Luonnon luova

Luonnon luova

Luonnon luova -blogissa seurataan 35-vuotiaan Marjon heittäytymistä työelämästä eräopasopiskelijaksi. Millainen muutos tapahtuu, kun lapsena luonnosta luovuutensa ammentanut, 10 vuotta mediamaailmassa työskennellyt ja ammattiegoaan rakentanut runosielu palautetaan takaisin luontoon? Marjo jakaa ainutlaatuisen ajanjakson kokemuksineen ja ajatuksineen yhdessä Voice.fi:n lukijoiden kanssa kuluvan opiskeluvuotensa ajan. Olet sydämellisesti tervetullut seuraamaan Marjon tarinaa.

Marjo Liikonen

Marjo on 35-vuotias median ja luovan alan ammattinainen, joka toteuttaa unelmaansa eräoppaan tutkinnosta. Luonto, luovuus ja rakas Ruuti-koira ovat Marjon tukipilareita matkalla kohti parempaa itsetuntemusta, uuden oppimista ja vanhojen kaavojen kyseenalaistamista.

Luonnon Luova

Marokon vaellusmatkan jälkeen jännitettävää oli enää vain pari viikkoa. Tieto kouluun valituille saapuisi pian. Tarkistin puhelintani ja meiliäni monta kertaa päivässä. Ja kun sitten puhelimeni vihdoin soi, oli soittaja tuleva opettajani, joka halusi toivottaa minut tervetulleeksi opiskelemaan Kiljavan opistolle. Apua, tämä todellakin tapahtuu!
Kun kaikki tarvittavat selvitykset opintovapaan mahdollisuuteen oli tehty ja hakupaperit kouluun lähetetty, alkoi se jännittävin vaihe. Pääsenkö kouluun sisään? Jännitystä onneksi helpotti se, että odotusajalle osui sopivasti talviloma ja vaellusreissu Atlas vuorille.
Olin päättänyt, että ennen kuin kello löisi kohdallani 40 vuotta, tulisi minun olla täyttänyt unelmani viettää vuosi Suomen luonnossa. En vain vielä koskaan ollut tehnyt mitään konkreettista ajatukseni eteen. Tänä vuonna täytin 35 vuotta. Viime vuodet ovat opettaneet, ettei turvallisten ja terveiden vuosien karttuminen toinen toisensa perään ole kuitenkaan ihan itsestäänselvyys. Kliseinen ”sitten kun” voi todella jäädä tapahtumatta. Päätin ottaa ohjenuoraksi ”Nyt kun”- ajattelun.
Lapsena tukeuduin paljon mielikuvitukseni ja luonnon varaan, kun kaipasin ajanvietettä. Vuosia myöhemmin mielikuvituksestani tuli tärkeimpiä työvälineitäni. Jossain vaiheessa kuitenkin koin, etten osannut enää keskittyä ja rauhoittua tarpeeksi. Kaipasin voimaa luoda uutta ja kaipasin luontoon enemmän kuin koskaan.