Kirjailija Rosa Meriläinen ei ole asunut koskaan yksin. Hän on asunut elämänsä aikana ”perheen kanssa, kommuuneissa, kimppakämpissä ja kumppanin kanssa”.
Rosa kertoo kokemuksistaan muiden kanssa asumisesta. Se ei tunnu olleen aina helppoa ei hänelle itselleen eikä hänen kanssaan asuneille.
– Yksi kämppis oli niin saastainen, että raidasimme hänen astiansa. Yhdessä kommuunissa otin vastuulleni vessanpesun, kun huomasin, miten vastenmielistä se oli muille. Yhden kämppiksen syömishäiriö vähensi kaikkien aterioinnista iloa, kertoo Meriläinen.
Rosan kanssa asuminen ei ole ollut kaikille ihan helppoa
Rosan kanssa asuminen ei ole ollut sitä, että koti olisi ollut aina siisti. Tämän saattoi todeta hänen ensimmäinen aviomiehensä.
– Ensimmäisen aviomieheni kanssa kotia leikkiessä siivoaminen ei mahtunut to do -listalle. Muistan, kun hän silmät vettä valuen aivasteli, että pitäisikö meidän imuroida, kun ei olla vuoteen imuroitu. Sanoin, että imuroi, sullahan se pölyallergia on, paljastaa Meriläinen.
Rosa kertoo, ettei ole edelleenkään kova siivoamaan. Kodista hän pitää silti huolta.
– Tykkään tehdä ruokaa, emännöidä illanistujaisia, täyttää kotiamme taiteella, kirjoilla ja soittimilla, hän kertoo.
Rosa kiittää vielä kaikkia hänen kanssaan asuneita.
– Minusta on ihmiselle perin luonnollista kaivata seuraa. Kiitos siis kaikille, jotka ovat kanssani saman katon alla asuneet! Teidän kanssanne on ollut hauskaa elää ja muuttua.
Rosan julkaisua voi mennä lukemaan myös tänne.