Suomessa on 150 000 diagnosoitua muistisairasta, kertoo Muistiliitto.
Uusia tapauksia tulee vuosittain 23 000.
Muistisairauksia on erilaisia, ja niistä yleisimpiä ovat Alzheimerin tauti, vaskulaarinen kognitiivinen heikentymä eli aivoverenkiertosairauden muistisairaus, Lewyn kappale -tauti sekä otsa-ohimolohkorappeumat.
Lue myös: Suomalainen muistihoitaja kehitti kirjan tukemaan muistisairaiden hyvinvointia
Lue myös: Yllättävä oire saattaa olla varhainen merkki Alzheimerin taudista
Eri sairaudet voivat oireilla eri tavoin, mutta yhteistä kaikille on muistin ja muun kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen.
Muistisairaus hankaloittaa arkea. Sanat voivat unohtua ja tavarat kadota, ja välttämättömät arkiset toimet, kuten syöminen, saattavat jäädä tekemättä.
Myös sairastuneen luonne saattaa muuttua. Muistiliiton asiantuntija Mailis Heiskanen kertoo Iltalehden artikkelissa, että muistisairas saattaa hermostua ja ajautua konflikteihin.
– On yleistä, että muistisairaalla epäluuloisuus lisääntyy ja keskusteluja voi olla hankalaa seurata. Kuka tahansa meistä voisi kiukustua, jos tavarat ovat kateissa, eikä pysty ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi.
Heiskanen jatkaa sanomalla, että muistisairas saattaa turhautua tunteeseen siitä, ettei hän tule ymmärretyksi, ja tämä saattaa aiheuttaa aggressioita.
– Ei kannata ajatella, että muistisairas on tahallaan ilkeä tai hankala.
Heiskanen kehottaa suhtautumaan muistisairaaseen ymmärtävästi ja myönteisen vuorovaikutuksen kautta.
– Ei tartuta kiinni, vaan kysytään, sopiiko sinulle, että teen näin.
Lue myös: Yhden muistisairauden ilmaantuvuus työikäisillä on ylitse muiden
Lue myös: Lupaava tutkimustulos – Alzheimerin tauti voidaan todeta varhaisessa vaiheessa helpolla kokeella
Sairastuneen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa ja huomioida se niin pitkälle kuin mahdollista.
– Jos muistisairas esimerkiksi väittää jotakin, mitä ei ole oikeasti tapahtunut, hänen ajatuksiinsa voi mennä mukaan, jos se ei häiritse elämää. Lähde mukaan tarinaan ja kysele. Muistisairasta ei kannata pakottaa reaalimaailmaan, vaan on helpompi hypätä hänen maailmaansa.
Hänet tulisikin kohdata ihmisenä, ei sairautena. Heiskanen sanoo, ettei itseään pitä kohottaa sairastuneen yläpuolelle. Hänen kanssaan kannattaa pyrkiä samalle tasolle myös fyysisesti ja katsoa silmiin, sekä pitää keskittyminen keskustelussa eikä monessa asiassa yhtä aikaa.
– Ei tehdä päätöksiä toisen puolesta, vaan kysytään häneltä mielipidettä. Vaikka muistisairaus voi vaikuttaa itseilmaisuun, kannattaa joka tapauksessa kysyä ja antaa vaihtoehtoja.
Muistisairaat aistivat tunneilmapiiriä herkästi. Nopea puhuminen ja kiire saattavat provosoida. Omaan kehonkieleen ja ilmeisiin kannattaa kiinnittää huomiota.
– Älä hoputa, keskeytä tai ala väittelemään. Vältä vaikeita sanoja ja pitkiä lauseita. Älä korosta muistamattomuutta.
Muistisairaalta ei pidä tavatessa kysyä “muistatko minut”, vaan mieluummin kertoa, kuka on ja mitä yhteisiä muistoja muistisairaan kanssa mahdollisesti on.
Mikäli sairastunut ei enää puhu, vuorovaikutuksen avuksi voi ottaa esimerkiksi kuvakortit tai kosketuksen.