Kaikki artikkelit

43 postausta ja vähintään yhtä monta kokemusta rikkaampana, on tullut aika päättää opiskelut ja myös blogini. Mitä tästä vuodesta jäi käteen?
Yhtäkkiä sitä huomaa tottuvansa tähän tilanteeseen. Nauttivansa kiireettömistä aamuista, päivittäisistä ulkoiluista, hiljaisuudesta ja rauhasta. Olen kyllä harvinaisen hämmentävä sekoitus sosiaalista energiaa ja yksityiseen tilaani vetäytyvää mietiskelijää. Välillä olen itsekin ymmälläni tästä yhdistelmästä.
Viime vuonna tähän aikaan täytin hakupapereita Kiljavan opistolle. Pätkääkään ei ole kaduttanut, vaan olen opintovapaalla viettänyt elämäni parasta aikaa. Jos siis yhtään olet inspiroitunut kokemuksistani ja miettinyt, voisiko tämä olla myös sinun juttusi, suosittelen lukemaan eteenpäin. Haku kouluun on nimittäin nyt käynnissä!
En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta joitain tavoitteita haluan silti itselleni asettaa. Kivuton elämä oli 2019 tavoitteeni. Ja olen mielettömän onnellinen, että onnistuin siinä todella hyvin.
Vihdoin on koittanut se kohta opinnoista, jota olen odottanut pitkään! Viiden viikon harjoittelujakso pohjoisessa alkaa. Odotan innolla pääseväni näkemään ja kokemaan pohjoisen arkisen aherruksen ja elämäntyylin. Eikä kyllä yhtään huonolta vaikuta tuo tuleva harjoittelupaikkanikaan…
Vesistöviikko tarjosi oivia oppeja melonnasta niin kajakeilla kuin inkkarikanooteilla. Viikko huipentui yön yli melontaretkeen Liesjärven kansallispuiston kauniisiin maisemiin. Ensimmäinen pakkasyöni ulkona. Ja helvettiähän se oli.
Marokon vaellusmatkan jälkeen jännitettävää oli enää vain pari viikkoa. Tieto kouluun valituille saapuisi pian. Tarkistin puhelintani ja meiliäni monta kertaa päivässä. Ja kun sitten puhelimeni vihdoin soi, oli soittaja tuleva opettajani, joka halusi toivottaa minut tervetulleeksi opiskelemaan Kiljavan opistolle. Apua, tämä todellakin tapahtuu!
Olin päättänyt, että ennen kuin kello löisi kohdallani 40 vuotta, tulisi minun olla täyttänyt unelmani viettää vuosi Suomen luonnossa. En vain vielä koskaan ollut tehnyt mitään konkreettista ajatukseni eteen. Tänä vuonna täytin 35 vuotta. Viime vuodet ovat opettaneet, ettei turvallisten ja terveiden vuosien karttuminen toinen toisensa perään ole kuitenkaan ihan itsestäänselvyys. Kliseinen ”sitten kun” voi todella jäädä tapahtumatta. Päätin ottaa ohjenuoraksi ”Nyt kun”- ajattelun.
Lapsena tukeuduin paljon mielikuvitukseni ja luonnon varaan, kun kaipasin ajanvietettä. Vuosia myöhemmin mielikuvituksestani tuli tärkeimpiä työvälineitäni. Jossain vaiheessa kuitenkin koin, etten osannut enää keskittyä ja rauhoittua tarpeeksi. Kaipasin voimaa luoda uutta ja kaipasin luontoon enemmän kuin koskaan.