Toimittaja ja mediapersoona Ina Mikkola, 35, kertoo Instagram-tililleen julkaisemassaan päivityksessä kohdanneensa viime aikoina paljon surua.
– Ensin pitkäaikainen ystäväni joutui saattohoitoon, mikä oli järkyttävä shokki. Sitten seuraavalla viikolla sama tapahtui mummolleni. Maailma meinasi kaatua päälle, Mikkola kertoo järkytyksestään.
Lue myös: Maailman vanhimman ihmisen uskotaan olevan 145-vuotias – "Resepti on kärsivällisyys"
Lue myös: Uusi tutkimus: läheisen äkillinen kuolema voi vaarantaa terveyden vuosiksi
Hän kertoo menettäneensä lähivuosina myös muita merkityksellisiä ihmisiä, mikä on lisännyt taakkaa entisestään.
– On tarpeeksi raastavaa seurata yhden ihmisen kuolemaa, mutta kahden ihmisen kuoleman todistaminen on vielä kauheampaa. Lopulta kummatkin menehtyivät, Mikkola suree.
Hän kertoo saattohoidon herättävän ristiriitaisia tunteita.
– On tietyllä tapaa jopa helpottavampaa vain saada tieto ihmisen kuolemasta, kuin päätyä ihmisen vierelle odottamaan sitä – ja samalla joko herättelemään toiveita siitä, ettei se kuolema tulisikaan tai toivomaan, että tulisipa se jo, ja veisi pois kuolevan kärsimyksen.
– Toisaalta on lohdullista ja etuoikeutettua, että saa vielä viettää aikaa läheisen kanssa ennen hänen kuolemaansa. Että on ikään kuin saanut varoituksen kuoleman tulosta ja sitä kautta mahdollisuuden vielä jakaa edes lyhyen hetken tästä elämästä ihmisen kanssa, joka kohta on poissa.
Mikkola kertoo olevan hyvin eri asia joutua käsittelemään yli 90-vuotiaan mummon ja vasta 45-vuotiaan ystävän poismenoa.
– Toista ei voi hyväksyä, toisen voi ymmärtää. Ja kumpikin sattuu.
Lue myös: Kuolleisuusluvut kääntyivät viime vuonna nousuun – ainaisten syiden joukossa selvästi yksi uusi
Lue myös: Tutkimus: Pienellä muutoksella lisäät elinvuosia merkittävästi
Surun lisäksi Mikkola kertoo kokevansa myös muita tunteita.
– Vihaa, joka kumpuaa epäreiluuden kokemuksesta: miksi toisen piti kuolla? Kiitollisuutta siitä, että juuri nämä ihmiset olivat olemassa.
Mikkola toteaa, että kuolemasta puhutaan niin vähän, että hänestä on parempi puhua ja purkaa asiaa. Hänen mukaansa se on tapa käsitellä kuolemaa, joka on väistämätön osa elämää.
Mikkolann seuraajat jakavat omia ajatuksiaan aiheesta:
– Osanottoni suruusi. Hyvä, että puhut kuolemasta – sitä meidän kulttuuri tarvitsee: että kuolema palautettaisiin takaisin osaksi normaalia elämää, eikä sitä tarvitsisi piilottaa tai puhumattomuudella ja varomisella silotella. Juuri sen vuoksi Suomessa koulutetaan nyt kuolindoulia ja puhetta kuolemasta tuodaan moniin paikkoihin.
– Miten syvän viisaasti kirjoitettu. Lämpimät osanottoni Ina.
– Kiitos jakamisesta. Otan lämpimästi osaa ja tunnistan omat ajatukseni tästä, sekä eri ikäisten läheisten menetyksistä, että siitä miten surua voisi jakaa sopivasti.
– Otan osaa. Viimeaikaisissa julkaisuissani olen pohtinut kuolemaa. Musta tuntuu hyvältä puhua, juurikin siksi että ei ne tunteet sen ympärillä oo ainutlaatuisia vaan jaetaan ne nii monen kanssa.