Kuva: Hanna-Maria Grönlund
Aira Samulin, 90, pohtii kuolemaa: "Ehkä se on iloinen asia, että pääsee pois"
Tänään maanantaina pyöreitä täyttävä Aira Samulin neuvoo ihmisiä tekemään elämänsä aikana mahdollisimman paljon hyviä tekoja.
Tanssiopettaja ja yrittäjä Aira Samulin tekee töitä vielä 90-vuotiaana. Voice.fi-sivuston haastatteluun saapunut Samulin on pukeutunut mustaan puseroon, jonka etumuksessa ja hihoissa on läpinäkyvää kangasta. Punaiset hiukset ovat paksuilla leteillä ja kasvoilla ovat näyttävät silmälasit, joissa kimaltelee kiviä.
- Enhän minä voisi eläkkeelle jäädäkään, kun ei minulla yrittäjänä ole eläkettä. Ei ole tullut säästettyä, kun olen ollut yrittäjä ja yksinhuoltaja. Siinä ollaan eletty kädestä suuhun, Samulin tuumaa.
Samulin tekee töitä myös vanhus- ja mielenterveystyön eteen omaa nimeään kantavan säätiön kautta Lohjalla, Hyrsylän Mutkassa.
- Pojantyttäreni Kiti ja hänen sulhasensa Pete ovat tulleet Hyrsylän mutkaan töihin ja suunnitelleet, että he jäisivät sinne jatkamaan. Jos en olisi itse paikalla, niin ei se onnistuisi. Saan hyödykseni sen, mitä nuoret tietävät kaikista teknisistä asioista.
Aira Samulin kertoo, että pukeutuminen on kuin käyntikortti ihmisestä. Hän sanoo silti, ettei arvostele muita ulkokuoren perusteella. (kuva: Hanna-Maria Grönlund)
Samulin toivoo hiljentävänsä tahtia tulevaisuudessa. Hän suunnittelee opettelevansa kieltäytymään menoista, jotka eivät ole välttämättömiä.
- Nyt, kun täytän 90 vuotta, en aio niellä enää kaikkea. Sanon, mitä tykkään ja kenelläkään ei ole nokan koputtamista siihen. Lapsenlapsetkin olivat ihan hiljaa, kun sanoin heille muutaman asian suoraan, Samulin toteaa nauraen.
Pitkät matkat erilaisten työkeikkojen perässä väsyttävät Samulinia. Sen takia hän aikoo tehdä niitä jatkossa aiempaa vähemmän oman jaksamisensa vuoksi.
- Miten selviydyn tästä ruljanssista, kun minua pyydetään joka paikkaan? Ei tämä voi jatkua näin, että kalenteri on ihan täynnä. En tiedä, kuinka kauan jaksan mennä ja juosta. Matkat ovat väsyttäviä ja ne rasittavat. Voisin jättää joka paikkaan matkustamisen pois, Samulin kertoo.
"Ihmiset pelkäävät kuolemaa"
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ihminen pystyy selviytymään rankoistakin kokemuksista, painottaa Samulin. Myös Samulin on kokenut kovia, esimerkiksi oman tyttären sairastuessa skitsofreniaan 1960-luvulla.
- Me ihmiset olemme joutuneet selviytymään vaikeista asioista sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen. Se on meillä jo geeneissä. Täytyyhän meidän selviytyä kuolemisestakin, Samulin pohtii.
Aira Samulin uskoo, että jos ihmisellä menee aina hyvin, tekee hän pienistä huolista suuria. (kuva: Hanna-Maria Grönlund)
Samulin itse pyrkii siihen, ettei hän jää miettimään pitkiksi ajoiksi elämän päättymistä.
- Ihmiset pelkäävät kuolemaa. Kyllä minä ajattelen vaan, että katsotaan sitten. En tiedä, mitä silloin ajattelen, mitä koen ja tunnen - ehkä se on iloinen asia, että pääsee pois. Mitä sitä vielä suremaan ja kauhistelemaan?
Kuolemasta Samulinille tulee mieleen yksi tärkeä elämänohje:
- Kannattaa elää elämänsä niin, että on sitten helppo lähteä - että jättää jonkun hyvän jalanjäljen, sitä voi tehdä paljon hyvää. Hyväntekeväisyyttä kannattaa tehdä.
Samulin on itse elänyt mainitsemansa ohjeen mukaan. Tyttären skitsofrenia ei nujertanut Samulinia, vaan hyväntekeväisyydestä lasten ja nuorten ennaltaehkäisevän mielenterveystyön eteen tuli hänelle osa elämää.
Mikä on Aira Samulinin pitkän iän salaisuus? Pääset lukemaan artikkelin aiheesta tästä.
