Telttayö maassa versus puussa

11.09.2019 07:03 - Marjo Liikonen

Teltta, laavu, puumajoite, riippumatto, tarppi…Mahdollisuuksia ulkona majoittumiseen on monia. Olen aina ajatellut perusteltan olevan se paras retkikoti itselleni, mutta koulun myötä mielenkiinto muihinkin majoitteisiin heräsi. Ja kun koulun puolesta mahdollisuus erilaisten yöpymismekanismien kokeiluun on olemassa, niin onhan se pakko testata miten uni missäkin maistuu…

Suomen Luonnon päivää vietettiin lauantaina 31.8.2019, jolloin myös Suomen Latu haastoi kansan jo neljättä kertaa nukkumaan yönsä ulkona. Meillä oli koulun ensimmäinen yön yli retkemme juuri 30.-31.8, joten heräsin jo maastosta valmiiksi viettämään juhlapäivää. Ennen retkeä ja retken aikana opimme paljon tietoa varusteista ja erilaisista teltoista. Asuntomessujen tyyppisessä hengessä kiersimme leirissä jokaisen majoitteen ja asukas sai esitellä sen meille.

Asuntomessut alkamaisillaan. (kuva: Petri Makkonen)

Jyri viritteli riippumaton tarppeineen.

Villen maastokehto.

Omana majoitteenani toimi työkaverilta lainattu teltta, jota olin kiinnostunut kokeilemaan. Hillityssä 2640 gramman painoisessa teltassa oli kuumuutta ehkäisevä punavalkoinen väritys ja omat absidit kahdelle majoittujalle.

Muutaman Youtube-videon katsottuani sain teltan jopa tolpilleen.

Itselläni lainassa ollut MSR Elixir 2 on vallan mainio teltta hinta-laatusuhteeltaan.

Itse koin sen hieman monimutkaiseksi ja hitaaksi pystyttää, mutta työkaverini kehui homman hoituvan nopeasti. Luultavasti siis itselläni vain harjoituksen puutetta. Omat lähtökohdat kun ovat olleet joko pystyyn heitettävän kupoliteltan tasoa, tai joku on kasannut sen puolestani.

Teltta tarjosi oikein makoisat unet, joskin iltanuotion kummitustarinoiden takia oli alkuun hankaluuksia saada unenpäästä kiinni. Ilma oli hyvin nihkeä, mutta teltan tuuletus toimi oikein mallikkaasti eikä telttaan sisälle kertynyt pahemmin kosteutta. 

Kaljupeten kauhistuttavat iltasadut sai porukan ilmeet vakaviksi.

Pelasin varman päälle myös petoeläimien suhteen ja valitsin telttaparikseni Annen, joka oli juuri ollut karhunkaadossa edellisellä viikolla. Annella oli matkassa myös herkullista hirven- ja peuranlihaa, jota nautimme niin keiton kuin pastankin seassa. Voisin veikata, että meidänpöperöt oli leirin parhaasta päästä! Unenlaatua varmasti siis paransi myös tyytyväisen täysi vatsa.

"Miesten suora" ilmestyi yllättäin ympärille kun trangiassamme tirisi herkullinen riistaruoka.

Seuraavalla viikolla meillä oli mahdollisuus kokeilla Tentsile-telttoja, eli puumajoitteita.

Näistä olin ollut kiinnostunut jo aiemmin ja esim. Nuuksiossa tarjoillaan mahdollisuutta Tentsile-yöpymiseen vajaan parin sadan euron hintaan (hintaan sisältyy myös muita oheispalveluita aamiaisesta parkkipaikkaan).  Vuorokausivuokra näillä teltoilla pyörii noin 30-50 euron paikkeilla, mutta oma epävarmuuteni kasaamisen/kiinnityksen suhteen on ollut vuokraamisen esteenä.

Mutta nyt kun koulussa pääsisi harjoittelemaan asennusta ja purkamista, niin ensi kesänä voisikin sitten vuokrailla huoletta telttaa omaan käyttöön.

Vanha partiolaisten joukkueteltta pystytettiin Tentsile-telttojen kaveriksi.

Paitsi että teltan asennushan ei ole ihan pikku juttu.

Kolmelle hengelle tarkoitetulla teltalla on noin 9 kg painoa ja leveyttä reilut 4 metriä. Eipä siis puhettakaan, että tällaista mihinkään retkelle raahaisi mukaansa. Asennuksen haasteena on jo itsessään löytää sopiva maasto ja hyvän matkan päähän toisistaan sijoitetut puut.  Ja jotta tässä majoitusmuodossa olisi jotain ideaakin, olisi mukava saada asennus maanpinnasta korkeammalle kuin vain metrin verran. Tämä luonnollisesti vaatii asentajalta joko pituutta tai tikkaita. Jostain jännästä syystä siis ryhmämme 190 cm pitkät jäsenet olivat kiinnittämässä remmejä puuhun ja me ”hieman” lyhyemmät saimme korkeintaan roikkua liinojen kiristysapuna. Teltan tasapainotus oli myös oma hommansa ja otti kyllä aikansa.

"Niin täähän on vähän tällainen Instagram-teltta. Kivempi kuvissa." (kuva: Kaljupete)

Ja mites sitten itse ne yöunet?

No niitähän ei tavallaan ollut. Teltta yllätti kylmyydellään. Vaikka lämpöisillä makuupusseilla ja -alustoilla olisi pärjännyt maassa aivan mainiosti, ei niillä pärjännytkään puussa. Teltta oli hyvin vetoinen ja vartalon painavimmissa kohdissa tuntui jatkuva viima, joka esti nukahtamista ja aiheutti hyörinää sekä minulla, että telttakämppiksilläni Jaanalla ja Olavilla.

Iltaleirissä tavattua, epämääräisen oloista porukkaa.

Ja kun tuollaisessa teltassa joku kolmesta nukkujasta kääntää vuoron perään kylkeä, tulee mieleen kultainen 80-luku vesisänkyineen. Pienet Estonia-vibat olivat pinnassa ja herkällä matkapahoinvointialttiudella voi saada olonsa aika epämukavaksi.  Olinpa siinä sitten jopa huutanut yön pimeinä hetkinä unissani täysiä ”NYT IHAN OIKEESTI RIITTÄÄ!!” kuvitellessani jonkun heiluttavan telttaa tahallaan.

Yökamut.

Aamulla herätessäni kohtasin karun totuuden. Ryhmässämme oli tapahtunut 33%:n hukka.

Olavi oli luovuttanut ja kömpinyt maahan joukkueteltan uumeniin jatkamaan uniaan. Tentsilen purkaminen kävi kasausta helpommin, mutta toki noin laajan telttakankaan kuivatus ja putsaus on ihan oma hommansa. Siitä osasta tosin huolehti tällä kertaa telttojen omistaja emmekä me.

Kokemus ei siis ollut kovin positiivinen ja tuskin koskaan tulen telttaa vuokraamaan omaan käyttööni.

Jos Tentsile-elämys kuitenkin kiinnostaa, suosittelen seuraavia tärppejä:

  •  Käänny palveluntarjoajan puoleen ja tilaa telttaelämys valmiiksi asennettuna.
  • Asennus näköalapaikalle. On varmasti hintansa väärti kun teltasta avautuu jylhä maisema!
  • Kuivalla kelillä saat näköalasta vielä enemmän irti, kun et tarvitse lainkaan sadesuojaa näkyvyyttä estämään.
  • Kesäyössä ei tarvitse palella. Tosin tuuli voi tarttua takamukseen silloinkin, joten varaudu lämpöisesti.

Majoitevertailussa tilanne siis jännittävä: Teltta 1 – Puumajoite 0.                                          Ensi viikolla paljastan, miten pakkaa sekoitti seuraava yö riippumatossa!

Tsempit syksyiseen viikkoon!

-Marjo

Kommentoi