Tohtorikoulutettava Jonna Alavan väitöstutkimus valottaa Venäjän harjoittaman sotilaallis-isänmaallisen kasvatuksen syvempiä tavoitteita. Erityisesti Ukrainan sodan aikana isänmaallisuudesta on tehty pakollinen normi.
Alavan mukaan valtion ajamat ohjelmat eivät ole onnistuneet luomaan kansasta fanaattisia isänmaanystäviä, mutta ne toimivat silti tehokkaina hallinnan ja tukahduttamisen välineinä.
– Patrioottista kasvatuksen tehokkuutta ei pidä kuitenkaan arvioida pelkästään sillä, kuinka patrioottiseksi kansalaiset itsensä tuntevat. Tulee arvioida myös sitä, millaista tukea systeemi tuottaa keskushallinnolle ja mitä seurauksia sillä on.
Alavan mukaan Venäjän harjoittama patrioottinen kasvatus totuttaa uudet sukupolvet jatkuvan sodan idealle. Sotilaallis-isänmaallinen kasvatus vaikuttaisi myös toimivan ainakin osaselityksenä sille, miksi suuri osa venäläisistä näyttäisi hyväksyvän sodan.
Tilanne ei kuitenkaan vaikuta täysin toivottomalta, sillä systeemi rakoilee Alavan väitöstutkimuksen mukaan ruohonjuuritasolla. Opettajat ja paikalliset toimijat muuttavat propagandistisia sisältöjä tai jättävät ne huomiotta. Ihmisten oma käsitys patriotismista ei ole muuttunut valtion toivomalla tavalla.
– Venäläiset puhuvat ”hiljaisesta sabotaasista”, joka voi ilmentyä vaikkapa äänenpainoina, ignoroimisena tai propagandististen opetussisältöjen muuttamisena, Jonna Alava kertoo.
Tutkija muistuttaa, että systeemi on hauras ja perustuu pitkälti rahallisiin kannustimiin, mikä tuo mieleen Neuvostoliiton viimeiset vuodet.
– Kaiken takana on raha. Jos opettajille ei makseta ylimääräisten tuntien pitämisestä, tuki asialle loppuu siihen. Systeemi on siis hauras ja muistuttaa puhetavoiltaan monin tavoin Neuvostoliiton viimeisiä vuosia. Kun tilaa avautuu, piilotetut mielipiteet voivat nousta näkyviin, mikä voi synnyttää lumipalloefektin.
Muutos Venäjällä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä sodasta on tullut tabu. Ihmiset vaikenevat, yhteisöt murenevat ja yksilö jää yksin valtiota vasten. Tällaisissa oloissa vastarinnan muodostaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Jonna Alavan tutkimus on syntynyt kahden oppilaitoksen yhteistyönä. Alava väitteli vastikään Helsingin yliopistosta mutta työskentelee tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Alava kertoi vielä henkilökohtaisesta urapolustaan akateemikoksi, joka on sikäli poikkeava, ettei hän ole käynyt lukiota.
– Olen kärsinyt pitkään huijarisyndroomasta, ja moni asia on vaatinut enemmän työtä. Näistä lähtökohdista tehty väitöskirja ei muuta pelkästään ajattelua vaan koko elämän. Toisaalta olen ollut lukuisissa työpaikoissa ja elänyt Venäjällä neljä vuotta ilman ”akateemisia linssejä”, mitä tuskin olisi tapahtunut, jos olisin ollut akateemisessa putkessa nuoresta lähtien. Uskon, että näistä kokemuksista on valtavasti hyötyä tarkastellessani nyt sosiaalisia ilmiöitä.
Lue myös: Ulkoministeri Elina Valtonen raivostutti venäläiset – Venäjän ulkoministeriö lupasi lähettää lahjan
Lue myös: Historiallinen neuvottelutulos: Eurooppa tekee lopullisen irtioton Venäjä-riippuvuudesta
Lue myös: Maat, joissa juodaan eniten alkoholia listattiin – yllättääkö top 10?
Lähde: Helsingin yliopisto