Kuva: Shutterstock

Jättikö liikuntakärpänen puraisematta sinuakin?

04.04.2019 20:55 - Katja Nygård

Olen se tyyppi, joka uskottelee olevansa aivan hullun innokas kuntoilija. Todellisuudessa kulutan enemmän sohvaa kuin lenkkarinpohjia.

Siitä tulee niin mahtava olo!

Sitä on vaan pakko saada lisää!

Ilman sitä pää räjähtää!

Kuulostaako tutulta? En nyt puhu mistään uudesta muotihuumeesta, vaan liikunnan tuomasta euforiasta, josta niin moni tuntuu saavan parhaat kiksinsä.

Pidin pitkään itseäni ihmisenä, joka nauttii liikunnasta ja tekee sitä säännöllisesti pitääkseen itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Todellisuudessa olen kuitenkin patalaiska sohvaperuna, jonka lenkkari nousee ainakin tässä elämäntilanteessa vain siinä tapauksessa, jos joku nostaa aseen ohimolleni.

Olen kuitenkin mestari uskottelemaan, etenkin itselleni, jotain muuta. Kysyttäessä liikunta kuuluu harrastuksiini tietenkin sen kaikissa muodoissa: joogaan (siis koska viimeksi?), juoksen (niin vissiin), nyrkkeilen (olen kokeillut kerran) ja uin (vihaan uimahalleja) kuin viimeistä päivää.

Todellisuudessa lenkkitossuni pohjat evät ole vuosien saatossa kuluneet puhki. Olen myös maksanut ainakin yhden etelänmatkan verran kuntosalijäsenyydestä turhaan.

Myydään vähän käytetty kahvakuula ja joogamatto...

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minua on siunattu liikkumattoman herkuttelijan ihannegeeneillä. Tähän ikään asti olen pysynyt jokseenkin sopusuhtaisissa mitoissani vuodattamatta juuri lainkaan hikeä.

Kun kilometrit mittarissa vuosien mittaan kasvoivat, huomasin, että perskules niin se täytekakku vaan sitkeästi alkoi asettua reisiin ja lanteisiin. Enää en voinutkaan vetää herkkuja samaan malliin ilman, että housunkaulus alkoi kiristää.

Mutta missä viipyi se paljon puhuttu liikunnan himo? Loisti autuaasti poissaolollaan.

En väitä, että vihaisin liikuntaa. Harrastan sitä kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lapsena ja nuorena olen tanssinut ja voimistellut jopa ahkerastikin. Minulle ei kuitenkaan jostain syystä ole muodostunut sitä pakottavaa tarvetta, joka useimmilla tuntuu olevan liikkumisen suhteen. Käyn aina silloin tällöin kerran salila tai lenkillä ja totean, että voisihan tätä tehdä vähän useamminkin, mutta sen jälkeen koko touhu unohtuu taas.

En ole ihan päässyt vielä niille leveleille kuin osa ystävistäni, joista eräs ”nollaa päänsä” juoksemalla kesät talvet monta kertaa viikossa, säässä kuin säässä. Hänen on täytynyt jopa pakottaa itseään pitämään välipäiviä?! Toinen puolestaan rynnii salille tekemään jalkatreenin missä tahansa välissä, kun samaan aikaan itse otan mieluummin pienet päikkärit. Suurimman uhrauksen liikunnan vuoksi teki eräs sinkkuystäväni, joka erosi jopa Tinderistä, koska treffailu alkoi häiritä hänen valmistautumistaan maratonille!

Mistä loppu tälle laiskuudelle? Älkää kehottako kokeilemaan ja löytämään omaa lajiani. Been there, done that. Ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt sellaista lajia, johon kirmaisin yhtä innoissani kuin lehmät kevätlaitumille.

Tällä viikolla minua houkuteltiin mukaan Naisten Kymppi -juoksutapahtumaan, joten voihan olla, että vielä tämän kevään aikana löydän uskomattoman juoksuinnon itsestäni. Sen jälkeen pingon menemään ihan forrestgumpina pitkin lenkkipolkuja niin, että sora lentää.

Mutta, siihen asti taidan ottaa hyvän asennon sohvalta.

Ihan pian, ehkä jo tänä keväänä, meidän suhteemme syvenee.

Hillittömin liikuntaterveisin,

Katja

Iris on myös Bloglovin'ssa ja Instagramissa!

Lue myös:

Tee meikki, joka kestää!

Pähkinäinen aamiaisgranola ilman valkoista sokeria

3 keväistä tuotetta, joita ihosi rakastaa!

Tavoitteena täydellinen iho? - Näin saavutat sen!

DIY: Helppohoitoinen sisustuselementti - eli toistaiseksi elossa oleva kaktusfarmi

Voiko otsistraumasta toipua (jos on joskus näyttänyt avaruussialta)?

Tee kuivasampoon avulla huonosta hiuspäivästä hyvä ja hyvästä vieläkin parempi

Kuivan ihon voidecocktail

Kommentoi