Kuva: Mikko Räsänen
Suomen suosituin ysäri-dj: "Pelko Aviciin kohtalosta on aiheellinen!"
Oku Luukkainen tekee töitä viikon jokaisena päivänä. Mutta kun työ on bailaamista, niin jossain vaiheessa jaksamisen ja terveyden rajat tulevat vastaan.
Helmikuinen aamupäivä valkenee kauniina. Aurinkoiseen säähän yhdistyy kirpeä pakkanen. Useimmat työssäkäyvät aloittavat raskaan työviikon jälkeistä viikonloppua, mutta radiotähti Oku Luukkainen valmistautuu lähtemään toiseen työhönsä. Luukkainen on viime vuodet keikkaillut dj:nä ja soittanut ysärimusiikkia ympäri Suomen. Päätyönään hän työskentelee Suomen suurimmassa kaupallisessa radiotalossa Bauer Medialla musiikkijohtajana ja juontaa Radio Novan perjantai-iltojen ysäriohjelmaa Retroperjantaita.
Auto saapuu noutamaan Luukkaisen tämän kotoa Helsingin Kampista. Luukkainen haukottelee noustuaan kyytiin. Edellinen ilta töissä on taas venähtänyt pitkäksi. Retroperjantai-lähetyksen pitäisi ohjelmatietojen mukaan loppua kello 22, mutta niin käy vain harvoin.
Oku Luukkainen on Bauer Median musiikkijohtaja, Retroperjantai-ohjelman juontaja ja huippusuosittu ysäri-dj. (kuva: Mikko Räsänen)
Eilenkin kuulijat ovat osanneet odottaa Luukkaisen tavallista kysymystä. Kun juontaja kysyy "vedetäänkö yli?", tarkoittaa se, ettei lähetys todellakaan lopu kymmeneltä. Silloin juontaja on itse ysäribiiseistä niin innoissaan, että jatkaa ohjelmaa yliajalle. Joskus lähetys kestää klo 23:een, joskus pidempään. Ennätys oli eräs toukokuinen perjantai, jolloin Luukkainen jämähti studioonsa ja soitti viimeiset ysärirallit aamuyöllä 04.30.
Edellisenä iltana ei onneksi mennyt niin myöhään, mutta yöunet olisivat silti voineet olla pidemmätkin.
- Kun yöllä tulee töistä kotiin, on kroppa vähän ylikierroksilla. Ei sitä heti pysty käymään nukkumaan, Luukkainen kertoo.
Tämän illan keikkapaikka on Forssan kupeessa sijaitseva Suomen tunnetuin hevospitäjä Ypäjä. Luukkainen ottaa mukavan asennon etupenkillä ja auton keula kääntyy Kanta-Hämeen suuntaan.
Kuolinuutinen kesken suoran lähetyksen
Perjantai 20. huhtikuuta. Luukkainen tekee taas iltamyöhällä Retroperjantai-lähetystä, kun ohjelma kuulija lähettää hänelle viestin, jossa kerrotaan, että maailman suostuimpiin kuuluva dance-artisti Avicii on kuollut 28-vuotiaana.
- Olin suorassa lähetyksessä, kun luin tuon. En uskonut sitä heti, vaan lähdin heti nettiin selaamaan uutisia ja sieltä löytyi vahvistus suru-uutiselle. Samalla kuulijoilta alkoi tulla yhä enemmän viestejä aiheesta.
Vaikka Retroperjantai on keskittynyt ysärimusiikkiin ja Avicii edustaa 2010-luvun modernimpaa EDM:ää, niin tuossa tilanteessa Oku teki poikkeuksen ohjelman formaattiin.
- Siinä hetkessä soitimme historiallisesti Aviciitä Retroperjantaissa ja laitoin Levelsin soimaan. Se oli meidän tapamme muistaa ja tehdä kunniaa hänelle. Ja kyllä Retroperjantai-yleisökin sitä suorastaan vaati.
Aviciin kuolema kolahti Luukkaiseen kovaa, sillä hän oli seurannut ruotsalaistähden edesottamuksia. Avicii eli Tim Bergling teki huiman nousun kansainvälisen musiikkimaailman huipulle. Mutta vauhti oli aralle ja ujolle nuorukaiselle liian kova. Hän heitti parhaimmillaan 300 keikkaa vuodessa eri puolilla maailmaa. Hirveä työtahti ja alkoholi romahduttivat Berglining fyysisen ja henkisen terveyden. Lopulta vuonna 2016 Avicii ilmoitti lopettavansa keikkailun kokonaan terveyssyistä.
- Berglingin kuolema kolahti monellakin tasolla. Se oli niin suuri yllätys, koska hän oli tehnyt asioita ja uhrauksia sen eteen, että pääsisi taas elämään kiinni. Keikkailu oli jäänyt ja uusi albumi oli tulossa.
- Yleensä nuorena kuolleiden muusikoiden kohdalla lopputulos on ollut nähtävillä, koska syöksykierre on jatkunut jo jonkin aikaa, eivät he ole tarttuneet toimeen muuttaakseen suuntaa. Mutta Bergling tarttui ja luulin asioiden olevan paremmin.
Berglingin kuolinsyyksi varmistui lopulta itsemurha.
- Olen nähnyt Aviciistä kertovan dokumentin Avicii: True Stories. Sen nähtyäni mieleen tuli, että se oli lopulta musiikkibisnes, mikä tappoi hänet. Se oli keikkaelämä ja kaikki siihen liittyvät rasitteet.
Introverttinä ja ujona Avicii koki keikkailun ahdistavaksi. Mutta suosion kasvaessa keikkojen määrät ja koot vain kasvoivat, kun koneisto Aviciin ympärillä halusi puristaa tähdestä aina vain enemmän rahaa.
- Vaikka oma juttuni on Aviciihin verrattuna ihan mikroskooppisella tasolla, hänen kuolemansa pisti minut miettimään omaakin terveyttäni. Mikä on lopulta minkäkin arvoista?
- Olen myös tajunnut, että Aviciin kohtalo on oikeasti varoittava esimerkki monelle viihdebisneksessä työskentelevälle. Ei tarvitse olla noin suuri maailmantähti ilman, että elämä voi päätyä vastaavanlaiseen syöksyyn. Olen omassa elämässäni nähnyt, että tuo pelko on aiheellinen.
Motellissa prostituoitujen kanssa?
Kakkostie Vihdistä Forssaan on puuduttavan tylsä. Tie on suora, eikä muuta liikennettä juuri ole. Tämän kaltaisia teitä Suomi on täynnä ja joka viikonloppu Luukkainen kulkee jotain tällaista pitkin. Vain määränpää vaihtuu.
Tänään kohteena oleva Ypäjä on Luukkaisen keikkapaikoista yksi erikoisimpia. Yleensä hän on tottunut esiintymään suuremmissa kaupungeissa ja esimerkiksi kaikki neljän Luukkaisen tähdittämään Retroristeilyä ovat täyttäneet ruotsinlaivan ysärifaneilla.
Nyt kohteena on 2400 asukkaan Ypäjä ja ravintola Karrinpuomi.
- Kun kuulin keikkamyyjältä, että minulla on keikka Ypäjällä, piti ensimmäisenä tarkistaa, missä se tarkalleen sijaitsee.
Oku myöntää myös miettineensä, riittääkö pikkukunnassa ysärifaneja.
- Huomasin, että Karrinpuomissa on aiemmin esiintynyt myös Basic Element, joten kyllä siellä jotain ysäripöhinää on.
Huoli yleisöstä on turha, sillä jo viikkoja ennen tuli tieto, että ennakkoliput on myyty loppuun ja ovella myytäviksi on jätetty vain 30 lippua. Some-kommenteista käy ilmi, että pelkästään ypäjäläisistä talo ei tule täyttymään vaan väkeä on saapumassa Forssasta, Loimaalta ja ilmeisesti jopa Turusta asti.
Yksi haaste pienessä keikkapaikassa on se, että Ypäjällä ei ole hotellia. Automatkan aikana Oku soittelee keikkamyyjälleen ja kuulee, että majoitus on järjestetty lähiseudulla sijaitsevaan motelliin.
- Voi ei, et sinä voi majoittua siellä, kyydissä oleva sikäläinen tuttava parahtaa.
- Se motelli tunnetaan meilläpäin paikkana, missä ulkomaalaiset prostituoidut ottavat vastaan asiakkaita.
Oku välittää huolen keikkamyyjälle, mutta tämä tietää, että paikka on hiljattain remontoitu ja on nykyään siisti ja tyylikäs. Paikallinen ystävä pysyy silti kannassaan ja varoittaa maksullisista seuralaisista.
Yksinäiset illat hotellihuoneissa kaukana kotoa ovat dj:n arkea. (kuva: Mikko Räsänen)
Motelli löytyy navigaattorin avulla ja Oku tarkastaa huoneen. Keikkamyyjän tiedot näyttävät pitävän paikkansa, ja paikka on remontoidun näköinen. Kylpyhuone näyttää lähes korkkaamattomalta.
Huomion varastaa kuitenkin huoneen sohva, joka on täynnä epämääräisiä vaaleita tahroja. Niitä on niin valtavasti, ettei sohvalle voi istua ilman, että tulisi koskeneeksi jälkiin. Vaaleat tahrat tuovat ikävästi mieleen paikallisen ystävän varoitukset motellin asiakaskunnassa, ja Oku tekee päätöksen, että ei tule koskemaan sohvaan tai laskemaan sille edes tavaroitaan.
Mutta laskemaan Oku silti joutuu. Nimittäin tunteja itse keikkaan.
Nyt mukana on kuvaaja, mutta yleensä tämän kaltaiset hetket hän viettää yksin. Joskus paikkana on motelli, joskus hotelli. Mutta aina hän on yksin poissa kotona kliinisessä huoneessa, joka ei tunnu kodilta.
- Tämä kuuluu osana työhön. Keikkojen tekemistä rakastaa, mutta en ole tavannut yhtään pidempään keikkaillutta artistia, joka rakastaisi keikkamatkoja tai hotellihuoneita.
Erityisen raskasta arki on Okun kaltaiselle muusikolla, joka on yleensä liikkeellä yksin. Silloin on vähän väliä persoonattomassa hotellihuoneessa yksin, kaukana ystävistä ja rakkaista. Siellä on tilaa omille ajatuksille. Joskus ne voivat olla raskas seuralainen.
Oku katsoo huoneensa ikkunasta ulos pimentyneeseen iltaan ja korkkaa oluen.
Soitto keikkapaikalle kertoo, milloin sinne kannattaa saapua, ja samalla myös, miten monta tuntia odottamista on edessä. (kuva: Mikko Räsänen)
"En jätä käyttämättä mahdollisuutta ottaa pari napsua"
Avicii oli puhunut uransa aikana vaikeuksistaan moneen otteeseen. Hän kärsi ahdistuksesta ja jännityksestä, mikä liittyi keikkailuun. Ahdistusta hän lääkitsi alkoholilla, koska lavalle nouseminen oli helpompaa, jos oli nauttinut alkoholia sitä ennen. Tilanne ei ole vieras Okullekaan.
- Alkoholin roolia olen joutunut miettimään, ja Aviciin kuolema on vahvistanut ajatuksia. Hän nautti alkoholia jännitykseen, ja minun on helppo samaistua siihen, sillä minäkin olen kova jännittäjä.
- Olen kuvaillut, että se lavalle nousemista edeltävä fiilis on todella epämiellyttävä. Se on kuin olisi menossa tekemään benji-hyppyä. Ja ennen hyppyä siellä korkealla miettii, että miksi oikein olen täällä, kun voisin olla mukavasti kotona katsomassa telkkaria.
- Mutta sitten, kun kuitenkin hyppää, on kaikki lopulta sen arvoista. Niin se on keikoillakin. Mutta keikkoja edeltävä tunne on aina ikävä, ja kun silloin on mahdollisuus helpottaa oloa ottamalla pari napsua, en jätä sitä käyttämättä.
Aviciin tilanne oli vastaava. Hän heitti keikat alkoholin voimalla. Se muuttui nopeasti ongelmaksi, kun keikkamäärä kasvoi niin valtavaksi, että hän teki 300 keikkaa vuodessa. Oku Luukkainen samaistuu tuohonkin.
- Minulla oli dj-touhuja aloittaessa periaate, että tekisin keikkoja vain lauantaisin. Se periaate vain jäi jossain vaiheessa, hän pohtii.
Oku kertoo, että livekeikoista tuleva tunne on niin mahtava, että hänen keikkamääränsä ovat huomaamatta karanneet paljon suuremmiksi kuin tarkoitus oli. (kuva: Mikko Räsänen)
Keikkakalenteriaan selaamalla Luukkainen laskee, että hänellä on 2,5 vuodessa ollut noin 250 keikkaa. Tahti olisi hyvä, jos hän olisi eläisi pelkällä keikkailulla. Mutta Luukkaisella kuitenkin on tuon lisäksi päivätyö radiossa, mikä pitää hänet kiireisenä viisi päivää viikossa.
- Aika usein teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Perjantaina on monesti vielä tuplavuoro, eli teen töissä radiolähetyksen ja kiirehdin studiosta vielä yöllä heittämään dj-keikkaa.
Oku kertoo, että hän ei voisi antaa itselleen anteeksi, jos tuottaisi yleisölle pettymyksen esiintymällä räkäkännissä. Vaikka niin ei olekaan käynyt, nautitun alkoholin määrät voivat karata huomaamatta.
- 250 keikastani varmaan 2-3 on ollut sellaisia, milloin olisin keikan jälkeen voinut vielä ajaa autoa. Keikkani alkavat yleensä vasta aamuyöllä, ja sitä haluaa päästä samaan fiilikseen, missä yleisökin on.
Aviciin kohdalla tiivis työtahti ja runsas juominen johtivat siihen, että hän sairastui hengenvaaralliseen haimatulehdukseen, ja lopulta häneltä jouduttiin poistamaan sappi ja umpisuoli.
Oku haluaa välttää vastaavan kohtalon, ja kertoo, että joskus keho on varoittanut häntä elämäntavoista.
- Eräänä sunnuntaina kahden päivä keikkamatkalta kotiin palatessa vatsassa tuntui ikävä fiilis. Ihmettelin sitä ja ajattelin, että en minä nyt niin paljoa ollut juonut. Mutta sitten kun aloin laskea, niin perjantai-illasta sunnuntain aamuyöhän välisenä aikana olin tullut nauttineeksi 1,5 pulloa viiniä, puoli pulloa jaloviinaa ja 12 olutta.
- Siihen päälle burgeriateriat ja kahteen yöhön yhteensä vain kahdeksan tuntia unta, niin ei varmaan ollut ihme, jos sunnuntaina otti vähän vatsanpohjasta. Ja maanantaina sitten piti taas olla heräämässä töihin kello 07.
- Uran alkuvaiheessa ajattelin, että takahuoneet ilmaisine alkoholitarjoiluineen ovat etuoikeus. Nyt on ymmärtänyt, että sen kanssa pitää olla tarkkana.
Aviciita ajoi eteenpäin rakkaus musiikkiin. Myös Okulla syy lähteä keikoille on musiikissa ja mahdollisuudessa antaa yleisölle onnen tunteita.
- Kyllä kaikki lähtee rakkaudesta lajiin. Niin paljon rahaa tässä ei liiku, että raha riittäisi motivaattoriksi keikkailulle. Jos joskus ollaan tilanteessa, että olen keikkapaikalla ja tuntuisi siltä, etten jaksaisi nousta lavalle, oltaisiin lähellä sitä pistettä, että homma loppuu siihen. Jokainen keikoillani käynyt tietää, että tekemiseni on lähdettävä omasta aidosta energiasta ja innostuksesta.
"Hyvä keikka on kuin crossfit-treeni"
Ypäjän Ravintola Karrinpuomissa on vielä rauhallista, kun Oku Luukkainen saapuu paikalle. Paikalla on jo hänen ääniteknikkonsa, joka on pystyttänyt valot ja soittimet Okua varten. Koska kyseessä on tavallisesta poikkeava keikkapaikka, on myös Okua edustavan ohjelmatoimiston johtaja on tullut paikalle katsomaan, miten kaikki sujuu.
Sanaa "backstage" liittyy yleisön silmissä yleensä mystiikkaa. Se on se salaperäinen paikka, missä artistit hengaavat ennen keikkaa ja sen jälkeen. Sinne pääsystä ne kovimmat fanit myös haaveilevat.
- Backstagea pidetään tarunhohtoisena paikkana, mutta joskus se on keittiö ja joskus ihan vaan komero, Oku kertoo.
Karrinpuomissa Okun backstage on pieni huone, joka toimii ilmeisesti ravintolan toimistona. Huoneessa on sohva, mihin jääneet peitto ja tyyny paljastavat, että joku on hiljattain nukkunut siinä.
- Eivät ne tämän ihmeellisempiä ole. Backstagen tarkoitus ei ole kuitenkaan toimia minkään eeppisten jatkobileiden näyttämönä vaan olla ainoastaan tila, missä voi hengähtää ja valmistautua.
Backstage-termiin liittyy paljon glamouria. Todellisuudessa ne ovat monesti vain pieniä huoneita. (kuva: Mikko Räsänen)
Karrinpuomin takahuoneen sohvalla oli joku nukkunut. Oku rentotuu siinä viimeisen tunnin ennen keikkaa. (kuva: Mikko Räsänen)
Takahuoneessa nautitaan ruoka ja muutama drinkki. Ravintoloitsija käy harmittelemassa, että ulkona on paukkupakkanen. Ravintolan kapasiteetti on noin 250 henkilöä, ja se on nyt täynnä. Kesällä terassien ollessa auki olisi asiakkaita voinut ottaa jopa 400. Lippujen kysyntä oli ollut niin kovaa, että tuokin määrä olisi myyty loppuun.
Illan edetessä tunnelma ravintolan puolella nousee. Keikan alun lähestyessä Oku ottaa mikrofoninsa ja huudattaa yleisöä takahuoneesta käsin. Juuri ennen keikan alkua Oku käy vielä wc:ssä pesemässä hampaansa.
- Tämä on tapa, mistä on tullut rituaali. Teen sen aina ennen keikan alkua, Oku selittää.
Tuon ovet takana odottaa yleisö illan bileitä. Oku huudattaa yleisöä lavan takaa hetkeä ennen illan setin alkua. (kuva: Mikko Räsänen)
Oku pesee hampaansa aina juuri ennen keikkaa. (kuva: Mikko Räsänen)
Yleisömeri odottaa Okua. (kuva: Mikko Räsänen)
Kun keikka lopulta alkaa ja Oku nousee lavalle, on tunnelma juuri niin huumaava kuin saattoi odottaa. Yleisö on pakkautunut lavan eteen tiiviiksi massaksi, ja kun kaikki nostavat kätensä ylös, eivät takimmaiset varmasti enää näe lavalle.
Seuraavat kaksi tuntia mennään Luukkaisen komennossa. Hän käskee yleisöä nostamaan kätensä, pumppaamaan, laulamaan mukana, heilumaan - ja yleisö tottelee.
Oku on tietoinen, että Ypäjä on Suomen tunnetuin hevospitäjä, ja on siksi varannut keikalle ylimääräistä rekvisiittaa. Keikan puolivälissä se paljastuu, kun Oku taikoo päähänsä ratsastuskypärän. Hevosihmiset on helppo erottaa yleisöstä, koska asustevalinta saa heidät villeiksi. Yleisöstä nousee monta kameraa, kun ratsastaja-Okusta halutaan kuvaa ja videota.
(kuva: Mikko Räsänen)
(kuva: Mikko Räsänen)
(kuva: Mikko Räsänen)
(kuva: Mikko Räsänen)
Ratsastuskypärä saa osan katsojista innostumaan. (kuva: Mikko Räsänen)
Keikka loppuu yöllä 02.30 ja Oku pääsee takahuoneeseen pyyhkimään hikeään. Hän on yli kahden tunnin ajan hyppinut ja heilunut. Nyt syke on korkealla.
- Harrastan vapaa-ajalla crossfittiä. Hyvän keikan jälkeen olo on ihan samanlainen kuin kovan crossfit-treenin jälkeen, Oku kuvailee.
Normaalisti Oku saattaisi suunnata hotellille pian keikan loppumisen jälkeen, mutta koska majapaikka on nyt niin kaukana, jää hän takahuoneeseen odottamaan kyytiä äänimieheltään. Se kuljetus taas ei lähde ennen kuin kaikki Okun konserttitekniikka on purettu ja pakattu pakettiautoon.
Kello 03.30 Oku tarkistaa Facebookista, onko yleisö kommentoinut iltaa ja pitänyt näkemästään. (kuva: Mikko Räsänen)
Kello on jo 03.30 ja ravintola tyhjentynyt, kun tekiikkaa ja pääesiintyjää kyyditsevä pakettiauto vihdoin lähtee Karrinpuomin parkkipaikalta.
Perillä Oku tiimeinen kokoontuu Okun huoneessa, korkkaa oluet ja käy läpi illan kulun. Oku heittäytyy sängylleen. Äänimies ja keikkamyyjä ovat aikeissa istahtaa sohvalle, mutta huomatessaan sen pinnan tahrat, päättävät he nauttia oluensa seisaallaan. Kello on jo puoli viisi, kun valot huoneessa sammuvat ja Oku pääsee nukkumaan.
Aamukymmeneltä huoltoaseman aamiaispöydässä näkyy yllättävän pirteä näköinen Oku Luukkainen. Hänellä ei ole tummia silmänalusia tai silmäpusseja. Päällepäin hänestä ei arvaisi, että takana on jälleen yksi seitsenpäiväinen työviikko ja kaksi lyhyeksi jäänyttä yöunta.
Paluumatkalla Helsinkiin nouseee puheenaiheeksi toiminnan mielekkyys. Oku on jo siinä asemassa, että hänelle tulee keikkapyyntöjä huomattavasti enemmän kuin mitä hän ehtii ja pystyy tekemään.
Voisit valikoida vain suurimmat keikat. Miksi et siis vain valitse suurimpia kaupunkeja ja suurimpia keikkapaikkoja, vaan esiinnyt myös tämän viikonlopun kaltaisilla pikkupaikkakunnilla?
- Koko tämä tekemiseni on lähtenyt rakkaudesta ysäriä kohtaan. Kun tätä tekee tunteella, niin tuon kaltainen laskelmointi tuntuisi vähän vieraalta. Täytyy myös muistaa, että ysärimusiikin suosio on suurinta Helsingin ulkopuolella ja se menee monesti niin, että mitä pienempi paikkakunta, niin sitä fanaattisempaa on yleisö.
- Tämä Ypäjän keikka oli mielekäs myös siksi, että olen itse kotoisin Kesälahdelta, mikä on asukasluvultaan saman kokoinen paikka. Pikkupaikkakunnalta tulevana tiedän, miten hienoa on, kun siellä tapahtuu jotain erityistä. Minusta on hienoa, että olen nyt asemassa, missä minulla on mahdollisuus päästä tuollaisiin paikkoihin tuomaan hyvää mieltä, Oku miettii.
Uupumus iski yllättäen
Koska Oku tekee kahta työtä, joita molempia rakastaa ja kutsuu intohimokseen, ei työ yleensä tunnu työltä. Harva on noin etuoikeutetussa asemassa, mutta tilanteessa on myös kääntöpuolensa.
- Koska työstä tykkää niin paljon, on sille vaikea sanoa "ei". Työn aiheuttamaa uupumustakaan ei huomaa, koska se työ tuntuu intohimolta, joka samalla antaa niin paljon.
Okun kohdalla raja tuli vastaan viime vuonna. Ja sen huomasi hänen lähipiirinsä ennen kuin Oku itse. Toukokuussa 2017 Oku vielä julkaisi Facebookissa innostuneen päivityksen järjettömästä työmäärästään.
Kuusi dj-keikkaa kahdeksan päivän aikana normaalin päivätyön päälle. Oku oli ylpeä urakoinnistaan, mutta lähipiirissä alkoi jo olla huolestuneita ihmisiä. Pian myös Okun keho ilmoitti, että nyt menee liian lujaa. Pari päivää myöhemmin hänelle nousi selittämättömästi kuume, vaikka ulkona oli kevät kauneimmillaan.
Kun sairastuminen pakotti pysähtymään, ymmärsi Oku, että vauhti oli ollut liian luja. Hän tunnusti sen julkisesti.
Oku muistelee nyt tuota viime kevään heräämistä.
- Kiitos ympärilläni oleville ihmisille. He alkoivat kysellä, miten oikein jaksan arkeani, Oku muistelee ja tunnustaa, että hän ei halunnut aluksi myöntää uupumustaan.
- Aluksi sitä vain vakuutteli jaksamistaan, vaikka oli jo väsynyt. Ajattelin, että minun on pakko jaksaa ja pakko takoa nyt, kun rauta on kuuma.
Tiukka työtahti uuvutti Okun 2017. Kun töitä on viikosta toiseen joka päivä, niin palautumiselle ei jäänyt aikaa. (kuva: Mikko Räsänen)
Lopulta Okun oli myönnettävä tosiasiat.
- Tajusin, etten ollut enää oma positiivinen itseni ja arjessa hyvällä fiiliksellä. Kuntosalilla treenikaverit kyselivät, mikä vaivaa ja onko minulla jokin hätänä. Rehellinen vastaus oli se, että olin niin väsynyt, etten vain enää jaksanut hymyillä.
Oku on tyytyväinen siihen, että puhui uupumuksestaan avoimesti.
- Sain sen ansiosta tosi paljon ymmärtäviä kommentteja. Puolituntemattomatkin laittoivat viestejä ja tsemppasivat. Kävi ilmi, että monet tuttuni olivat jo tahoillaan miettineet jaksamistani. Ymmärtäväisiä viestejä tuli myös muilta artisteilta.
Pysähdyksen ansiosta Oku päätti pitää kesälomaa. Keikkataukoa kesti vain kaksi viikkoa, mutta sekin oli jotain.
- Kolmen vuoden aikana pisin keikkataukoni on ollut 2,5 viikkoa. Tänä kesänäkin pidän heinäkuussa kahden viikon tauon.
Keskustelu kääntyy taas Aviciihin. Tim Bergling kertoi aikanaan haastattelussa, että hän matkusti niin paljon, että kun hän palasi kotiin, tuntui sekin paikka vieraalta. Viihdekoneisto imaisi hänet totaalisesti syövereihinsä ja se matka päättyi vasta, kun hän riisti oman henkensä.
Oku kertoo, että hänen voimavarojaan ovat koti, ystävät ja tyttöystävä. Viimeksimainitun merkitystä hän korostaa. Poikamiehenä keikkaelämä muuttuisi helposti entistä rankemmaksi.
- Se, että on varattu, on säästänyt minua paljolta. Tiedän oman luonteeni ja jos olisin sinkku ja takana hyvin mennyt keikka, tulisi fiilis, että nyt pitää etsiä kunnon jatkot. Ja iskuyrityksiä naisilta tulee joka keikalla.
Ilman jatkojakin sunnuntaisin kotiin palaa hyvin väsynyt dj. Mutta hän on iloinen siitä, että kotona odottaa joku.
- Sitä on välillä vaikea selittää toiselle, miksi on niin väsynyt ja henkisesti aivan poikki. Tätä työtä ei voisi tehdä, ellei siihen liittyisi aito tunne ja kokemus hauskanpidosta. Mutta samalla pitää kyllä miettiä puolisoakin, eikä se saa mennä niin, että joka sunnuntai tulen kotiin ja menen vain heti nukkumaan.
Oku kertoo, että hänen kolmen vuoden keikkaputkensa tärkein opetus on kyky tarkkailla omaa jaksamistaan.
- Viime vuoden pysähdys opetti minut tunnistamaan itsestäni merkkejä, jos voimat uhkaavat loppua. Uskon siksi, että jatkossa tilanne ei pääse niin pahasti.
Oku kertoo, että aikaisemmin hänellä oli myös jatkuvasti lukematon määrä projekteja, joita hän edisti samanaikaisesti.
- Se oli seurausta siitä, että tätä tekee niin isolla intohimolla. Mutta samalla sitä jakoi oman jaksamisensakin joka suuntaan. Nyt olen pyrkinyt siihen, että minulla on koko ajan vain muutama isompi projekti työn alla ja voin sitten keskittyä niihin kunnolla.
Mitä nyt on työn alla?
- Päällimmäisenä mielessä on toukokuun 26. päivä järjestettävä Retromiitti, joka kokoaa ysärifanit Helsinkiin. Ja syksylle onkin sitten luvassa urani ehkä isoimpia juttuja, mutta niistä en voi puhua vielä sen enempää, Luukkainen kertoo vihjailevasti.
Lue lisää Radio Novan Retromiitistä ja osta liput täältä.
Viime vuoden Retromiitti veti Nosturin näin täyteen ysärifaneja. (kuva: Mikko Räsänen)
Lue myös: Loviisalainen Pate juhli valtavissa dance-bileissä, yhtäkkiä dj kuulutti hänen nimensä
Lue myös: Oku Luukkainen: "Ysärikulttuuriin ei kuulu riitely"
Radio Nova ja Voice.fi kuuluvat Bauer Mediaan.
