Todistin hiljattain työyhteisössäni varsinaista otsatukkabuumia. Ensin rohkeni yksi pätkäistä itselleen rohkean, kulmakarvoja hivelevän trendiotsiksen.
Kuivasampoo ei ole mikään uusi juttu, mutta hallelujaa, jos et vielä ole löytänyt sitä omiin hiusrutiineihisi. Aion viimeistään nyt upottaa sinut sen saloihin. Jos kuivasampoosta vouhkaaminen on tähän mennessä ollut mielestäsi täysin turhaa, olet saattanut käyttää sitä väärin.
Menossa on vuoden raskain aika, mitä tulee ihon hyvinvointiin. Aina pakkasenkaan ei tarvitse paukkua, mutta ihoparkamme joutuu silti koville.
Aloitetaan alusta, eli kuka minä olen. Sen sijaan, että kertoisin tässä koko elämäntarinani, jaan sinulle elämästäni aakkosten muodossa asioita, jotka ovat minulle jollain tavalla merkityksellisiä. Osa minua.
Voi juku, (yritän vähentää kiroilua) kuinka haluaisin kertoa vaikka ja mitä häistämme jo etukäteen, mutta haluan pitää osan vielä salaisuutena, sillä voipi olla, että joku tulevista vieraistamme lukee tätä postausta! Voin kuitenkin jo jotain paljastaa, toivottavasti löydätte pientä inspiraationpoikasta!
Eräänä torstaina päätin, että nyt riittää. Nyt en kestä enää yhtäkään puolisoni puujalkavitsiä (viimeisimpänä tuotoksena: Mitkä ovat savolaisten vuohien juhlat? KILIPAILUT!!), en pysty enää tuijottamaan samaa seinää kirjoittaessani tekstiä, en halua tehdä itse ruokaa, en halua puhua kellekään, en halua muistutusta arjen realiteeteista. Haluan elää hetken jossain toisessa todellisuudessa. Päätin lähteä minimäämatkalle.
Yksi kovaa vauhtia toteutumassa olevista unelmista ovat häämme Italiassa. Kun kesällä 2017 kihlasormus pujahti sormeeni (vai pitäisikö sanoa survottiin väkisin, kun se oli kokoa liian pieni) San Gimignanon kylässä Italiassa, se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä.
Nyt kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni laittanut unelmani paperille, katson listaa silmät pyöreinä ja mietiskelen kehtaanko edes julkaista tätä. Tuleeko tästä menestystarina vai täyskatastrofi? Miten listaltani voi löytyä samalla kliseitä ja samalla älyttömyyksiä? Ei auta kuin todeta: kaikilla on omat unelmansa, mikään ei ole liian suuri tai liian pieni!