Lähiretkivinkki Helsinkiin – Kierros Viikin lintutorneilla

25.03.2020 07:00 - Marjo Liikonen

Kansallispuistoissa on nyt väkeä ruuhkaksi asti, vaikka monen lähiympäristöstäkin löytyy oivia paikkoja nauttia luonnosta. Nappaa tästä vajaan viiden kilometrin reittiohjeet ja vinkit mukavaan päiväretkeen, vaikka perheen kanssa!

Koulu on kiinni ja koitamme etäeräillä parhaamme mukaan. Selvää on, ettemme saa käytännönopintoja nyt yhtä paljon aikaiseksi, mutta opettajien avulla ja oma-aloitteisuudellamme pyrimme tekemään tilanteessa parhaamme.

Saimme tehtävänannoksi suunnitella lähiretken omaan asuinympäristöömme.

Metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelussa saa hyvin suunniteltua reittejä ja mitattua myös matkan pituutta. Karttaan merkkasimme reitin keltaisella sekä lintutornien pisteet sinisellä. Matkan pituus n. 4,7 km.

Oma lähiretkeni sijoittui luonnollisesti Viikkiin, vain vajaa 10 kilometriä Helsingin keskustasta.

Retkiseuraksi lähti koulutoverini Claudia, joka ei syntyperäisestä helsinkiläisyydestään huolimatta ollut koskaan vieraillut Viikin luontoreiteillä.

Starttasimme matkaan Viikin eläinsairaalan ja entisen Gardenian välistä. Lähtöpaikalta löytyy autoille rivistön verran neljän tunnin kiekkopaikkoja ja lähimmät toiminnassa olevat bussipysäkit raidejokerin työmaasta johtuen, ovat noin parinsadan metrin säteellä.

Navigaattoriin tai reittioppaaseen kannattaa laittaa osoitteeksi Viikin eläinsairaala, niin löytää tarpeeksi lähelle.

Parkkipaikkoja löytyy eläinsairaalan ja gardenian välistä. Lisää parkkitilaa kävelymatkan päässä.

Hyvänä maamerkkinä reittimme lähtöpisteelle toimii hauska, puinen patsas.

Hiekkatie kuljettaa meitä läpi peltojen kohti Viikin Arboretumia.

Arboretum viittaa siis puulajien kokoelmaan ja alue onkin ainutlaatuista juuri sen takia. Täällä sijaitsevat kasvikokoelmat edustavat erilaisia kotoperäisiä ja eksoottisia puita, pensaita ja puuvartisia köynnöksiä.

Reittien varrella sijaitsee paljon informatiivisia kylttejä ja tietoiskuja, joihin voi rauhassa tutustua.

Tervetuloa Viikkiin!

Alueella voi bongata myös metsäkauriita.

Reittien varrelta löytyy paljon tietoiskuja.

Ensimmäiselle lintutornille saavumme Keinumäessä.

Tornin juurella on pöytäryhmiä evästaukoja varten ja tornin näköalatasanteella kattavat kuvat ja kertomukset, mitä lintuja alueella on havaittavissa.

Aivan tornin läheisyydessä sijaitsee mm. keski-aasialaista metsää, joka etenkin kuivalla auringonpaisteella saa meidät uskomaan olevamme jossain aivan muualla kuin eurooppalaisen pääkaupungin uumenissa.

Keinumäen lintutornin huipulle johdattaa jyrkät portaat.

Ihan kuin olisi ulkomailla!

Matka jatkuu polkua pitkin eteenpäin ja pian vastaan tulee myös pätkä pitkospuita.

Pitkopuiden tunnussa jalkapohjaa vasten on aina jotain mielekästä.

Se viimeistelee retkifiiliksen. Kuljemme rannan tuntumassa hyväpohjaisessa maastossa, jossa auringonsäteet pilkottavat puiden lomasta ja meri välkehtii.

Leveät pitkospuut sopii myös rattaiden kanssa kulkeville.

Koirat ovat reiteille myös tervetulleita, toisin kuin monille pururadoille.

Seuraavaksi kuljemme tarkkailuun ja taukoon sopivan lintulavan ohitse, josta onkin enää kivenheitto Hakalanniemen lintutornille.

Viimeistään täällä harmittaa, ettei ole kiikareita mukana. Rannan tuntumassa päiväänsä viettää jos jonkinlaista siivekästä ja kurkien lentoonlähdöt saavat aikaan ihastuksen huokailuja.

Tästä sijainnista on myös oiva paikka tähyillä vastapäiselle Klobbenin, eli Lopin saarelle, jossa pesii merikotkapari. Hyvänäköinen pystyy tarkentamaan pesän ilman kiikareitakin.

Ja vaikkei olisi intohimoinen lintuharrastaja, on näky todella vaikuttava.

Kunnioitettavan kokoinen merikotka istuu nytkin hautomassa tulevia jälkeläisiään aurinkoisessa kevätpäivässä. Aikaisemmin talvella joku hölmöläinen oli häirinnyt pesintärauhaa dronellaan ja hetkeksi merikotka olikin häipynyt mailtaan. 

On siis erittäin tärkeää, että saaren läheisyydessä ei liikuta. Tämän matkan päästä on kuitenkin sallittua ja suotavaa tarkkailla.

Hakalanniemen lintutorni

Kolmas, edellisiä matalampi lintutorni sijaitsee Purolahdella hiekkatien varrella.

Myös täältä on kiikarointimahdollisuus merikotkan pesälle.

Mekin pysähdymme juomatauolle ja nakertamaan keksejämme. Ihmisiä on arkipäivänä liikkeellä normaalia selkeästi enemmän, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Tällaisena aikana on tärkeää huomioida myös kanssaliikkujat. Torneissa ei viivytä liian pitkiä aikoja ja tehdään tilaa taukopöytiin muillekin. Nyt on tärkeää pitää etäisyyttä muista ihmisistä myös ulkoilmakohteissa.

Purolahden lintutorni.

Punaisella ympyröidyssä puunlatvassa majailee merikotka pesineen.

Taukopaikkoja eväsretkille löytyy useita.

Viimeinen tarkkailukohteemme on vielä reitin varrelle osuva Purolahden lintulava, josta avautuu rauhoittava näkymä Viikin pelloille ja tutkimustilalle päin.

Poispäin lähtiessä reittimme kulkee ohi tutkimustilan lehmien laidunmaiden.

Täällä tapahtuu vuosittainen lehmien laitumellelasku, jota seuraamaan saapuu jopa 9000 henkilöä. Rauhallisempaa tutustumista sarvipäihin kaipaaville, suosittelen kävelylenkkiä alueella kesäiltojen tunnelmassa ja tuoksuissa.

Purolahden lintulava. Takana siintävä vesi ei muuten ole merenrantaa, vaan tulvinutta peltoaluetta.

Reittimme kulkee ohi Viikin ekokylän, tutkimustilan ja eläinsairaalan välistä.

On tärkeää huomioida, ettei reitiltä poiketa yksityisalueiden ja tilan pihapiiriin, vaan pysytään julkisilla reiteillä. Ja pian saavummekin takaisin lähtöpisteeseemme.

Ympärysreittiimme käytimme aikaa noin pari tuntia rauhallisesti käyskennellen ja ympäristöä havainnoiden. Lasten kanssa retkeen varaisin kolmisen tuntia. Matkan varrella on paljon haarautuvia polkuja ja teitä, joita halutessaan voi lähteä myös tutkimaan.

Myös opasteita alueelta löytyy jonkun verran.

Eksyminen alueella on hyvin epätodennäköistä.Korkeintaan uteliaisuuden johdattelemana ajautuu polulle, jonka johdatuksesta ei välttämättä ole varma. Ja yleensä sieltä löytääkin jälleen jotain uutta ja kiinnostavaa, joka ei lainkaan ole pahasta.

Muistattehan täällä ja muillakin alueilla liikkuessanne, kunnioittaa roskattoman retkeilyn periaatteita. Minkä tuot, myös mennessäsi viet.

Toivottavasti tämä tarjosi inspiraatiota monelle. Ei muuta kuin eväsleipien tekoon ja tervetuloa Viikkiin!

Retkiterkuin

Kiljavan eräopasopiskelijat Marjo ja Claudia

Kommentoi