Hei hei migreeni! Terveenä ja onnellisena uuteen vuoteen.

08.01.2020 09:10 - Marjo Liikonen

En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta joitain tavoitteita haluan silti itselleni asettaa. Kivuton elämä oli 2019 tavoitteeni. Ja olen mielettömän onnellinen, että onnistuin siinä todella hyvin.

Vuoden 2020 aloitus oli täysin erilainen kuin edellisen vuoden. Vuoden vaihtuessa seisoimme Pyhällä lumisateessa poksauttamassa kuohuvapulloa ja nauroimme kirkkaan tähtitaivaan alla.

Elämä on nyt hyvä. Niin ei ollut vuosi sitten.

Vuodenvaihteessa 2018 menin jo klo 21 vanhempieni luona nukkumaan. Koko joululoma oli mennytkin melkein nukkuen. Kulunut syksy oli ollut rankka ja olin kärsinyt jo useamman kuukauden kovasta migreenistä. Kivut olivat vaatineet sairaalahoitoa ja kahden estolääkkeen annostus oli jo kolminkertaistettu.

Kivunlievitystä Meilahdessa.

Työssä jaksaminen oli koetuksella ja vapaa-aikana vetäydyin täysin omiin oloihini.

Olin todella onneton. Kivut rajoittivat elämää ja olo tuntui toivottomalta. Vuodenvaihteen jälkeen tein itseni kanssa sopimuksen, ettei mikään muu, kuin oma terveys, saa olla tulevana vuotena etusijalla. Koin huonoa omaatuntoa siitä, etten pystynyt suoriutumaan töistäni kunnolla enkä jaksanut tavata ystäviäni tai perheenjäseniä.

Oli ensisijaisen tärkeää hyväksyä tilanne itse ja saada hyväksyntä myös muilta.

Lähimmät ystäväni jaksoivat tsempata, auttaa ja ymmärtää. Oli toki heitäkin, jotka saattoivat esimerkiksi ajattelemattomuuttaan todeta, että ”eihän tuollaisten kipujen kanssa voi elää.” Kyllä voi, toivoa pitää olla.

Joidenkin kanssa joutui lapsellisen pitkään vääntämään niinkin naurettavasta asiasta, kuin miksen voi juoda alkoholia. En voinut juoda tippaakaan, koska pienikin annos saattoi laukaista migreenin.

Pomoni ja tiimini tuki tilanteessa oli tärkeää ja auttoi valtavasti. Pelkkä viesti tekstillä ”turvasana” riitti kertomaan, että olen kivun takia poissa pelistä. Firman tilaisuuksissa eteeni tuotiin saman tien alkoholiton mocktail, eikä siitä sen enempää keskusteltu. Kun omalle tilanteelle sai tuen, helpottui pakolla suorittamisen stressi ja pystyin toimimaan omien rajojen puitteissa.

Talviloma vietettiin maaliskuussa Marokon Atlas vuorilla.

Tavoitteeni 2019 vuodelle oli päästä eroon migreeneistä ja estolääkityksistä.

Tiesin ettei se tule onnistumaan, jos jatkan samaan malliin paahtamista kuin ennenkin. Silloin tein päätöksen, että nyt olisi hyvä hetki hakea eräopaskouluun ja jäädä opintovapaalle. Jos luonto ei auta paranemaan ja rentoutumaan, niin mikä sitten?

Olen myös todella kiitollinen siitä, miten hyvää hoitoa sain Meilahden neurologisella osastolla migreeniin. Lääkityksellä kohtaukseni saatiin kuriin ja kevättalvi sujui hyvin. Tieto kouluun pääsystä luonnollisesti vähensi stressiä. Ajatus tulevasta opintovapaasta ja eräilystä antoi ihan mielettömästi voimaa.

Kesä käynnistyi hyvissä tunnelmissa.

Kesän jälkeen purin vahvemman estolääkityksen pois ja aloitin koulun.

Kaikki on sujunut todella hyvin. Migreeniä ei ole ollut, muutamaa hormonaalista ja huomattavasti lievempää kohtausta lukuun ottamatta, jotka ovat talttuneet tulehduskipulääkkeillä. Kipuun tarkoitettuja, nopeasti vaikuttavia nenäsuihkeita en ole tarvinnut lainkaan. Toisen estolääkkeeni annos oli syksyllä enää hyvin pieni ja nyt myös jo purettu pois.

Sen lisäksi, etten ole kärsinyt migreeneistä, en ole ollut muutenkaan lainkaan kipeänä.

Normaalisti syksyllä olen käynyt ainakin pari kertaa flunssan läpi ja myös vatsatauteja on ollut tarjolla. Edes kurkkukipua tai nuhaa ei ole ollut, mikä on ihan uskomatonta. Kunto ja vastustuskyky on siis todellakin noussut! Totesinkin ystävilleni, etten ihan oikeasti ole koskaan ollut näin terve tai tuntenut itseäni yhtä hyvinvoivaksi.

Yksi tärkeimmistä 2019 tukipilareistani, reissutovereistani ja positiivisimmista tuntemistani ihmisistä. Aina niin pirteä ystäväni Jatta.

Vaikka migreeni olikin ei-toivottu vieras, sen ansiosta olen nyt tässä toteuttamassa unelmaani ja kirkastamassa arvojani.

Millaisia tavoitteita siis asetan vuodelle 2020?

Opintovapaani päättyy kesäkuun puolivälissä. Siihen on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa, joten töitä on vielä turha miettiä. Moni tuttavapiirissäni tuntuu kamppailevan saman ajatuksen kanssa, miten tasapainottaa työ ja vapaa-aika? Monet myös pohtivat uranvaihtoa ja uusia suuntia elämälleen.

Itse tiedän jo nyt, että haluan varmasti jatkossakin toimia myös luovan työn parissa.

En näe itseäni täysipäiväsenä eräoppaana, mutta haaveissa on toimia vapaaehtoisena sekä keikkatyöläisenä luonnon parissa. Varmasti yritän kykyjeni mukaan ujuttaa eräosaamista ja outdoor-innostusta myös virkistyspäiviin ja mahdollisuuksien mukaan myös työpäiviin. Kun on taitoja, välineitä ja intoa, niin voi keskellä viikkoakin lähteä vaikka yöksi telttaretkelle, keitellä aamupuurot ja saapua metsän siimeksestä työpaikalle.

Aurinkoinen syysilta Liesjärvellä.

Aivan yhtä tärkeää on siis miettiä sen lisäksi, mitä haluaa tehdä työkseen, myös mitä haluaa tehdä vapaa-ajallaan.

Jos kirkastaa itselleen ajatuksen siitä, millaista vapaa-aikaa ja missä sitä haluaa viettää, on tasapaino työn ja vapaa-ajan välille helpompi hahmottaa. Miten paljon tarvitsen lepoa ja miten paljon harrastuksia? Kenen kanssa haluan aikaani viettää? Mahdollistaako työni tällaisen vapaa-ajan vieton? Olenko valmis vaihtamaan työpaikkaa, tilipussia, asuinpaikkaa tms. saadakseni enemmän harrastusmahdollisuuksia tai vapaa-aikaa?

Oma tavoitteeni on siis jatkaa tervettä elämää.

Pitää omat arvot, aidot kiinnostuksen kohteet, ulkoilmaelämä ja terveys etusijalla. Nauttia täysillä tulevasta puolesta vuodesta ja palata työelämään entistä ehompana, omat rajani tuntevana ja elämän kaikista osa-alueista täysillä nauttivana Marjona!

Pyhän revontulet kruunasivat alkavan vuoden.

Päätän postaukseni rakkaan ystäväni sanoihin:

”Jos todella haluat muutosta, OLE SE MUUTOS.”

Onnea uuteen vuoteen!

Marjo

Kommentoi