Kuva: Senja Rapila

Kuukauden Daami: "Rintasyövästä huolimatta minun ei tarvitse elää kuin sairas"

20.09.2016 20:45 - Senni Loikala - Luettu 1 087 kertaa

Voice.fi-sivusto valitsee joka kuukausi Kuukauden daamin. Syyskuun daami on Heidi Sohlberg, joka on päättänyt voittaa kamppailun rintasyöpää vastaan.

Heidi Sohlbergin, 35, elämä pysähtyi kesäkuussa 2016, kun hän kuuli sairastavansa rintasyöpää. Aiemmin tänä vuonna hän sai tietää kantavansa BRCA2-geenimutaatiota. Sen takia hänellä oli jopa 70 prosentin todennäköisyys sairastua samaan rintasyövän muotoon, johon hänen äitinsä menehtyi Heidin ollessa vain 10-vuotias.

Entinen Miss Suomi ja kahden lapsen äiti ei ole jäänyt surkuttelemaan sairauttaan. Hän on päättänyt voittaa taistelun syöpää vastaan, sillä vahva asenne auttaa jaksamaan syöpähoitojen edetessä.

Rakas lapsuus

Heidi ilmoitti seitsemänvuotiaana vanhemmilleen, että hän tahtoo isona Miss Suomeksi. Koska unelma ei tuntunut ajan kuluessa hiipuvan, vei Heidin äiti myöhemmin tyttärensä lapsimallikurssille.

Perhe asui omakotitalossa Jyväskylän maalaiskunnassa. Heidi kävi ensimmäiset vuodet pientä kyläkoulua, ja loma-aikoina perhe pakkasi kimpsut ja kampsut asuntoautoon ja lähti tien päälle.

- Reissasimme paljon asuntoautollamme. Kävimme muun muassa Lapissa ja Norjassa, Heidi kertoo.

Lapsuudenkodin keittiössä leijaili usein herkullinen tuoksu, sillä perhe rakasti hyvää, itsetehtyä ruokaa.

- Meidän perheessä on ollut vahvasti ruoka ja leipominen läsnä, koska isä on kokki, veli valmistui aikuisiällä kokiksi ja äiti tykkäsi leipoa, Heidi tuumaa.

Heidi Sohlberg tiesi jo lapsena tahtovansa Miss Suomeksi. (kuva: Senja Rapila)

Myös askartelu ja käsityöt olivat mukavaa ajanvietettä Heidin lapsuudessa. Niiden merkitys oli erityinen silloin, kun äiti oli vielä elossa.

- Askartelimme ja teimme käsitöitä paljon; teimme itse aina pääsiäiskortit ja muut. Se taito on kyllä periytynyt minullekin ja omat lapseni ovat myös innostuneet askartelusta, Heidi sanoo.

Suru-uutinen kesken vappujuhlan

Heidi ei muista paljoa ajasta, jolloin äiti kuoli. Hän uskoo, että lapsen muisti pyyhkii joskus ikäviä kokemuksia pois. Yksi tapahtuma on kuitenkin jäänyt kirkkaana mieleen.

- Muistan sen hetken, kun isä tuli hakemaan meidät koulun vappujuhlista kesken päivän. Ymmärsin heti, mitä on tapahtunut, koska tiesimme äidin olevan vakavasti sairas.

Surulle annettiin aikansa. Elämän oli silti jatkuttava lapsiperheessä, vaikka äiti oli laskettu haudan lepoon.

- Se vaati isältämme hirveästi ja hän joutui tsemppaamaan meidän lasten takia. Totta kai piti surra, mutta elämä ei voinut pysähtyä siihen. Sen täytyi jatkua. Näin myös äiti olisi toivonut, Heidi sanoo.

Vaikka elämän tärkein naishahmo oli poissa, kertyi ympärille ajan mittaan muita aikuisia naisia, joiden kanssa pystyi keskustelemaan kaikesta.

- Minulla on aina ollut elämässäni paljon eri-ikäisiä naisia ympärilläni. Kutsun edelleen joitakin isän ystäviä ”hyviksi haltiattariksi”. He ovat vähän kuin äitihahmoja, joilta olen saanut naisellista näkemystä ja apua.

Unelmasta totta

Teini-iässä Heidi päätti tehdä töitä, jotta missiunelmasta tulisi totta. Ensimmäiseen kauneuskilpailuunsa hän osallistui jo 15-vuotiaana. Kun Heidi myöhemmin voitti Miss Jyväskylä -kilpailun vuonna -99, tuntui hänestä, että jaloissa olevat saappaat olivat sopivan kokoiset ja hän päätti tähdätä Miss Suomi -finalistien joukkoon vuonna 2001.

Kovan työn tekeminen kannatti, sillä yksi Heidin unelmista toteutui vuonna 2001. Hän oli nyt virallisesti Suomen kaunein nainen, Miss Suomi.

Perheen lapsille kerrottiin rintasyövästä pian sen jälkeen, kun Heidi Sohlberg kuuli diagnoosin. (kuva: Senja Rapila)

Heidi panosti suuresti myös Miss Universum -kauneuskilpailuun.

- Taustajoukkoni olivat todella vahvat; minulla oli omat treenaajat, ruokavalioni pistettiin uusiksi ja hommasin kaikki puvut ulkomailta. Se oli aikamoinen prosessi, Heidi muistelee.

Vaikka menestystä maailmalta ei tullut, jatkoi hän määrätietoisesti urallaan eteenpäin. Heidi nautti edustustehtävistä esimerkiksi juontajana ja tapasi paljon upeita ihmisiä, joista monet ovat hänelle rakkaita ystäviä vielä tänäkin päivänä.

Töiden ohessa Heidi opiskeli oppisopimuksella optiikkahiojaksi ja myöhemmin hän valmistui sisustussuunnittelijaksi.

Viisi vuotta kotiäitinä

Heidi oli 26-vuotias, kun hän ja aviomies Niklas Sohlberg saivat ensimmäisen lapsensa. Kaksi vuotta myöhemmin lapsiluku kasvoi vielä yhdellä. Heidi on kiitollinen, että hänellä oli mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia pitkäksi aikaa.

Kun kotiäitinä vietettyjä vuosia oli takana jo viisi, tahtoi Heidi keskittyä aiempaa enemmän myös elämän muihin osa-alueisiin; siitä huolimatta, että perhe oli hänelle yhä ensisijaisen tärkeä.

- Nyt, jos saisin tehdä jotain toisin, en välttämättä olisi ollut niin pitkään kotona. Työnteko ja ystävien kanssa oleminen on minulle niin tärkeätä ja saan niistä paljon energiaa. Totta kai perheen kanssa vietetty aika on myös todella tärkeää, mutta viisi vuotta on jälkikäteen ajateltuna pitkä aika, Heidi pohtii.

Äitiys ja lapsiperheen arki olivat vaikuttaneet aina liikunnasta nauttineen Heidin kuntoon. Hän muistaa suhtautuneensa kiloihin kuitenkin armollisesti.

- Paino nousi aika paljon ja oma olemus muuttui vahvasti. Ajattelin silti, että ihan sama, onko minulla 20 kiloa ylipainoa, kunhan lapsille riittää rintamaitoa.

Heidi päätti siirtyä takaisin työelämään ja työtarjouksia alkoi tulla mukavasti. Nyt viimeiset 2,5 vuotta Heidi on työskennellyt Elixir-ohjelman juontajana.

- Minulle on tärkeää saada tehdä rakastamaani työtä ja osallistua perheen menoihin. Sitä kautta näytän esimerkkiä myös lapsilleni, että oikea asenne ja intohimo työhön ovat tärkeitä asioita.

Diagnoosi rintasyövästä

1. heinäkuuta 2016 Heidi julkaisi Facebookissa viestin, joka järkytti monia. ”Olen sairastunut rintasyöpään. Luotan ammattitaitoisiin lääkäreihin ja hoitajiin, joiden taitavissa käsissä olen nyt seuraavat kuukaudet. Asetan etusijalle tästä taistelusta selviämisen ja paranemisen”, Heidi kirjoitti tuolloin.

- Alkujärkytys oli hirveä. Sitten, kun minulle sanottiin, ettei diagnoosi ole kuolemantuomio, niin minulle tuli sellainen olo, että tämä täytyy vain käydä läpi; että tämä on yksi mutka elämän polussani, Heidi kertoo.

Monet ovat ihailleet juuri Heidin asennetta, jolla hän suhtautuu syöpätaisteluunsa. Hän julkaisee sosiaalisessa mediassa päivityksiä kuulumisistaan ja hoitojen etenemisestä usein #fuckcancer-alatunnisteella ja painottaa selviytyvänsä koettelemuksesta.

- Olen kuullut paljon, että miten voin olla näin positiivinen ja iloinen. En koe, että esittäisin mitään tai olisin jotakin muuta, kuin mitä oikeasti olen. Tämä on vain minun tapani käsitellä asiaa, Heidi kertoo.

Heidi Sohlberg aloitti sytostaattihoidot elokuussa. (kuva: Senja Rapila)

- Aluksi tosin ajattelin, etten puhu sairaudestani mitään ja vedän liinat ihan kiinni. Sitten huomasin, miten paljon helpompaa itsellänikin on, kun puhun näistä asioista ääneen, hän jatkaa.

Heidi on saanut paljon yhteydenottoja muilta syöpään sairastuneilta ja sen jo selättäneiltä ihmisiltä. Moniin viesteihin Heidi on myös vastannut voimiensa mukaan.

- Tuntemattomat ottavat yhteyttä ja sanovat, että kiitos, että olen antanut kasvot tälle sairaudelle ja puhunut asioista ääneen. Se on kuulemma antanut paljon voimaa myös muiden syöpätaisteluihin, mikä on tuntunut ihanalta ja tärkeältä asialta.

- Se tekee myös omalle mielelleni hyvää. Eihän kukaan muu ymmärrä niin hyvin minua kuin ihminen, joka on itse kokenut saman.

Kun lääkärit kertoivat Heidille syöpädiagnoosista, neuvoivat he kertomaan tämän lapsille rehellisesti sairastumisesta. Heidi uskoo lapsiansa helpottaneen, että äidin vointi on pysynyt yllättävänkin hyvänä ja että hän on pysynyt positiivisena. Läheisyys on silti korostunut sairastumisen jälkeen.

- Totta kai sen huomaa, että lapset ovat hirveän kiinni minussa. Olen sanonut, että äiti kaipaa nyt enemmän haleja ja pusuja kuin aikaisemmin. Se on ehkä jäänyt heille mieleen, koska he ovat todella paljon lähelläni ja tahtovat olla vieressä; vaikkakin olen sanonut, etten ole lähdössä mihinkään, Heidi kertoo.

Heinäkuun puolivälissä Heidi julkaisi itsestään Töölön sairaalan vuoteelta kuvan, jossa hänellä oli sairaalavaatteet päällään. ”Toivottakaa minulle onnea”, hän kirjoitti englanniksi ennen leikkausta, jossa häneltä poistettiin syöpäkasvaimet. Päivitys keräsi tuhansia tykkäyksiä ja satoja kommentteja.

- Leikkaus meni yllättävän hyvin. Kaikki olivat yllättyneitä ja olin itsekin yllättynyt. Lääkärit ovat sanoneet, että olen mallipotilas, kaikki on mennyt hienosti. Toki tiedostan, että jossain vaiheessa voi tulla takapakkia ja huonoa oloa, Heidi tuumaa.

”Minun ei tarvitse elää kuin sairas”

Hoitojen aikana Heidi on jatkanut treenaamista ja urheilua mahdollisuuksien mukaan. Oman kehon kuunteleminen, voimien arviointi ja lepääminen ovat tärkeässä asemassa, mutta paikoilleen Heidi ei tahdo jäädä. Leikkauksen jälkeen myös flunssa hidasti treenien aloittamista.

- Onhan se todella kova paikka, kun ei pääse urheilemaan. Mutta kolikon kääntöpuolena on, että kun nyt otan rauhallisesti, sitten pääsen taas treenaamaan.

Neljän seinän sisällä Heidi ei silti aio aikaansa viettää.

- Olen sanonut kavereille, että jos rupean olemaan monta päivää kotona, tulette oikeasti hakemaan minut pois. Sitten se ei ole enää väsymyksestä kiinni, vaan päästä. Minulle on tärkeää päästä ihmisten ilmoille, Heidi toteaa.

- Itselläni on vaan niin energinen olo ja asenne, että hittolainen, ei tämä minua nujerra; vaikka onkin vakava sairaus, ei minun tarvitse elää kuin sairas.

Heidi Sohlberg jatkaa treenaamista vointinsa mukaan. (kuva: Senja Rapila)

Ennen syöpädiagnoosia Heidi harrasti liikuntaa noin kolmesta viiteen kertaan viikossa. Erityisesti kuntosalitreenit, uinti, pyöräily ja juokseminen ovat olleet hänelle rakkaita harrastuksia.

- Ei siitä turhaan paasata, että kannattaa syödä terveellisesti ja liikkua. Veren maku suussa ei tarvitse urheilla, mutta itsestään kannattaa pitää huolta; ikinä ei tiedä, tuleeko sairastuminen omalle kohdalle ja silloin terveistä elämäntavoista on hyötyä, Heidi kannustaa.

Elokuussa Heidillä alkoivat sytostaatti- eli solunsalpaajahoidot, joilla varmistetaan syövän pysyminen poissa. Hoitojen seurauksena myös hiukset alkoivat lähteä, ja hän on ajanut päänsä kaljuksi. Heidi on julkaissut kuvia hiuksettomasta tyylistään Instagram-tilillään.

- Olen ollut sitä mieltä koko ajan, etten tule käyttämään peruukkia. Olen muutenkin todella kova käyttämään lippiksiä, pipoja ja hattuja, että niitä tulen varmaan pitämään loppuvuodesta enemmänkin. Mutta minä en rupea peruukkia laittamaan päähäni; sitten vaan kaljuna painan menemään, ja ylpeänä, Heidi sanoo.

Sairastuminen ja hoidot ovat saaneet Heidin arvostamaan suomalaista sairaanhoitoa aiempaa vahvemmin. Hän kertoo nyt ymmärtävänsä, miksi Suomessa verotus on kova.

- Saa olla iloinen, että sairastaa syövän Suomessa. Jos jossain, niin Suomessa.

Heidi Sohlbergista on ilahduttavaa ja tärkeää, kun hän saa tuntemattomilta viestejä heidän syöpätaisteluistaan. (kuva: Senja Rapila)

Heidi tietää, ettei kamppailu rintasyövän kanssa ole vielä täysin ohi. Hän uskoo, että vaikea kokemus tekee hänestä kuitenkin entistä vahvemman.

- Oman puolison, ystävien ja sukulaisten tuki tulee korostumaan vielä myöhemmin. Loppuvuosi tulee olemaan raskas, mutta ensi vuoteen suuntaan sitäkin vahvempana.

Aiemmat Kuukauden daami -haastattelut pääset lukemaan tästä.

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat