Luonnon luova

Luonnon luova

Luonnon luova -blogissa seurataan 35-vuotiaan Marjon heittäytymistä työelämästä eräopasopiskelijaksi. Millainen muutos tapahtuu, kun lapsena luonnosta luovuutensa ammentanut, 10 vuotta mediamaailmassa työskennellyt ja ammattiegoaan rakentanut runosielu palautetaan takaisin luontoon? Marjo jakaa ainutlaatuisen ajanjakson kokemuksineen ja ajatuksineen yhdessä Voice.fi:n lukijoiden kanssa kuluvan opiskeluvuotensa ajan. Olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan Marjon tarinaa.

Marjo Liikonen

Marjo on 35-vuotias median ja luovan alan ammattinainen, joka toteuttaa unelmaansa eräoppaan tutkinnosta. Luonto, luovuus ja rakas Ruuti-koira ovat Marjon tukipilareita matkalla kohti parempaa itsetuntemusta, uuden oppimista ja vanhojen kaavojen kyseenalaistamista.

Luonnon Luova

Koska Etelä-Suomen lumitilanne on häpeällisen huono, emme ole päässeet suunnitelmien mukaisesti harjoittelemaan hiihtovaellusta. Jotain kehittävää retkeä kuitenkin kaipasimme, joten kouluttajamme päätti kokeilla vuosikurssimme kohdalla jotain uutta. Nopealla aikataululla syntyi suunnitelma survival-tyyppisestä retkestä Teijon kansallispuistoon.
Viime vuonna tähän aikaan täytin hakupapereita Kiljavan opistolle. Pätkääkään ei ole kaduttanut, vaan olen opintovapaalla viettänyt elämäni parasta aikaa. Jos siis yhtään olet inspiroitunut kokemuksistani ja miettinyt, voisiko tämä olla myös sinun juttusi, suosittelen lukemaan eteenpäin. Haku kouluun on nimittäin nyt käynnissä!
Olihan viikko. Ajoin tutkaan ja sain sakot. Koira sairastui. Autosta hajosi radio. Rokotus maksoi huomattavasti enemmän mitä piti. Hetken aikaa annan itseni kirota tällaisia hetkiä ja sitten on päästävä yli. Sen sijaan arjen pieniä iloja ja kiitollisuuden aiheita yritän vaalia vähän pidempään.
Tammikuu on yli puolenvälin. Etelän talvi on säälittävän lämmin, pimeä ja märkä. Kaikki valittaa harmautta ja porukka passivoituu. Kenelle tästä voi reklamoida?
Lapin lumisuus on jäänyt taakse. Kotiinpaluu jännitti kovasti. Kieltämättä hiljainen koti sekä pimeän sateinen ja ruuhkainen Helsinki ei tuntunut hirveän houkuttelevalta ajatukselta...
En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta joitain tavoitteita haluan silti itselleni asettaa. Kivuton elämä oli 2019 tavoitteeni. Ja olen mielettömän onnellinen, että onnistuin siinä todella hyvin.
Viimeinen harjoitteluviikko Pyhällä on pyörähtänyt käyntiin. Oppeja, oivalluksia ja kokemusta on karttunut paljon. Helppoa ei ole todellakaan ollut, mutta jokainen vastatuuleen tarvottu ylämäki on opettanut pärjäämään. Rakkaus ja arvostus kotimaatani kohtaan on myös vain noussut.
Joulun pyhät kuluvat pitkälti töiden merkeissä. Tunturi pullistelee asiakkaita ja ihmiset kaipaavat jouluherkkujen vastapainoksi aktiviteetteja ja luontoelämyksiä. Lumisen kauniissa. tunnelmallisessa maisemassa on silti helppo rauhoittua vapaa-ajan hetkinä. Kuten Claudian kanssa teimmekin päästessämme viettämään yömme lumi-iglussa!
On ollut päiviä, jolloin haluan hakata päätäni seinään ja huutaa perkeleitä pihalle, ravistella esimiestäni ja vetää itkupotkuraivarit heittäytyen hankeen. Tässä kohtaa on ollut hyvä kaivella taas esille niitä omia kipukohtia ja käydä niiden kanssa keskustelua.
Täällä Pyhän seikkailutunturissa joka päivä on kirjaimellisesti Pyhäpäivä! Vaikka jo itse eräoppaan toimenkuvaan kuuluu retkien ja aktiviteettien vetäminen, niin pääsee niistä nauttimaan myös vapaa-ajalla. Saanen esitellä teille henkilökohtaiset suosikkini talvikauden parhaista ulkopuuhista!
Vajaassa viikossa olen kerennyt ihastelemaan kaamoksen upeita auringonlaskuja, kuunnellut ohjeita loukkaantuneen poron omatoimiseen lopettamiseen, roikkunut jääseinämän reunalla, peruuttanut autoni penkkaan, ravannut tunturia ylös alas ja kolannut lunta niin maan pirusti. Ja ikävöinyt Ruutia aivan kamalasti.
Vihdoin on koittanut se kohta opinnoista, jota olen odottanut pitkään! Viiden viikon harjoittelujakso pohjoisessa alkaa. Odotan innolla pääseväni näkemään ja kokemaan pohjoisen arkisen aherruksen ja elämäntyylin. Eikä kyllä yhtään huonolta vaikuta tuo tuleva harjoittelupaikkanikaan…