Between The Lines -blogissa (kavereiden kesken BTWN) lähdetään rakentamaan uudenlaista elämää. Emilian tarkoituksena on lähteä tavoittelemaan niitä unelmia, joita on jostain syystä pantannut koko elämänsä. Ravistellaan vanhat uskomukset ja epävarmuudet omasta itsestä pois ja pistetään ranttaliksi! Unelma voi olla pieni tai suuri, tärkeintä on lähteä sitä kohti, oikeasti. Kantavana ajatuksena on inspiroida ihmisiä tekemään samaa ja näin ollen aiheuttaa hyvää mahdollisimman monelle. Lifestyle-blogissa seurataan samalla Emilian ihan arkipäivästä elämää esimerkiksi häiden suunnittelun, sisustuksen ja matkailun parissa. BTWN on on blogi, jossa huumori ja syvemmät pohdinnat kulkevat käsi kädessä, arjen realismia unohtamatta. Tavoitteena on luoda samaistuttavaa sisältöä kaikille haaveilijoille, uudistusta kaipaaville tai muuten vaan inspiraatiota hakeville.

Emilia Parkkonen

Olen 29-vuotias nuorehkon oloinen nainen Helsingistä. Toimin median parissa luovana suunnittelijana. Perheeseeni kuuluu kihlattu ja muita mukavia perheenjäseniä kuten äiti, erilaisia veljiä ja isosisko. Rakastan elokuvia ja matkustamista, sisustamista, ihmisiä ja kaikkea kaunista. Menen kesällä 2019 naimisiin Italiassa. Tasapainoilen teksteissäni vaivaannuttava huumorin ja yllättäen iskevän syvemmän pohdinnan välimaastossa. Yritän olla parempi kirjojen lukija. Olen kauniiden vaatteiden piilohifistelijä. Visuaalisuus ja esteettisyys ovat elinehtojani. En ole koskaan juonut kahvia, olen täysin ulkona kahvitaukokulttuurista! Olen myös huutomerkkien liikakäyttäjä! Olet lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani!

Between the Lines

Huomenna tulee tasan vuosi isäni kuolemasta. Haluan kertoa siitä, sillä kertominen auttaa minua, ja ehkä sinuakin.
Ah, ulkomaanmatka! Kaikkien painonpudottajien pahin painajainen, sillä ”lomalla pitää saada nauttia” ja ”on mahdotonta syödä terveellisesti”. Voiko nauttia ja pysyä ruodussa samaan aikaan?
Ja niin he lähtivät matkaan! Parisuhde meinasi kariutua jo matkalla Helsingistä Turkuun, joten lähtökohdat olivat ainakin kunnossa. Kaikesta kinastelusta ja ”pysäytä auto, mä lähden menee” -uhkailuista huolimatta selvisimme laivaan ajoissa ja nautimme jopa romanttisen laivaillallisen pallomeren välittömässä läheisyydessä.
Kun on impannut tahtomattaan kynsilakan tuoksua viimeisen tunnin ajan, meinaa olotila olla varsin erikoinen. Kirjoitanpa nyt näissä tiloissa sitten ohjeen kynsilakkamarmorointiin, joka omalta osaltani lähti lapasesta ja johti katastrofiin.
Tosirakkaus on sitä, kun suostut lähtemään miehesi kanssa saksalaiseen miniatyyrimuseoon kahdeksalta aamulla. Tosirakkaus on sitä, että tuet häntä, kun hän ehdottaa, että ostamme matkalta kymmenen hammasharjaa per naama "tulevaisuutta varten". Jep, olemme aloittaneet valmistautumisen jännittävälle road tripille!
Unohdetaan skumpat, kyynelten siivittämät ”TÄSSÄ SE ON!” -huudahdukset ja liikkeen omistajien vouhotukset, jossa sinä olet keskipiste. Korvataan ne pakokauhulla, itseinholla, ”VÄISTÄKÄÄ!” -huudoilla ja analyyttisilla Powerpoint-esityksillä. Todellisuus hääpuvun hankinnasta iski vasten kasvoja, kuin ihonväriset spandex-sukkahousut konsanaan.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: YOUR DAY DESIGN STUDIO
Pitäisikö tässä ihan hävetä, kun on ollut niin autuaan tietämätön asioista, joita Tallinnalla on tarjottavana? Tuntuu, että kaikki muut tiesivät kyllä löytämästämme ”salaisesta helmestä”, paitsi me. Tiesitkö sinä?
Mitäs täällä tapahtuu? Kilot karisevat ja vielä ilman ketutusta? Olen nauttinut ruoasta, nauttinut alkoholia, pystynyt kieltäytymään tarvittaessa ja kaiken lisäksi EN ole liikkunut aktiivisesti. What kind of sorcery is this?
Voi juku, (yritän vähentää kiroilua) kuinka haluaisin kertoa vaikka ja mitä häistämme jo etukäteen, mutta haluan pitää osan vielä salaisuutena, sillä voipi olla, että joku tulevista vieraistamme lukee tätä postausta! Voin kuitenkin jo jotain paljastaa, toivottavasti löydätte pientä inspiraationpoikasta!
Eräänä torstaina päätin, että nyt riittää. Nyt en kestä enää yhtäkään puolisoni puujalkavitsiä (viimeisimpänä tuotoksena: Mitkä ovat savolaisten vuohien juhlat? KILIPAILUT!!), en pysty enää tuijottamaan samaa seinää kirjoittaessani tekstiä, en halua tehdä itse ruokaa, en halua puhua kellekään, en halua muistutusta arjen realiteeteista. Haluan elää hetken jossain toisessa todellisuudessa. Päätin lähteä minimäämatkalle.
Yksi kovaa vauhtia toteutumassa olevista unelmista ovat häämme Italiassa. Kun kesällä 2017 kihlasormus pujahti sormeeni (vai pitäisikö sanoa survottiin väkisin, kun se oli kokoa liian pieni) San Gimignanon kylässä Italiassa, se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä.