Kuva: Senja Rapila

Voiko otsistraumasta toipua (jos on joskus näyttänyt avaruussialta)?

14.02.2019 10:10 - Katja Nygård

Todistin hiljattain työyhteisössäni varsinaista otsatukkabuumia. Ensin rohkeni yksi pätkäistä itselleen rohkean, kulmakarvoja hivelevän trendiotsiksen.

Ensimmäistä villikkoa seurasi toinen, kolmas, neljäs.... Sitä alkoi jo vähän tuntea itsensä ulkopuoliseksi, koska en missään olosuhteissa voinut edes harkita liittyväni tähän trendikkääseen otsisjengiin.

Syy: OTSATUKKATRAUMA!!!

Ilman sitä olisi ollut helppo varata kampaaja tai tarttua Fiskarseihin, mutta muistaakseni olen joskus pakottanut luottokampaajaani, perheenjäseneni sekä ystäväni allekirjoittamaan henkisen lupauksen, että jos jossain vaiheessa alan tosissani suunnitella otsatukan leikkaamista, suunnitelmani on välittömästi estettävä – keinolla millä hyvänsä.

Ihan näin "villiksi" jopa heittäydyin otsahiuksineni taannoin kuvauksissa... (kuva: Senja Rapila)

Tähän väliin on pakko kertoa tositarina eräästä kerrasta, kun saavuin kampaajalta itsekin hieman epävarmana uuden otsatukkani kanssa. Puolisoni oli tullut minua autolla hakemaan, ja istahtaessani hänen viereensä etupenkille hän silmäili minua hetken ja kysyi sitten aidon vilpittömästi ja pahaa tarkoittamatta (ainakin näin hän väitti):

"Muistatko sen avaruussika Alfin, joka tuli joskus telkkarista...?"

????

Pupillini laajenivat silkasta järkytyksestä, kun tajusin, että mielikuva avaruussika Alfista oli seurausta uudesta otsatukastani. Näytin siis otsatukkineni hänen mielestään tältä.

Vaikka tilanteelle on jälkikäteen naurettu monet kerrat, niin voitte uskoa, että silloin ei naurattanut tippaakaan!

Juuret lapsuudessa

Lapsuudessani ei turhaan kulutettu aikaa tai markkoja (kyllä, silloin ne vielä kävivät maksuvälineenä) ammattilaisiin, kun otsatukka alkoi roikkua silmillä. Siinä vaiheessa istutettiin penkkiin, kammattiin tuhti otos hiuksia takaraivolta kohti kasvoja ja avot. Otsis oli valmis!

Jyrkkä EI otsatukalle. Kuva kertonee syyn...

Vaikka näin vanhemmiten lapsuuteni kampausmuistot ovatkin jo haalenneet, ei otsalleni iän myötä ilmestynyt pyörre ole onnistunut yhtään enempää herättelemään otsatukan kaipuutani. Ne pari kertaa, jolloin olen tähän virheeseen aikuisiällä epähuomiossa sortunut, ovat opettaneet, että otsatukka ei nyt vain yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Saan siitä ainoastaan harmia.

Sellaista siitä nimittäin on joka kerta aiheutunut. Koska en ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat joka aamu pestä, kuivata ja suoristaa kyseistä osaa hiuksistaan, niin olen sittemmin päättänyt antaa sen vain vapaasti kasvaa.

(kuva: Senja Rapila)

Olematon otsatukkani nousi hiljattain pystyyn, kun jälkikasvuni alkoi vaatia itselleen tätä kyseistä riippakiveä. Vauvasta tähän asti olen saanut vapaasti päättää tyttäreni kampausmallista, mutta hänen esiteiniksi vartuttuaan olen toennut, ettei minulla enää ole kovin paljoa asiaan sanavaltaa.

Jokin aika sitten sain vielä uskoteltua hänelle, ettei otsatukka välttämättä olisi hyvä idea, mutta enää pelkkä äidin mielipide ei riitä perusteluksi juuri mihinkään asiaan. Oli myönnettävä, etten pysty jokaista lapseni tulevaa (hius)kriisiä hänen puolestaan selättämään, vaan jokaisen on kuljettava polkunsa itse.

Niinpä hieman kauhunsekaisin tuntein varasin tyttärelleni ajan tutulta kampaajalta. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että pelko lapsuuteni takaraivo-otsiksesta oli turhaa, sillä sellainen ei kuulunutkaan enää nykynuorison trendivalikkoon. Tosin liekö kuulunut omassakaan varhaisnuoruudessani, mutta sellainen jokaisella nyt kuitenkin oli. 

Tehdään vielä selväksi tämä: en missään tapauksessa ole otsahiuksia vastaan, kunhan ne sijaitsevat jonkun muun päässä kuin omassani. Ja kenelle otsis vain sopii, on se nopein ja helpoin tapa saada kampaukseensa näkyvä muutos, ellei halua värjätä tai lyhentää kuontaloaan kauttaaltaan ja radikaalisti.

Jos kuulut otsisfaneihin, niin inspistä kevään trendiotsiksiin voit hakea täältä.

Pinterestiini on vaivihkaa ilmestynyt taulu täynnä erilaisia otsatukkatyylejä. Ihan vain varmuuden vuoksi... (kuva: Pinterest)

Katja

PS: Näin puoli vuotta myöhemmin olen havainnut, kuinka pinnit ovat vaivihkaa ilmestyneet työkavereideni kasvatusprojektin alla olevia otsahiuksia taltuttamaan. Ei välttämättä siis ole muillekaan ihan helppo kumppani tämä otsatukka.

Iris on nyt myös Bloglovin'ssa ja Instagramissa!

Lue myös: Tee kuivasampoon avulla huonosta hiuspäivästä hyvä ja hyvästä vieläkin parempi

Lue myös: Kuivan ihon voidecocktail

Lue myös: Elämäni aakkoset

Lue myös: Nyt loppuu haaveilu!

Kommentoi