Robert ”3D” Del Najan ja Grant ”Daddy G” Marshallin luotsaama trip hop -kollektiivi Massive Attack on Iso-Britannian Bristolissa 1990-luvun alussa alkunsa saaneen trip hop -genren pioneereja. Olen nähnyt Massive Attackin keikalla kerran aiemmin. Tämä tapahtui bändin menestysalbumin Mezzaninen (1998) jälkimainingeissa Ruisrockissa vuonna 1999, jolloin olin vielä 19-vuotias miehenraakile.
Tuolta keikalta muistiini on piirtynyt yksityiskohtina ainoastaan yhtyeen jokaisella viidellä albumilla mukana olleen reggae-legendan Horace Andyn camokuosiset shortsit, t-paita ja lippis sekä silloisen kitaristin Angelo Bruschinin massiivinen soundi kappaleessa Angel. Lisäksi muistan miedon pettymykseni, koska upeaa Teardropia ei Ruisrockissa laulanutkaan Mezzaninelta tuttu Elizabeth Fraser, koska hän ei ollut mukana kiertueella. Mutta päällimmäisenä mielessäni on edelleen taianomainen tunnelma, jonka yhtye onnistui keikkansa aikana Ruissaloon loihtimaan. Kesken setin alkanut vesisade ei todellakaan haitannut vaan teki kokemuksesta entistä unenomaisemman.
Nyt, heti 27 vuotta myöhemmin, sain mahdollisuuden todistaa jälleen Massive Attack ilmielävänä! Estradina toimi tällä kertaa Helsingin Veikkaus Arena, jonne oli minun lisäkseni löytänyt 9 600 yhtyeen musiikin ystävää.
Konsertin polkaisi käyntiin In my Life -intro, jonka aikana tuli selväksi, mikä kupletin juoni oli: tänä iltana Massive Attack kertoisi ja näyttäisi, mitä heidän mielestään yleisön tuli maailman menosta tietää. Jättiscreenillä luki kissankokoisin kirjaimin selvällä suomen kielellä ”Missä on se uusi musiikki, joka synnyttää vastarinnan?”
Illan aikana kuultu kokonaisuus rakentui yhtyeen kenties keskeisimmän albumin, Mezzaninen, ympärille. Lavalla nähtiin Del Najan ja Marshallin lisäksi seitsenhenkinen bändi sekä kolme solistia: levyiltä tutut Horace Andy ja Elizabeth Fraser sekä kiertuevokalisti Deborah Miller.
Ensimmäisenä varsinaisena kappaleena kuultiin Risingson, jossa sekä Del Naja että Marshall pääsivät ääneen. Visuaaleissa kyseltiin kappaleen aikana ainakin seuraavia kysymyksiä: Olenko tärkeä? Onko aika silmukka? Mikä on kauneus? Voinko tuntea? Kuulunko? Onko sydämellä korvat? Del Naja kiitti yleisöä hyvien tapojen mukaisesti suomeksi.
Massive Attack kääntää kiertueellaan suurimman osan illan aikana nähtävistä teksteistä kohdemaiden kielille. Tämä on arvostettava ele, joka myös eittämättä auttaa sanoman perille viemisessä. Valitettavasti he olivat kääntäneet tekstit koneellisesti ja käännökset olivat tästä syystä välillä tönköhköjä. Joistain fraaseista puuttuivat myös ääkköset (”Mika on kauneus?” Onnea, Mika?). Toki konekäännös sopii illan teemaan, jossa oman osansa kritiikistä sai myös Elon Muskin Neuralink, jonka tavoitteena on kehittää ihmisen ja tietokoneen yhdistävää aivokäyttöliittymää.
Seuraavaksi Del Naja kutsui lavalle Elizabeth Fraserin, joka suurten suosionosoitusten saattelemana alkoi tulkita kappaletta Black Milk. En ollut varmastikaan ainoa, joka oli hyvin tyytyväinen kuullessaan Fraserin laulua livenä. Odotus palkittiin!
Fraserin jälkeen lavalle astui yleisön suureksi riemuksi jo 75 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt Horace Andy, jonka uniikki ääni upeine vibratoineen täytti koko hallin hänen laulaessaan kappaleen Girl I Love You. Kappaleen aikana jättinäyttö valisti yleisöä Peter Thielin omistamasta Palantir-yhtiöstä, joka tarjoaa kansalaisten massavalvonnan mahdollistavia järjestelmiä ja algoritmeja. Andyn kauniin tulkinnan taustalla pyöri kartta, joka näytti, missä kaikkialla Palantirin valvontateknologiaa käytetään. Kartalle ilmestyi lopulta itse Veikkaus Arena ja ruudulle lävähti yleisön kasvokuvia, mikä lisäsi kritiikin vaikuttavuutta.
Girl I Love Youn jälkeen meidät valokuvaajat saatettiin Arenan uumeniin luovuttamaan kuvauskalustomme narikkaan, minkä jälkeen kiersin käytävää pitkin ja portaat alas permannon takaosaan kokemaan loput keikasta. Siellä seistessäni keikan visuaalisuus avautui minulle koko komeudessaan. Valtava screeni hallitsi muuten täysin pilkkopimeää tilaa. Keikka oli yhdistelmä yhtäältä tyylikästä, taitavasti soitettua ja esitettyä, isosoundista musiikkia ja toisaalta poliittisesti erittäin kantaaottavaa ja kaunistelematonta videotaidetta. Todistimme hyvin kekseliäästi rakennettua kokonaisuutta, joka oli musiikin ja elävän kuvan väkevä liitto.
Screenillä käsiteltiin keikan aikana muun muassa kolonialismin historiaa Afrikassa ja Lähi-Idässä. Saimme esimerkkejä Polymarketin vedonlyönnin mielettömyydestä, turhanpäiväisistä julkkisuutisista sekä pähkähulluimmista (mutta myös toisaalta uskottavammista) salaliittoteorioista. Todistimme kuvan välityksellä kärsimystä Etelä-Sudanissa ja Kongossa, ja tunsin oloni syylliseksi tehdessäni muistiinpanoja älypuhelimella samalla, kun video piirsi verkkokalvoilleni kuvaa mineraalikaivoksissa orjatyötä tekevistä lapsista.
Palestiinalaisten asia on tunnetusti lähellä Del Najan sydäntä, ja Gazan sota ansaitsikin illan ainoan varsinaisen välispiikin. Moni yleisössä yhtyi Del Najan vetoomuksiin rauhan ja palestiinalaisten ihmisoikeuksien palauttamisen puolesta. Vieressäni mies intoutui huutamaan “Vapaa Palestiina!” Sitten oli vuorossa Millerin lumoavan kauniisti laulama Safe from Harm, jonka vastaparina oli lohduton videokooste tuhotusta Gazasta ja Beirutista. ”But if you hurt what’s mine, I’ll sure as hell retaliate” kiteyttää sen, miten toivoton tilanne Lähi-idässä jälleen kerran on meneillään.
Tuskin kenellekään Massive Attackia seuraavalle tulee yllätyksenä, että kyseessä on bändi, joka ei kaihda maailman tilan ja epäkohtien kommentointia eikä pelkää ottaa kantaa. Del Naja pidätettiin taannoin hänen osoittaessan mieltään Palestiinan puolesta Lontoossa, ja yhtyeen vaatimuksesta Barclays-pankin logot poistettiin heidän Manchesterin-keikkapaikastaan. Kuitenkin joidenkin kanssakatsojien mielestä sanoma oli liiankin poliittinen ja kuvasto turhan rankkaa. Tuohtuneimmat somekommentoijat ovat keikan jälkeen syyttäneet yhtyettä suoranaisesta agitoinnista ja propagandan levittämisestä. Mutta eihän taiteen tarvitse olla objektiivista vaan sen täytyykin ravistella, silittää vastakarvaan ja tehdä kokijan olo epämukavaksi. Maksava asiakas voi puolestaan äänestää lompakollaan, jos siltä tuntuu.
Meidän(kin) aikamme tarvitsee artisteja, jotka eivät pelkää valjastaa koko esitystään nostaakseen esiin maailmassa vallitsevia epäkohtia. Show olikin rakennettu siten, että suurimman osan ajasta screenillä näkyvä aisteja ja aivoja moukaroiva intensiivinen videotykitys oli pääosassa. Suurella, pääasiassa takaapäin valaistulla, lavalla artistitkaan eivät olleet erityisen framilla. Sekä bändi että useassa tapauksessa sen soittama upea musiikki uhrattiin tietoisesti jättinäytöllä pyörivän videotaiteen ja sen välittämän sanoman soundtrackiksi. Yhtyeen kolme isointa biisiä, Angel, Unfinished Sympathy ja Teardrop, ovat niin järkälemäisiä, että niiden aikana informaatiotulva herkesi ja yleisön annettiin hengähtää ja nauttia pelkästä musiikista.
Jo Angelin alkutahdit kirvoittivat yleisössä suuret suosionosoitukset, ja kappaleen loppuessa, Horace Andyn hipsiessä pois lavalta, yleisö osoitti hänelle ansaitusti suosiotaan. Blue Lines -debyyttialbumin hittibiisi Unfinished Sympathy sai myös yleisön reagoimaan heti ensi sekunneilla ja Millerin upeasoundinen ja voimakas lauluääni toi hymyn huulille ja kananlihan käsivarsille. Keikan aikana kaikki aistit olivat käytössä ja jokainen tunne käytiin läpi.
Ei lie kovinkaan yllättävää, että eniten värinää yleisön keskuudessa aiheutti keikan itseoikeutetusti päättänyt megahitti Teardrop. Fraser tulkitsi kappaleen ainutlaatuisella äänellään tukenaan ainoastaan pari valonheitintä, jotka muodostivat hallin seinille ja kattoon pieniä pisaroita. Kontrasti keikan aikana nähtyyn videotykitykseen oli lievästi sanottuna tuntuva. Ja niin sen oli tarkoituskin olla. Teardropin aikana halliin laskeutui ihana tyyneys. Kaiken viimeisen parin tunnin ajan koetun jälkeen ilmassa oli taas toivoa. Toivoa paremmasta. Toivoa ihmisyyden voitosta.
Teksti ja kuvat: Lauri Kurki
Settilista: Massive Attack 27.5.2026, Veikkaus Arena, Helsinki
- In My Mind
- Risingson
- Black Milk
- Girl I Love You
- Regret of the Times
- Hymn of the Big Wheel
- Take It There
- Futureproof
- Song to the Siren
- Inertia Creeps
- Rockwrok
- Safe from Harm
- Unfinished Sympathy
- Avicii Segue
- Teardrop
