinä muuttua? Asiantuntija antaa vastauksen
Lue myös: Tunnista elämäsi vaikeat tyypit – opi käsittelemään narsistia, uhria ja marttyyria
Lue myös: Suomalainen menestysromaani Elolliset ehdolle arvostetun kirjallisuuspalkinnon saajaksi Italiassa
Lähde: Helsingin yliopisto, Tuijata