Kuva: Olavi Kaste

Painajaisia riippumatossa

18.09.2019 09:17 - Marjo Liikonen

Kaunis syysilta houkutteli souturetkelle saareen ja virittämään riippumatot yösijaksi rantamaisemaan. Mutta ennen seuraavan aamun auringonnousua, kerkesin jo pyörimään pakokauhuissani ympäri pilkkopimeää leiriämme. Mikä meni vikaan?

Tentsilessa yöpyminen ei kohdallani päässyt jatkoon, joten olin kovin skeptinen myös riippumattojen suhteen. Ensisijaisesti epäilytti nukkumisasennon mukavuus ja selän väsyminen. Heräisinkö aamulla niskat ja selkä kipeänä? Koulutoverini kuitenkin kilvan kehuivat riippuvaa maastokehtoa, joten toki halusin sellaista kokeilla. Hyttysverkko oli itselleni ehdoton, ja sopiva riippari löytyikin lainaan luokkakaveri Petriltä.

Pakkasimme rinkat eväineen ja lähdimme soutamaan koulun läheiselle saarelle yhdessä Claudian, Olavin ja Rhysin kanssa. Pieni, sympaattinen saari on luonnonsuojelualuetta, jossa ei normaalisti ole luvallista yöpyä. Koulullamme on kuitenkin oppimistarkoituksessa lupa hyödyntää saarta myös yöpymisharjoituksiin.

Riippumattoa puuhun virittäessä on tärkeää huomioida, ettei puunrunkoon tule vaurioita tai kulumaa, koska puu alkaa helposti kärsiessään kuolemaan. Claudia oli leikannut vanhoista messumatoista liuskoja, jotka viritimme narujen alle puunrunkojen suojaksi.

Claudia virittää tarppia riipparinsa suojaksi.

Siinä ajassa, kun Rhys oli jo pystyttänyt telttansa rantaan ja Olavi heittänyt vain makuualustansa grillikatoksen lattialle, ähelsimme me Claudian kanssa riippumattojen ja tarppiemme kimpussa. Yöllä oli pieni mahdollisuus sateelle ja myös tuuli tuntui saaressa, joten koimme tarpit tarpeelliseksi suojaksi.

Claudian Ticket to the Moon-riippumatto oli hyvinkin nopea pystyttää, mutta DD Frontline Hammock-lainamatossani oli sen verran jännittäviä narukiristysjippoja, että epätoivo meinasi iskeä. Onneksi Olavilla oli osaamista ja malttia havainnollistaa oikea kiinnitystekniikka senkin jälkeen, kun en jaksanut enää "EIKU MINÄ ITTE!" -yrityksiäni.

Rhysin rantalukaali.

"Tässä on hyvä, tämä riittää" totesi Olavi.

Mutta olihan se riippumatto nyt HIENO!

Sisäpohja mahdollisti makuualustan sujauttamisen selän alle, jolloin kivasti sai rangalle tukea. Alumiinialusta vielä itse maton pohjalle, niin varmasti ei tulisi selälle vilu. Edellisyön Tentsilessa palelu oli vielä tuoreessa muistissa ja nyt toiveissa oli lempeän lämpöiset yöunet.

Kun olin kerennyt 10 minuuttia makoilemaan pedissäni, alkoi alaselkää ja takamusta taas jo kuitenkin hieman paleltaa. Lantion seudun paleluhan on naisille hyvinkin tyypillistä ja ymmärrän täysin mihin tarkoitukseen toppahameetkin on kehitelty.

Näppärä keino oli napata istuinalusta makuupussiin sisään ja peffan alle. Enää ei palellut! Hautauduin syvälle makuupussini uumeniin ja kiristin sen suuaukkoa, jottei naama saisi kylmää. Korvatulpat korviin, valot sammuksiin ja hyvän yön toivotukset leirikavereille.

Ja sammahdin samoin tein.

Tarppi vielä tuulen ja sateen suojaksi ja yökoti on valmis!

Näihin maisemiin oli hyvä nukahtaa. (kuva: Olavi Kaste)

Kunnes heräsin painajaiseen ja kuumaan ahtauteen vailla ymmärrystä sijainnistani.

Makuupussilakana, makuupussi, liian pieni suuaukko, korvatulpat ja kuumuus aiheutti ahtaanpaikan ahdistuksen ja rimpuilin itseni äkisti ulos pussista. Napsautin otsalampusta valon päälle, jolloin se heijastui kirkkaana takaisin tiheästä hyttyssuojaverkosta. Näkymä oli kuin minut olisi suljettu alumiinilla vuorattuun laatikkoon.

Unenpöpperössä iski pakokauhu, täältä on pakko päästä äkkiä pois! Sain riippumaton aukaistua ja nousin istumaan maton reunalle. Ympärillä oli pilkkopimeää, tarppi peitti kuunloisteessa kylpevän taivaan ja järven heijastukset. Oli pakko nousta pois tarpin suojista kävelemään ja hengittelemään. Palasin pikku pesääni hetken päästä takaisin, mutta uudelleen unille käydessä sydän alkoi jyskyttää hädissään. Mitä jos herään kohta uudelleen samaan tilanteeseen?

Pelkäsin pakokauhun tunnetta enemmän kuin sen aiheuttajia.

En pystyisi jatkamaan yöuniani riippumatossa. Pitäisi keksiä toinen yösija.

”Kun en kellekkään haluisi vaivaksi olla”, mietin ja hiivin hiljaa leirissämme. Marjo 35veellä ei ole pokkaa herättää koulukavereitaan vain koska näki pahaa unta ja nyt vähän ahdistaa. Ajattelin kömpiväni Rhysin telttakaveriksi, mutta teltan ulkopuolella tulin toisiin ajatuksiin. Rhys on kuitenkin n. 190 cm pitkä mies ja teltta oli hyvin pieni. Mitä minä nyt sinne pilaamaan toisen unia.

Suuntasin kohti grillikatosta, jossa Olavi näytti nukkuvan tyytyväisenä kuin pieni lapsi. Olavi ei ollut vaivautunut virittämään edes hyttysverkkoa ympärilleen ja kylmä betonipohja kuhisi hämähäkkejä. Juu ei kiitos, ei ollut tämäkään nyt vaihtoehto.

Hetken pyörittyäni päätin kokeilla, josko ahtaanpaikan ahdistusta helpottaisi tarpin pois ottaminen. Se kuitenkin peitti näkyvyyttä eikä ilmakaan kiertänyt yhtä hyvin sen ollessa suhteellisen kiinni riippumatossa. Heitin tarpin vain toiselta puolelta yli, jolloin avautui näkymä järvelle ja upealle tähtitaivaalle.

Kömmin takaisin riippumattoon ja unohduin hetkeksi tuijottamaan tähtitaivasta.

Voi upeus, mikä näky! En olisi millään malttanut sulkea silmiäni, koska taivas oli vain niin kaunis! Suhteellisen nopeasti kuitenkin nukahdin ja nukuin t o d e l l a  hyvin. Yö oli onneksi myös sateeton, joten ei tarvinnut herätä asettelemaan tarppia takaisin sateensuojaksi. Myös aamu oli ainutlaatuinen, kun heräsin auringonnousuun ja kauniiseen järvimaisemaan aivan rannan tuntumassa.

Elämäni kauneimpia aamuja.

Pistin puhelimestani Pepe Willbergin ”Aamu”- kappaleen soimaan ja kävin herättelemässä leirikaverini. Grillikatoksessa Olavin vierestä kipitti juuri sopivasti hiiri karkuun. Sama kaveri oli nakertanut myös Olavin kuulokepiuhat poikki. Onneksi rinkat olimme älynneet nostaa seinälle pois pikku tuholaisten tieltä.

Saimme hyvät naurut öisestä sekoilustani, mutta sain myös sympatiaa ja ymmärrystä osakseni. Seuraavalla kerralla voisin kuulemma ihan rohkeasti vain herätellä kavereita, jos nyt tulee vastaava hätä.

Olavin makuualustaan oli pesiytynyt yön aikana useampikin hämähäkki.

Mutta meneekö riippumatto siis jatkoon yömajoitteena?

Menee kyllä ehdottomasti! Olihan siinä suloista köllötellä ja nauttia maisemista. Claudia myös bongasi hyviä, erilaisia vinkkejä tarpin asetteluun, jotta suoja tuntuisi ilmavammalta. Toki itse tarpin virittämisessä menee jo sen verran aikaa, että onhan se teltta tietysti aina se nopein ja helpoin vaihtoehto.

Olavi sen kiteytti hyvin: ”Kun maassa nukkuminen on vaan niin helppoa.

Teltta 1 - Riippumatto 1. I rest my case.

Marjo

Kommentoi