Hyvän elämän salaisuus on…KAURALASTUT!

09.10.2019 07:02 - Marjo Liikonen

Eräopaskoulutus on saanut aikaan sen, että luonnon helmassa ja luontevassa porukassa käydään hyviä keskusteluja. Kun yhtäkkiä tuntuu olevan taas enemmän aikaa, energiaa ja ajatuksia, syntyy mitä syvempiä mietintöjä, havaintoja ja oivalluksia. Kuten se, että hyvän elämän resepti saattaa olla täysin sama kuin kauralastunkin.

Olimme kuluvalla viikolla viettäneet paljon aikaa iloisten senioreiden seurassa, jotka olivat saapuneet Kiljavalle virkitysviikolleen. Rempseät, kokeneemman kohderyhmän edustajat olivat meille eräopasopiskelijoille mieluinen asiakaskunta. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja innolla kokeilemassa järjestämiämme aktiviteetteja, joita oli tikkupullan paistosta melontaan ja pihapeleistä tulentekoharjoituksiin.

Vaikka itsestä tuntui, että ”No nää nyt on vaan tällaisia pikkuaktiviteetteja tässä”, niin oli upeaa huomata, miten kiitollisia ja onnellisia seniorit olivat ohjelmastaan.

”Voi kun täällä on niin paljon kaikkea kivaa, ei meinaa millään edes keretä joka paikkaan!” kuului monen suusta. Tärkeä osa ohjelmaa oli myös vain pysähtyä, kuunnella ja jutustella ikäihmisten kanssa.

Ja aikamoisia tarinoita senioreilla olikin kerrottavanaan.

Moni innostui muistelemaan omia retkeilyjään. Erityisesti erään 93-vuotiaan rouvan kertomus jäi mieleen.

Me veljen kanssa joskus Lapissa vaellettiin ja kahlattiin sitten sellaisen ison virran yli. Veli meni edeltä ja neuvoi tulemaan jäljissään. Ja niin me mentiin siitä yli! Ja siihen samaan virtaanhan sitten kuulemma hukkui kaksi naista joskus myöhemmin…”

” Ai kamala. Niin tämä tapahtui joskus teidän nuoruudessa….?”

”Eiiiiii, kyllä minä olin silloin jo reilusti yli kahdenksankymppinen…”

Tuon suloisen, pienen rouvan sisukkuudesta ja lämmöstä tohtisi jokainen ottaa mallia.

Eräänä iltapäivänä istuin luokassa yksin ja olin epävarma iltapäivän ohjelmastamme. Mika saapui huoneeseen ja kysyi mistä moinen, mietiskelevä ilme.

”Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä?” vastasin.

”Siis millä?” Mika kysyi.

”No nyt iltapäivällä. Niin tai noh, yleensäkin elämällä.” naurahdin.

”No mitä sä Marjo haluat elämältä?” kuului tarkentava kysymys.

Mietin lyhyen hetken ja suustani pääsi itseänikin yllättävä vastaus ”KAURALASTUJA!”

Mikan kasvoille heräsi epäilevä ilme, joka selvästi kaipasi pientä tarkennusta vastaukseeni.

”Kauralastut on niiiiiiin hyviä! Ne on tosi helppoja tehdä, ja vaikka ne on siis tosi yksinkertaisia, niin ne on todella hyviä!”

Ja kesken oman selittämiseni yhtäkkiä oivalsin jotain. Innostukseni selkeästi kasvoi silmissä,  samaan aikaan kun Mikan ihmettelevä ilme vaihtui leveään hymyyn.

”Mika tajusitko siis just mitä mä hiffasin? Eli onko niin, että hyvä elämä on ihan kuin kauralastu? Se on yksinkertaista, helppoa ja silti todella hyvää!”

"Oi kylläpä elämä maistuu!"

Ja kyllähän Mika tajusi, kehuipa vielä hienoa oivallusta. Tohkeissani kiersin selostamassa Case Kauralastuani muillekin koulutovereilleni. Osa kuunteli ja tuijotti kuin kylähullua, osa jäi selkeästi miettimään hommaa vähän tarkemmin.

Ja sinä iltana minä valmistin maistuvat kauralastut vain 10 minuutissa ja myhäilin omaa nerouttani itsekseni sohvalla lastut suussani.

Keep it simple – keep it real.

Ystävällisin terveisin, Marjo Liikonen – Suuri ajattelija

Kommentoi