Tervetuloa opiskelemaan! – Onnea, iloa ja pientä panikointia
Elämä mökillä voi olla joko työleiri tai sitten sen voi ottaa vähän rennommin. Itse olen tykästynyt enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Kesä ja loma antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Siksi niistäkin voi tulla stressi!
Joko kuulut onnellisten lomailijoiden joukkoon? Vai vieläkö loma antaa odottaa itseään? Niin tai näin, näiden kynsien avulla pääset takuulla lomafiilikseen -- tai ainakin lähemmäs sitä.
Se on kuulkaa ihan kohta kesä, uskokaa tai älkää! Ellei tunnelma vielä muuten ole kovin kesäinen, niin sitä voi alkaa fiilistellä tekemällä meikin uusilla, ihanilla kesäväreillä.
Tällä viikolla äänestetään. Edellisten vaalien aikaan rekisteröimäni keskustelu on jälleen ajankohtainen: "Ottaisitko 300 itsellesi täysin vierasta ihmistä naapuriin asumaan?" "No ottaisin. Sitä kutsutaan kaupunkiasumiseksi, v*tun ämpärit".
Britney survived 2007, you can handle today.
Ootko koskaan halunnut voittaa niin paljon, että olet valmis tekemään mitä tahansa sen voiton eteen? Ootko koskaan menettänyt suorituksen aikana häviön pelossa hermot niin pahasti, että huudat kitarisat lepattaen niin kovaa, että silmissä kirjaimellisesti pimenee ja joudut istumaan alas koska happi uhkaa loppua? Mä oon.
Vuosia sitten olin työskennellyt projektin parissa, joka ei mennyt odotusten mukaan. Olin mielestäni epäonnistunut ja surkea. Ystäväni lohdutti mua silloin sanomalla: “Tää oli siun eka lettu. Seuraavasta tulee jo ihan varmasti pitsireunainen ja sileä”.
Vihdoinkin on aika aloittaa muodonmuutosprosessi tosissaan. Ennen häitä kiloja lähti about 12, joista muutama on hiipinyt kesän aikana takaisin. Tämä voi toki johtua holtittomasta pastan, jäätelön, pizzan ja muun roskaruoan suurkuluttamisesta – who knows! Mutta turha itkeä, kun jätökset ovat jo iskeneet ilmastointilaitteeseen.
Kaupallinen yhteistyö: Norra Helsinki. Kyllä, olen laukkufetissinainen. Varsinkin kirjekuorilaukut, clutchit, kaikki söpöt, kauniit ja pienet laukut saavat pulssini nousemaan ja rakkaushormonin leviämään pitkin aivokäytäviä (onko olemassa aivokäytäviä?). Siispä, kun äskettäin lanseerattu laukkufirma Norra Helsinki ehdotti yhteistyötä kanssani, en epäröinyt hetkeäkään. En siis sekuntiakaan.
Kesälomat alkavat olla pian ohi ja jotkut odottavat jo innolla pääsyä työmaalle. On kuitenkin olemassa ihmisryhmä, joka on ottanut lomastaan niin railakkaasti irti, että työhön paluu tuntuu jopa kauhealta. Aikaiset herätykset ja selvät illat.. Ota kuomaseni tästä vinkit talteen, toivottavasti helpottaa!
Tiesin suurin piirtein heti, että ”the häämatkalla” tulemme suuntaamaan Malediiveille ja kenties sitä kautta vielä Singaporeen. Olen unelmoinut Malediiveista jo pitkään. Täysin uusi kulttuuri ja elämänmeno, valkoinen hiekka, pieni luksus ja romanttinen ilmapiiri – mitä muutakaan sitä voisi toivoa. Ihana irtaantuminen arjesta, läjä kirjoja ja haaveilua tulevaisuudesta, juuri sitä me kaipaamme! Mutta tosiaan se lentokoneosuus pilaa kaiken.
Marokon vaellusmatkan jälkeen jännitettävää oli enää vain pari viikkoa. Tieto kouluun valituille saapuisi pian. Tarkistin puhelintani ja meiliäni monta kertaa päivässä. Ja kun sitten puhelimeni vihdoin soi, oli soittaja tuleva opettajani, joka halusi toivottaa minut tervetulleeksi opiskelemaan Kiljavan opistolle. Apua, tämä todellakin tapahtuu!
Kun kaikki tarvittavat selvitykset opintovapaan mahdollisuuteen oli tehty ja hakupaperit kouluun lähetetty, alkoi se jännittävin vaihe. Pääsenkö kouluun sisään? Jännitystä onneksi helpotti se, että odotusajalle osui sopivasti talviloma ja vaellusreissu Atlas vuorille.
Olin päättänyt, että ennen kuin kello löisi kohdallani 40 vuotta, tulisi minun olla täyttänyt unelmani viettää vuosi Suomen luonnossa. En vain vielä koskaan ollut tehnyt mitään konkreettista ajatukseni eteen. Tänä vuonna täytin 35 vuotta. Viime vuodet ovat opettaneet, ettei turvallisten ja terveiden vuosien karttuminen toinen toisensa perään ole kuitenkaan ihan itsestäänselvyys. Kliseinen ”sitten kun” voi todella jäädä tapahtumatta. Päätin ottaa ohjenuoraksi ”Nyt kun”- ajattelun.
Lapsena tukeuduin paljon mielikuvitukseni ja luonnon varaan, kun kaipasin ajanvietettä. Vuosia myöhemmin mielikuvituksestani tuli tärkeimpiä työvälineitäni. Jossain vaiheessa kuitenkin koin, etten osannut enää keskittyä ja rauhoittua tarpeeksi. Kaipasin voimaa luoda uutta ja kaipasin luontoon enemmän kuin koskaan.