Between The Lines -blogissa (kavereiden kesken BTWN) lähdetään rakentamaan uudenlaista elämää. Emilian tarkoituksena on lähteä tavoittelemaan niitä unelmia, joita on jostain syystä pantannut koko elämänsä. Ravistellaan vanhat uskomukset ja epävarmuudet omasta itsestä pois ja pistetään ranttaliksi! Unelma voi olla pieni tai suuri, tärkeintä on lähteä sitä kohti, oikeasti. Kantavana ajatuksena on inspiroida ihmisiä tekemään samaa ja näin ollen aiheuttaa hyvää mahdollisimman monelle. Lifestyle-blogissa seurataan samalla Emilian ihan arkipäivästä elämää esimerkiksi häiden suunnittelun, sisustuksen ja matkailun parissa. BTWN on on blogi, jossa huumori ja syvemmät pohdinnat kulkevat käsi kädessä, arjen realismia unohtamatta. Tavoitteena on luoda samaistuttavaa sisältöä kaikille haaveilijoille, uudistusta kaipaaville tai muuten vaan inspiraatiota hakeville.

Emilia Parkkonen

Olen 29-vuotias nuorehkon oloinen nainen Helsingistä. Toimin median parissa luovana suunnittelijana. Perheeseeni kuuluu kihlattu ja muita mukavia perheenjäseniä kuten äiti, erilaisia veljiä ja isosisko. Rakastan elokuvia ja matkustamista, sisustamista, ihmisiä ja kaikkea kaunista. Menen kesällä 2019 naimisiin Italiassa. Tasapainoilen teksteissäni vaivaannuttava huumorin ja yllättäen iskevän syvemmän pohdinnan välimaastossa. Yritän olla parempi kirjojen lukija. Olen kauniiden vaatteiden piilohifistelijä. Visuaalisuus ja esteettisyys ovat elinehtojani. En ole koskaan juonut kahvia, olen täysin ulkona kahvitaukokulttuurista! Olen myös huutomerkkien liikakäyttäjä! Olet lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani!

Between the Lines

No jumankekka tästäkin aiheesta on tullut puhuttua, vaikka kuinka monta kertaa blogissani, mutta tällä kertaa KAIKKI on ihan erilaista. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen ymmärtänyt, miten saan oman itseni takaisin. Painoa putoaa vääjäämättä ja mieli kirkastuu, mutta miksi tällä kertaa kaikki sujuu niin hyvin?
Joka kerta, kun tänne saapuu, ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka upea paikka saaremme on. Vaikka itsekin astuin tänne jo yli 30 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ei viehätys koskaan lopu. No, mitä nyt varhaisteiniä ketutti suunnattomasti tulla kesäksi saareen, kun muut ystävät jäivät kaupunkiin.. mutta noin muuten!
Ystävästäni tuli tuplamaisteri. Ei siis maisteri, vaan TUPLAmaisteri (!?). Kuten monilla muilla valmistuineilla tai juhlapäivää viettävillä, vallitseva tilanne muutti juhlasuunnitelmia radikaalisti. Juhlasankarin piti olla juhlimassa Ruotsissa, vaan eipä sitten ollutkaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä juhlia voi myös täällä Suomessa ja niinhän sitä siis tehtiin!
Kuten jotkut jo tietävätkin, en ole mikään keittiössä viihtyvä Rouva Leipuri Hiiva. Olen kuitenkin oppinut tekemään yhden leipomuksen ja se on ah, niin herkullinen pekaanipähkinäpiirakka!
No niin! Vihdoinkin pääsin kirjoittelemaan uutta postausta uudella tietokoneella! Melkoiset viikot takana ja nyt on aika hetkeksi hengähtää ja pohtia, että mitä tässä on nyt sitten tapahtunut.