Kuva: Ville Väkeväinen

Kohti pohjoista – täältä tullaan Pyhä!

27.11.2019 06:30 - Marjo Liikonen

Vihdoin on koittanut se kohta opinnoista, jota olen odottanut pitkään! Viiden viikon harjoittelujakso pohjoisessa alkaa. Odotan innolla pääseväni näkemään ja kokemaan pohjoisen arkisen aherruksen ja elämäntyylin. Eikä kyllä yhtään huonolta vaikuta tuo tuleva harjoittelupaikkanikaan…

Laukkujen pakkaaminen on kyllä vihoviimeistä hommaa. Hellekeleihin pakkaaminen on huomattavasti helpompaa. Ohuet vaatteet ja uikkarit eivät vie läheskään yhtä paljon tilaa kuin talvisiin reissuihin varustautuminen. On monenmoista kenkää, toppavaatetta, takkia, hanskaa, suksia, monoja… Ja koska perillä viivytään pidempi aika, niin toki kaikkea kodinomaista tarviketta, kuten lakanoita ja pyyhkeitä pitää pakata mukaan.

Onneksi matkaan lähdetään autojunalla, joten kamat on helppo pakata jo autoon valmiiksi, eikä niitä tarvitse raahata esimerkiksi ympäri lentokenttiä ja busseja.

Autojuna valikoitui matkantekovälineeksi juurikin sen helppouden ja nopeuden takia. En ole koskaan matkustanut yöjunassa, joten matka jo sinänsä antaa mukavaa seikkailufiilistä. Ja mieluummin nukun maittavat yöunet makuuhytissä kuin istun pimeimpään vuodenaikaan kärppänä ratin takana.

Viimeinen luokkakuva ennen harjoitteluun lähtöä. Näitä tyyppejä tulee ikävä! (kuva: Pasi Juutilainen)

Matkaan ei myöskään tarvitse lähteä yksin.

Seuraavien viikkojen ajaksi saan Pyhäjärven rannan tuntumassa sijaitsevaan mökkiin kämppikseksi koulukaverini Claudian, joka tulee myös samaan paikkaan harjoitteluun. Olen asunut vuosia yksin ja koen itselläni aina olleen korostunut tarve yksityisyyteen ja yksinoloon, vaikka seurassa olenkin todella sosiaalinen. Tänä syksynä olen kuitenkin huomannut nauttivani samanhenkisten ihmisten jatkuvasta seurasta ihan mielettömän paljon. Kotiinpaluu reissuilta on ollut jopa aika surkeaa, kun yhtäkkiä Ruutin lisäksi ei olekaan ketään juttukaveria. Odotan siis tosi innoissani kämppiselämää Claudian kanssa!

Vielä hetki sitten en myös varmaan olisi ollut kauhean innoissani jakamassa autojunan makuuhyttiä jonkun tuntemattoman naisen kanssa.

Nyt kuitenkin lippua ostaessani en edes harkinnut privaattia makuuhyttiä vaan huomasin ajattelevani ”Uu, toivottavasti joku kiva tyyppi. Hauska kuulla millainen matkasuunnitelma hänellä on!”

Ihmisten yhteishenki Pyhällä on myös ihailtavaa.

Meillä ei tällä hetkellä vielä ole joulunajaksi kotia tiedossa, koska työnantajamme meille hommaama mökki oli jo vuokrattu jouluviikolle ennen meitä. Tutustuin erääseen edellisvuoden eräopasopiskelijaan, joka on tulossa Pyhälle myös töihin. Mainitsin kodittomuudestamme ohimennen ja kaveri tarjosi heti parin tunnin tutustumisen jälkeen kattoa pään päälle jouluksi heidän kämpältään. Varmaa siis on, että meidän ei tarvitse Claudian kanssa ainakaan talvitelttailla joulunpyhiä.

Meiliini myös kilahti tulevalta naapuriltamme tervetuliaispostia ja kuvakollaasi tulevista kotimaisemistamme. Pomomme on myös lisännyt meitä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa hyvä yhteishenki on aistittavissa. Fiilis jo nyt on siis erittäin lämminhenkinen ja tervetullut.

Näihin maisemiin muuttaa ihan mielellään! (kuva: Ville Väkeväinen)

Tuleva naapurini @adventureveikko vaikuttaa oikein hurmaavalta tapaukselta! (kuva: Ville Väkeväinen)

Tulevasta harjoittelupaikastani on myös erittäin positiivinen fiilis!

Olin ollut vasta viikon verran koulussa, kun opettajamme Pade suositteli hakemaan harjoitteluun Pyhälle firmaan nimeltä Bliss Adventure. Siellä olisi harkkapaikkaa tarjolla markkinoinnin taitavalle eräopiskelijalle. Tutustuin firmaan ja kiinnostuin välittömästi. Otin puhelun Blissiä pyörittävälle Artturille, joka itsekin on entinen mediatyöläinen ja myös vuorikiipeilijänä tunnettu seikkailija.

Puhelimessa vierähti reipas tunti mukavia jutellessa. Blissillä on tarjolla hyvin monenlaisia aktiviteetteja ja tehtäviä hoidettavana jääkiipeilystä lähtien.

Tämä olisi niin sopiva paikka mulle!

Ennen kuin viime vuonna tähän aikaan olin edes päättänyt kouluun hakemisesta, askartelin joogaretriitissä unelmakartan ja naureskelin samalla ohjaajan epäuskottaville kertomuksille siitä, kuinka kaikki intuitiolla karttaan leikellyt tekstit ja kuvat tulisivat jollain tavoin toteutumaan.

Kartta on siitä lähtien ollut näkyvällä paikalla asunnossani ja on ollut jäätävää huomata, miten melkein jokainen siihen liimattu asia on käynyt yksitellen toteen ja loksahtanut paikoilleen koulua myöten. Jossain vaiheessa harjoittelupaikan varmistuttua kävelin taas kartan ohitse ja sain kylmät väreet todetessani, että aivan. Kartan alareunassa oli iso teksti, jossa luki RIEMU. Englanninkielinen termi Bliss tosiaan kääntyy suomeksi autuus, onni, riemu.

Sanoinko siis jo, että olen äärimmäisen innoissani??

Tätä katsetta tulee ikävä.

Ja vaikka on kuinka mahtavaa lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta, särkyy sydämeni myös ikävästä joutuessani eroon rakkaasta Ruutilaisestani. Ensisijainen ajatukseni oli löytää harjoittelupaikka johon Ruuti voisi muuttaa mukanani. Totesin kuitenkin ajatuksen olevan tässä vaiheessa kovin itsekäs. Töitä tullaan paiskimaan paljon ja Ruuti joutuisi olemaan liian paljon yksin.

Onneksi Mammalan ovet ovat aina auki Ruutille Korvenkylässä.

Ennen kouluun hakua varmistin vanhemmiltani, pystyvätkö he hoitamaan Ruutia tarvittaessa eräretkien ja harjoittelun ajan. Olen kuitenkin sitoutunut rakentamaan elämääni Ruutin hyvinvoinnin ehdoilla. Ruuti on vanhemmilleni hyvin rakas ja mieluinen vieras ja he olivat valmiita auttamaan. Voin olla 110 % varma, että Ruutilla tulee olemaan maalla erittäin hyvät oltavat harjoitteluni ajan. Ja ehkäpä Ruutin läsnäolo korvaa myös osittain sen, etten itse pääse viettämään joulua vanhempieni luokse.

Reissussa on tarkoitus viipyä noin kuuden viikon ajan.

Viisi viikkoa kuluu harjoittelussa ja viimeisen viikon suunnitelma on lasketella autolla kaikessa rauhassa takaisin kohti etelää. Reittisuunnitelma ja yöpymiset sen suhteen ovat vielä täysin auki.

Katse siintää jo pohjoisessa.

Seikkailuhan alkaa nimittäin aina siitä, mihin suunnitelmat loppuvat.

Marjo

Kommentoi