Jaahas, jaahas! Siitähän on jonkin aikaa, kun viimeksi olen blogiini kirjoittanut! Toisaalta, parempi kirjoittaa vain silloin kun on asiaa, eikös? On pakko kertoa eräästä kohtalon sanelemasta asiasta, joka sai minut melkein uskomaan johonkin yliluonnolliseen.
No jumankekka tästäkin aiheesta on tullut puhuttua, vaikka kuinka monta kertaa blogissani, mutta tällä kertaa KAIKKI on ihan erilaista. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen ymmärtänyt, miten saan oman itseni takaisin. Painoa putoaa vääjäämättä ja mieli kirkastuu, mutta miksi tällä kertaa kaikki sujuu niin hyvin?
Joka kerta, kun tänne saapuu, ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka upea paikka saaremme on. Vaikka itsekin astuin tänne jo yli 30 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ei viehätys koskaan lopu. No, mitä nyt varhaisteiniä ketutti suunnattomasti tulla kesäksi saareen, kun muut ystävät jäivät kaupunkiin.. mutta noin muuten!
Ystävästäni tuli tuplamaisteri. Ei siis maisteri, vaan TUPLAmaisteri (!?). Kuten monilla muilla valmistuineilla tai juhlapäivää viettävillä, vallitseva tilanne muutti juhlasuunnitelmia radikaalisti. Juhlasankarin piti olla juhlimassa Ruotsissa, vaan eipä sitten ollutkaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä juhlia voi myös täällä Suomessa ja niinhän sitä siis tehtiin!