Kuva: Petri Makkonen

Miten Marjolla oikeasti menee – vieraskynässä Sinna

20.11.2019 07:00 - Marjo Liikonen

Ensimmäisenä koulupäivänä pistin merkille luokan takarivissä istuvan, tuimakatseisen ja tummatukkaisen nuoren naisen, joka asetteli sanojensa väliin yllin kyllin h-kirjaimia. Tämä lappilaiset juuret omaava, äidinkielen opettajana toimiva koulutoverini on Sinna, jonka kanssa olemme kerenneet niin riitelemään kuin ystävystymäänkin syvästi. Nyt on Sinnan vuoro kertoa omin sanoin, miltä peräpohjalaisen silmin tämä Liikosen touhuilu koulussa oikein vaikuttaa.

Liikosen Marjo. Eturivin muija, jolla on vähän liian kova ääni, pikkusen liikaa kysymyksiä ja aina inasen turhan kova show käynnissä. Varautunut takarivin lappilainen mietti alkusyksystä, että kaikenlaisten hörhöjen kanssa sitä on tullu lähettyä opiskelehmaan.

Marjo on nainen, josta ei virta lopu kesken.

Vaikka olisi kylmä, nälkä, takana kolmen tunnin melontakeikka, niin hän saa aikaan hiekkarannalla oman Saturday Night Fever -hetkensä, äänitehosteineen kaikkineen, vaikka mie haluaisin vain nauttia kauhniista järvimaisemasta ja lyhyestä hengähystauosta pitkän melonnan jälkeen.

Aina tämä sekoilu ei jaksakaan naurattaa.

Silloin olen aivan valmis toivottamaan aina aurinkoisen ystäväni hornan tuuttiin tai seuraan lähinnä kauhulla, minkälaisia kohelluksia seuraavaksi on vuorossa. Joskus olenkin ystävällismielisesti osoittanut Marjolle täysin päinvastaisen kulkusuunnan ja toivottanut onnea matkaan.

"Ei mithään, lähe vain menehmään siihen suunthaan, ei tarvi kattoa taaksekäsin!"

(kuva: Petri Makkonen)

Marjolla on usein päällä kova sometusmeininki. Oma suhtautumiseni sometukseen metsässä on aiemmin ollut hyvin tiukka: puhelin ei kuulu metsään ja se kaivetaan rinkan pohjalta vain, jos kaveri huitoo kirveellä itsensä nelisormiseksi.

Siksi eteeriset instastoorit ja “kaupalliset yhteistyöt” nostattivat alkuun kulmakarvojani melkoisesti. Suotavaahan olisi keskittyä itse asiaan eikä puhelimen näpräykseen, ja tämän vuoksi on Marjo saanut joskus opettajiltakin kommenttia siitä, että vastahan tämä koordinaattien laskeminen käytiin läpi… 

Suurimman osan ajasta Marjo on kuitenkin aktiivinen, keskittynyt ja esittää tarkentavia kysymyksiä silloinkin, kun omat ajatukseni ovat aivan muualla.

Aktiivinen sisällöntuotanto ei ole myöskään mennyt harakoille: osa ystävistäni on alkanut seurata Marjoa mm. Instagramissa, jotta he olisivat paremmin kärryillä myös minun tekemisistäni.

(kuva: Petri Makkonen)

Vaikka media-alan tyrskyissä kyllästetty pieni ystäväni oli syksyn alussa melko kokematon ulkona nukkumisen ja kylmissä olosuhteissa retkeilemisen suhteen, on kärköläläinen sisukkuus lyönyt minut ällikällä.

Olemmekin porukalla todenneet, että jos meillä olisi edes puoliksi yhtä vaikeaa, olisimme kaatuneet yhtä monta kertaa turvallemme tai maanneet yöt horkassa palellen, olisimme luovuttaneet aikoja sitten. Marjo sen sijaan on noussut ylös, juossut itsensä lämpimäksi ja jatkanut eteenpäin.

Tiukan paikan tullen punnitaan myös se, kuka on valmis taistelemaan ystävänsä rinnalla ja jopa uhrautumaan uhkaavassa tilanteessa.

Nuuksion yössä kohtasimme alkukantaisen hirviön, jonka vertaista ei Suomessa ole nähty. Aikuiset miehet tyytyivät naureskelemaan nuotion lämmössä kauhistuneille reaktioille, mutta Marjo ei epäröinyt toimissaan!

Kun hän havaitsi itkua sopertavan toverin, jonka vessareissu ja jokailtainen hygieniahuolto oli todella uhattuna tämän rotkojen syvyyksistä nousseen olennon vuoksi, tarttui sisukas nainen hetkeäkään epäröimättä halkoon ja listi tuon kohtuullisen ison hämähäkin, jonka näin käymälän seinällä.

Marjo onkin reissuillamme osoittanut sinnikkyyden lisäksi valtavaa rohkeutta astua esiin ja pitää hyvän puolta.

(kuva: Olavi Kaste)

Myyttisistä syvyyksistä on hyvä palata takaisin arkeen.

Marjo on monesti vähän kuistilla, eikä se läheskään aina ole johtunut hänen omasta toiminnastaan. Tämä meän tehopakkaus on aina utelias ja innokas oppimaan ja lisäksi hyväuskoinen. Kun alati toistuvat kysymykset yhdistetään edellä mainittuihin ominaisuuksiin, on valitettava fakta, että voi joutua huiputuksen uhriksi.

Ei ole yks eikä kaks kertaa, kun itsekin olen sortunut vastauksena Marjon kysymyksiin loruilemaan kalevalaisia runoja, puuta heinää ja hyvä jos en vertaimeviä poroja.

Riskinä tässä vain ohuelti hyväntahtoisessa koijauksessa on se, että Liikonenhan todella uskoo sen, mitä hänelle kerrotaan. Omasta päästä keksitty jäkälän nimi päätyy Virallisiin Muistiinpanoihin ja kieli poskessa heitetty läppä kerrotaankin täytenä totena ulkopuoliselle asiakasryhmälle.

Vaan jos Marjo on joskus hyväuskoinen, niin on hän yhtä taitava itsekin laskettelemaan ties kuinka häikäiseviä tarinoita kantahämäläisistä neitsytkeinuista, Kouvolan työkkäristä tilatuista joulupukeista ja mitä ihmeellisimmistä seikkailuista.

Kuulijaparka jätetään toistuvasti pohtimaan asioiden oikeaa laitaa, jos hän naurukrampeiltaan enää saa itsensä kerättyä.

(kuva: Petri Makkonen)

Millaista se Liikosen touhuilu on nyt sitten ollut... Innostunutta ja uteliasta.

Täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lämminhenkistä ja yhtä naurua.

Kun iltanuotiolla on iskenyt hiljainen hetki, on Marjo tarjoillut taidokkaita musikaalisia tulkintoja ja värikkäitä tarinoita. Kun mulla on iskeny vatsaa korventava nälkä, on ilmestynyt Marjo takavasemmalta valmiiksi paistetun makkaran kanssa.

Kun evästauolla laavun perällä on meinannu iskeä vilu, on ollut kylki jota vasten painautua, vaikka yöllä olisinki hylänny Marjon jonkun vielä lämpimämmän kyljen vuoksi.

(kuva: Olavi Kaste)

Siitä huolimatta aamuisin tiedän, että Liikonen tarjoaa hammastahnaa, turkinpippurisuklaata ja tiukkoja halauksia.

Terveisin Sinna

Toim.huom. Haluamme painottaa, ettemme kannusta hämähäkkien listimiseen. Kyseinen yksilö sai ennen kuolemantuomiotaan ensin varoituksen ja ohjatun siirron pois käymälästä. Varoituksesta huolimatta sama yksilö teki paluun ja neuvotteluissa päädyttiin pattitilanteeseen, joka johti valitettavan lopulliseen, mutta nopeaan ratkaisuun.

Kommentoi