Muun muassa Temptation Island Suomi -ohjelmasta tuttu juontaja ja muusikko Sami Kuronen tunnelmoi Instagram-tililleen julkaisemassaan päivityksessä menneitä aikoja.
– Oon miettinyt viime päivinä yllättävänkin usein, kuinka siistiä olisi palata muutamaksi päiväksi 80-luvulle! Kuronen kertoo.
Lue myös: Sami Kuronen kertoo tehneensä Espanjassa uusia biisejä – ”Omasta mielestä vielä ihan pirun hyviä”
Lue myös: Sami Kuronen asuu Espanjassa – yksi perheenjäsen jäi Suomeen
Hän lisää, ettei kaikki ei välttämättä ollut paremmin, mutta useampi asia oli toisin kuin nykyään.
– Aamuisin lähdettiin ulos tietämättä tarkalleen, mihin päivä päättyy. Kavereiden sijaintia ei nähty sovelluksista. Tiesit mistä heidät löytää. Fillarilla, mopolla tai skeittilaudalla mentiin sinne missä tapahtui. Jos joku ei tullut paikalle, otettiin huomenna uusi yritys, Kuronen tunnelmoi.
Hän jatkaa kirjoittamalla, että levykaupoissa saattoi helposti vierähtää tunti tai pari, ja uusi kasetti tai lp oli “tapaus”.
– Biisiä ei skipattu kymmenen sekunnin jälkeen, koska se olisi vaatinut kelausta eikä kukaan tiennyt missä kohtaa kasettia biisi vaihtuu, Kuronen sanoo.
Hänen mukaansa kotiin tultiin kun tuli pimeää tai kun “mutsi huusi ikkunasta”.
– Luottoa oli puolin ja toisin siihen, että hengissä pysytään.
Lue myös: Judas Priest saapuu Tuskaan – heavy metal -legenda ensi kesän pääesiintyjäksi
Hän jatkaa muistelemalla, kuinka tv-ohjelmat ja elokuvat katsottiin iltaisin yhdessä olohuoneessa.
– Elämä tapahtui siellä missä oltiin fyysisesti. Oltiin enemmän yhdessä.
Kurosen mukaan kaikessa oli huomattavasti vähemmän valinnanvaraa kuin nykypäivänä.
– Ehkä juuri siksi elämä oli huolettomampaa ja usein myös onnellisempaa, hän pohtii.
Julkaisun kuvista toinen on Kurosesta nykypäivänä, ja toinen tekoälyn näkemys hänestä nuorena.
Kuronen kysyy seuraajiltaan, minkä asian 80-luvulta nämä haluaisivat kokea uudelleen. Moni on innostunut miettimään omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan:
– Levykauppa! Uusin joku megahits kasetti aina olikaan. Hitsi ne kansainväliset hitit mitä silloin saattoi kuulla vaan Hittimittarissa. Kerrostalossa asuneena ”Äiti, tuu parvekkeelle, täällä huutaa Minna” on myös jäänyt ikuisesti mieleen. Ja Avara Luonto lauantai-iltaisin. Sitä, Dallasia ja lännenelokuvia katsottiin aina porukalla saunan jälkeen. Ihan ei aina jaksanut silmät pysyä auki loppuun asti, mutta oli ihanaa kun sai nukahtaa sohvalle ja iskä kantoi sit sänkyyn.
– Perjantai-ilta perheen kanssa Dallasia katsoen.
– Kaipaan sitä muun muassa että perheen kanssa oltiin enemmän yhdessä. Oli yksi telkkari jota katsottiin porukalla.
– Kun ystävä pimputti ovikelloo! ”Lähdetäänkö ulos vai mennäänkö meille vai tuunko teille?” Ei tarvinnut viikkoja etukäteen sopia tapaamisia, hetki oli siinä ja nyt!
– Hyppynaru ja tvistnauhahetket kavereiden kanssa, ym ulkopelihetket. Myös talviaamujen koulumatkat (ala-asteella) palailee nykyään usein mieleen, kun mentiin porukalla ja joka aamu sovittiin kuka menee tällä kertaa jonon ekana ja kenen vuoro oli olla vika, kun tarvottiin pimeän metsän läpi (ellei kuu paistanu). Siinä oli ”kaveria ei jätetä” henkeä.
– Kaikki oli huoletonta tai itse oli huolettomampi. Sen kun vielä saisi.
– Kun lankapuhelimeen viimein hankittiin pitkä jatkojohto ja pystyi viemään laitteen omaan huoneeseen salaisia puheluita varten. Parhaiden kavereiden kotinumerot vieläkin muistaa ulkoa, ja nehän täytyi pyörittää siitä keskirinkulasta.
– Anttilan, Sokoksen jne. musiikkiosastot. Vinyylien pläräys saattoi kestää tunteja, mutta ei haitannut, koska joskus sieltä löytyi se helmi.