Kuva: Shutterstock

'Elämän suola, sokeri ja ripaus chiliä' - 10 hyvän mielen kuvaa lemmikkikoiran arjesta Suomessa

24.04.2021 12:15 - Emmi Moilanen

Tänään vietetään valtakunnallista Koiranpäivää. Koiranpäivänä korostetaan erityisesti pehmeitä ja lämpimiä arvoja.

Tänään, 24. huhtikuuta, vietetään valtakunnallista Koiranpäivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisen parhaan ystävän merkityksestä. Kennelliitto kertoo sivuillaan, että Koiranpäivänä korostetaan pehmeitä ja lämpimiä arvoja, sekä kerrotaan koiran erilaisista rooleista ihmisen elämässä ja yhteiskunnassa.

Merkkipäivän kunniaksi kokosimme yhteen kymmenen hyvän mielen kertomusta lemmikkikoiran elämästä.

Lancashirenkarjankoira Jymy, 2 vuotta

(kuva: Senja Rapila)

"Lempipuuhani on ehdottomasti ihmisteni kanssa leikkiminen, haastan heidät aina vetoleikkeihin - ja aina minä voitan! Ilahdun siitä, kun mammani ottaa esille valjaat tai fleece-remmin. Siitä tiedän, että nyt ollaan lähdössä joko retkelle tai agility-treeneihin!

Olen meidän perheemme ilopilleri, halimyyrä, vahti, lellikki ja pikajuoksija. Kliseistä, mutta olen mammani paras seikkailukaveri ja myös toisin päin!"

Coton de Tuléar Ruuti, 3 vuotta

(kuva: Marjo Liikonen)

"Lempi-ihmisiäni emäntäni lisäksi ovat Mamma ja Pappa. Niillä on iso talo maalla ja siellä saan juosta pihalla yllin kyllin. Siinä naapuritalossa asuu paras koirakaverini Nasta, jonka kutsun välillä pihalle leikkimään mun kanssa. Mammalla ja Papalla on kiva olla, kun siellä saan paljon rapsutuksia ja herkkuja. Vaihdan syliä aina nojatuolista toiseen, niin sitten ne saavat tasapuolisesti silitellä, eikä kummallekaan tule paha mieli. Siellä saan nukkua sängyssäkin niiden välissä, mutta se kuulemma johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen maailman paras koira.

Ilahdun aina kun pääsen retkille mukaan. Rakastan tutkia metsäpolkuja ja kallioita. Teltassa on myös pehmoista nukkua emännän makuupussin jalkopäässä. Omistajani kiittää minua usein siitä, että olen aina valmista seuraa niin lenkille kuin sohvallekin. Olen hänelle kuulemma todella rakas ja tuonut sen elämää niin paljon hyvää. Koti ei kuulemma tuntuisi kodilta ilman mua. Me ollaan toistemme parhaita ystäviä, ilahduttajia ja lohduttajia."

Sekarotuinen Duffy, 11 vuotta

(kuva: Henna Koste)

"Vaikka täytän ensi kuussa 12 vuotta, jaksan vieläkin juosta pallon perässä. Nautin siitä kovasti. Kaikki ruoka maistuu ja parhaat kiksit saankin, jos onnistun nappaamaan suuhuni jotain omistajani lautaselta. Ilahdun aina, kun joku tulee kotiin tai kuulen, että valjaani otetaan esiin. Silloin tiedän, että on luvassa ulkoilua.

Mielestäni omistajani sanoo minulle liian usein, että KEPPI POIS SUUSTA! Omistajani ei myöskään jostain syystä arvosta, kun tykkään kieriä Kaivopuistossa hanhen kakassa. Sitten tosin joudun suihkuun, ja siitä taas minä en pidä.

Kun omistajani hankki minut, hän oli 18-vuotias ja minä 1-vuotias. Minulla oli ollut silloin jo kaksi eri kotia. Omistajani elämässä on muuttunut 12 vuoden aikana lähes kaikki, mutta minä olen pysynyt hänen lähellään koko ajan. Taidan olla aika tärkeä."

Havannankoira Sipsi, 13 viikkoa

(kuva: Iiro Myllymäki)

"Olen Sipsi mutta epäilen, että vähintään toinen nimeni on Rakas, kun sitä minulle niin usein hoetaan. Ihminen sanoo aina, että olen hirveän rohkea, enkä tunnu pelkäävän mitään! Se on totta – paitsi kerran säikähdin itsekin, kun löysin oman ääneni ja haukuin ensimmäistä kertaa. Se taisi tapahtua pari viikkoa sitten…

Nuoresta iästäni huolimatta olen havainnut, että koiran elämä on aika mukavaa. Olen erityisen onnellinen silloin, kun saan pureskella jotakin (kaikki käy), kun saan rapsutuksia ja minua kehutaan tai kun pääsen ihmisen mukaan tutustumaan uusiin paikkoihin ja ystäviin. Ihminen hokee minulle liian usein, että ”jätä, jätä, jätä!” Taidan kyllä jo tietää, mitä se tarkoittaa mutta niin mielelläni tutkailen maailmaa hampaillani ja maistelemalla erilaisia asioita."

Kääpiömäyräkoira Elli, 4,5 kuukautta

(kuva: Julia Paljakka)

"Olen täysiverinen tallikoira, eli viihdyn parhaiten tallilla hevosten kanssa. Osaan myös ottaa rennosti ja mukavan päivän jälkeen lempipuuhaani onkin sohvalla pötköttely. Ilahdun aina, kun tapaan uusia ihmisiä ja koiria. Erityisen kivaa on, kun pääsen parhaan kaverini, Iines-mäykyn kanssa riivaamaan.

Omistajillani ei ole enää tarvetta herätyskellolle, sillä pidän huolen, että viimeistään kuudelta alkaa tapahtua. Siitä huolimatta myös omistajanikin odottavat jokaista uutta päivää kanssani."

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat