Kuva: Fotolia

Rakkaalle entiselle kumppanilleni: "Tässäkö on kiitos kaikista uhrauksista, joita vuoksesi tein?"

21.04.2017 20:45 - Rea Haverinen - Luettu 3 039 kertaa

Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.

"Rakkaalle eksälleni

Kun tapasin sinut veit jalat altani ensikohtaamisella. Vaikka kaikki alkoikin baari-iltojen jälkeisillä viininhuuruisilla tapaamisilla, tiesin heti sinun olevan se mies kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Olit hauska ja komea, kanssasi tunsin olevani turvassa.

Pian aloimmekin viettää enemmän aikaa yhdessä. Olin aluksi varovainen, pelkäsin satuttavani itseäni, sait minut kuitenkin unohtamaan kaikki pelkoni. Olin onnellinen. En ollut ennen tuntenut mitään sellaista mitään niin syvää ja pakahduttavaa. Kanssasi olin vahva, kokonainen.

En unohda koskaan sitä kun opetit minut kalastamaan, sain elämäni ensimmäisen lohen, olit ylpeä minusta. En niitä liian monia sunnuntai-iltoja kun katsoimme elokuvia grilliruoka-ateriat tai pitsalaatikko edessämme. En sitä kun eräänä naistenpäivänä leivoit minulle, taisi olla ensimmäinen kertasi. En niitä hetkiä kun rakastelimme mökkisi pihasaunassa pienissä maisteissa syysöisin. En niitä lukemattomia iltoja kun vain olimme, hassuttelimme aamuyöhön saakka. En niitä syvällisia keskusteluja, joita kävimme iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

En unohda, kuinka hauskaa meillä oli yhdessä aina tavatessamme, nauroit minun hölmöydelleni. Enkä ihmetystäsi siitä kun en ollut katsonut Forrest Gumpia, mielestäsi kaikkien oli nähtävä se, joten katsoimme sen yhdessä. En unohda hymyäsi, naurasi, kosketustasi, enkä sitä miten kauniisti puhuit minulle, olit tukenani ja kannustit.

Kerroit minulle tajunneesi, ettet ole ennen minua rakastanut ketään oikeasti, vaikka olit luullut niin. Myötäni ymmärsit miltä se oikeasti tuntuu, niin ainakin sanoit. Lupasimme, että olemme aina siinä, toisiamme varten.

Olin nuori ja hölmö, tein virheitä, mutta kaikesta selvisimme, sillä rakastimme.

Kunnes tapahtui jotain. Riitelimme paljon turhasta, en osannut antaa sinulle tarpeeksi omaa tilaa. Kuitenkin olin yrittänyt tehdä kaiken eteesi, olin uhrannut omia haaveitani voidakseni jakaa elämäni sinun kanssasi. Minulle tärkeintä oli, että sinun oli hyvä olla, luulin onnistuneeni siinä, kunnes kerroit, että haluat jatkaa elämääsi yksin.

Vedit maton jalkojeni alta, sinua ei enää kiinnostanut, niin ainakin sanoit. Rakastit, mutta halusit olla yksin. En voi vieläkään käsittää, että niin uskomattoman kauniille tarinalle tuli niin synkkä loppu, täysin yhtäkkiä. Tiedät itsekin, että meillä olisi ollut vielä mahdollisuuksia olla onnellisia yhdessä, mutta et antanut minun yrittää.

Luovutit. Mikä muutti sen aidon rakkauden ja halun olla kanssani hetkessä? Annoin itsestäni kaikkeni tehdäkseni sinut onnelliseksi, tässäkö kiitos kaikista niistä uhrauksista, jotka eteesi tein? Enää et vastaa edes viesteihini. Ennen olin kaikkesi, enää tuskin merkitsen sinulle mitään.

En ole sinulle vihainen, en voisi olla, koska olet edelleen ykköspaikalla sydämessäni, tulet aina olemaan. En usko, että rakastun samoin enää koskaan.

Pelkään, että jos pyytäisit, palaisin edelleen luoksesi, sillä tunteeni sinua kohtaan ovat vieläkin yhtä vahvat kuin silloin, kun aikoinaan kyyneleet silmissäni kerroin sinulle mökilläsi rakasteltuamme, kuinka onnellinen olen ja miten paljon sinua rakastan.

Kuitenkin haluan kiittää sinua jokaisesta niin hyvästä kuin huonostakin hetkestä, jotka sain viettää kanssasi. Opin myötäsi asioita elämästä, parisuhteesta sekä itsestäni. Sivistit minua ja kasvoin myötäsi paremmaksi ihmiseksi.

Toivoin, että vielä vanhana kiikkutuolissa istuessani olet vierelläni. Nyt tiedän, että siellä mukanani on vain muisto sinusta.

Rakkaudella, Luulin olevani aina sinun"

Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä

Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.

Suosittelemme

Uusimmat