Aloitin kylmät suihkut ja tipahdin jäihin. Kannattiko?

19.02.2020 07:00 - Marjo Liikonen

Viime viikolla kouluttajat vei meidät nälässä metsään ilman telttaa ja tällä viikolla pudottivat jäihin. Gotta love eräopasopinnot! Tällaisella palelijapirkolla on ollut aika paljon haasteita kylmien olosuhteiden kanssa. Verenkierto ei todellakaan ole parhaimmasta päästä. Päätin etsiskellä keinoja, mitä asian suhteen olisi tehtävissä…

Kadehdin ihmisiä, joilla on luonnostaan lämmin ja hyvä verenkierto. Aina ei lämpö ole varusteista, energiasta ja ilmasta kiinni, vaan ominaisuus on hyvinkin henkilökohtainen. Siinä vaiheessa, kun itse tärisen makuupussissa vielä hyvin inhimillisessä ilmastossa, saattaa vieruskaverini jo valittaa kuumuutta ja potkia vaatteita pois pussin sisällä.

Liikunta lisää lämpöä ja se todellakin kohdallani toimii.

Jo kevyessä liikunnassa lämpö nousee ja saan helposti hienkin pintaan. Viileissä olosuhteissa pystyn hyvin ja mukavasti kulkemaan kevyemmissä vaatteissa. Paikallaan ollessa päälle pitääkin sitten iskeä enemmän nuttua, oltiin sitten sisätiloissa tai ulkona.

Työtuolini selkänojalla on aina paksu villatakki päälle vedettäväksi. Luokkahuoneessa saatan vetää takin niskaan. Kotona sohvan nurkassa olen aina viltin, jopa kahden alla, villasukat jalassa. Paikallaan ollessa myös kynteni ja huuleni alkavat helposti sinertämään. Kesäkeleilläkin sekä käteni, että jalkani tuntuvat kylmiltä ihoa vasten.

Let's go plutaamaan!

Luultavimmin olen perinyt kehnon verenkiertoni vanhemmiltani.

Molemmat heistä ovat yhtä kovia palelemaan, kärsivät huonosta ääreisverenkierrosta, isä myös valkosormisuudesta. Nämä kortit on jaettu, joten onko hommaa vastaan turha taistella? Voiko kylmälle karaistua?

Tähän mennessä olen jo oppinut, että kylmän tunteen kanssa pärjää.

Enää en jännitä hartioitani tai hytise. Kylmässä ulkoilmassa pärjää hyvin, kun ei liikaa keskity kylmyyteen ja tietää päällä olevan tarpeeksi. Jos pystyin viettämään pakkasessa viisi vuorokautta aivan liian kevyellä makuupussilla palellen tulematta kipeäksi, ei kylmä välttämättä tee pelkkää pahaa. Mutta siinä vaiheessa, kun kylmä alkaa särkemään kehonosia, ei homma ole enää tervettä.

Aloin perehtymään kylmien suihkujen hyötyihin.

Avannon hyödyt tiedetäänkin. Saunan ja avannon yhdistelmä on ihan parhautta ja nautin niistä kokemuksista paljon. Valitettavasti päivittäistä mahdollisuutta sellaiseen ei ole. Pelkkään avantoon ilman saunaa, en ole myöskään uskaltautunut.

Mutta tuossahan on kylppäri mihin kävellä ja lorottaa kylmää vettä niskaan! Miten helppo ja nopea ratkaisu!

Muistakaa jäällä liikkuessa naskalit kaulaan, kuten Piallakin! Taskuista niitä on huono lähteä etsimään veden varassa.

Kylmien aamusuihkujen luvataan parantavan verenkiertoa ja unen laatua, poistavan stressiä ja ahdistusta, piristävän, lisäävän vastustuskykyä, keskittymistä ja jopa luovuutta! Täydellistä.

Voin kertoa, että avantoon meneminen on huomattavasti helpompaa kuin kylmän suihkun alle joutuminen.

Avannossa kylmä vesi ympäröi kehon tasaisesti. Kylmässä suihkussa pyöriessä vesi osuu vuoron perään erilaisella paineella eri kohtiin kehoa, jolloin väristykset ovat jatkuvia. Hengitysharjoitukset ennen suihkuun menoa ja sen aikana toki auttaa. Mutta ihan helvetin hirveää se on.

Ryömien ylös.

Aamulla kellon soidessa kävelin ensimmäisenä kylmän hanan alle.

Kyllähän siinä todellakin heräsi. Suihkun alla olin puoli minuuttia – minuutin. Kuitenkin vastaavanlainen hyvänolon tunne joka avannosta noustessa tapahtuu, jäi puuttumaan. Pikemminkin tuli hieman huono olo ja vilunväristyksiä jatkui pitkäänkin.

Jossain luvattiin, että kahden viikon päästä homma helpottaa.

Päätin itsepintaisesti jatkaa kokeilua. Eikä se helpottanut. Eikä siitä tullut hyvä olo. Siitä tuli itseasiassa huonompi olo. Veikkaan, että kohdallani homma aiheutti verenpaineen laskua, koska aamupäivisin tuntui pientä huimausta. Tuntui myös, että palelin jopa enemmän.

Harkitsin, jos vaihtaisin kylmän suihkun iltaan. Yritin, mutta jostain syystä suihkun alle meneminen illalla tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Ero oli siis todella huomattava, johtuen luultavimmin siitä, että aamuisin ruumiinlämpömme on luontaisesti alhaisempi.

Laitoin homman jäihin.

Susanna toimii rauhassa ja hallitusti.

Pystyn kylmiin suihkuihin, mutta pelkästään ollakseni helvetin kova muija, ei hommassa ole järkeä, jos se ei lunasta lupauksiaan.

Koulullamme oli plutaamisharjoitukset. Eli talvivarusteet päällä, luistimet/lumikengät jalassa ja reppu selässä, meidän oli tarkoitus tipahtaa jäihin. Kylmän veden varasta tuli nousta naskalien tai sauvojen avulla oikeaoppisesti ylös, vaihtaa repun kuivasäkistä kuivat vaatteet ylle ja tämän jälkeen vasta saisi mennä saunaan lämmittelemään.

Plutaamista tulisi jokaisen jäällä liikkujan harjoitella. Etenkin jos ei ole kylmistä vesistä kokemusta, voi kylmäshokin ja panikoimisen yhdistelmä olla kohtalokas.

Kylmä vesi ei pelottanut tässä vaiheessa.

Marssin ensimmäisenä joukostamme jäihin. Plutaus ei tuntunut pahalta ja pääsin vedestä ketterästi  ylös. Sauvat jäähän, jalat taakse ja ylös, itsensä veto jään reunalle ja siitä vielä ryömintä kauemmas varmasti vahvemmille jäille.

Pahin vaihe olikin sitten vaihtaa kylmässä ulkoilmassa kuivat vaatteet. Tässä kohti sormet ja varpaat meni jäähän hyvin nopeasti ja alkoi särkemään kovaa. Sain vaatteet vaihdettua ja hetken aikaa vielä liikuin ulkona saadakseni veren kiertämään sormissa ja vasta sitten menin saunaan. Muutamaa sormenpäätä särki vielä saunassakin, mutta sitten helpotti. Saunasta kipitin vielä avantoon pulahtamaan.

Loppupäivänä en todellakaan palellut.

Meikä Marjopaani nousi vesistä sauvojen avulla. Reppu kellutti mukavasti ja auttoi pään pysymistä kuivana.

Kohdallani siis luultavimmin paremmin toimii kylmän ja kuuman vaihtelu. Ehkä pitäisi siis ottaa seuraavaan kokeiluun kuuma-kylmä-kuuma -suihkut?

Marjo

Kommentoi