Kuva: Olavi Kaste

Täydellinen luontoretki – Kyykäärmeitä ja telttatuparit!

29.04.2020 07:08 - Marjo Liikonen

Sääennuste tarjoili huhtikuiselle viikolle parastaan. Lämpöiset päivät ja plussan puolelle jäävät yöt houkuttelivat telttaretkelle Linlon saareen. Pakkasin rinkan ja kutsuin mukaan pari koulukaveria viettämään aurinkoista kevätretkeä.

Linlon saari oli ollut rakkautta ensi visiitillä. Saareen johtava silta menee vappuna pidemmäksi aikaa remonttiin, joten ennen sitä oli pakko päästä vielä telttaretkelle. Lämmin kevätkeli oli omiaan yöpymiseen ja sain houkuteltua Claudian, Sinnan ja Olavin mukaan. Tai eipä siinä paljon houkuttelua tarvittu, kaikki olivat nopeasti mukana.

Ruuti pakkasi omat tarvikkeensa.

Retkeä edeltävänä päivänä kaikki olivat aivan täpinöissään ja intoa täynnä kuin pikkulapset.

Ihan kuin luokkaretkelle lähdössä! Viestit lentelivät pitkin päivää, kun jokainen suunnitteli omaa retkimenuaan ja mitä pakkaisi mukaan.

Ei mitään järkeä, miten hienon luontoshown Linlo meille tarjosikaan!

Joko olimme todella optimaaliseen aikaan liikkeellä tai meillä oli vain hyvä tuuri, koska näimme niin monta ainutlaatuista näytöstä retkellämme.

Ensimmäisenä törmäsimme varsinaiseen kulinaristiin, merimetsoon. Tuo ahmatti heitteli vedestä suoraan kaloja suuhunsa ja ravisteli ne kurkusta alas. Etenkin kiikareilla tarkasteltuna aikamoinen näytös. Miten sen vatsaan edes mahtui niin monta, isoa kalaa?

(kuva: Sinna Piesanen)

Tarkkailijat työssään. (kuva: Sinna Piesanen)

Seuraavaksi kohtasimme lounaalla kallion reunassa kiemurtelevat kyyt.

Koiraskyy pisti ensimmäisenä silmiin erittäin erottuvassa, siniseen taittavassa kuvioinnissaan. Pian se kohtasi ruskean naaraan kanssa ja niin nuo rakastavaiset kietoutuivat lemmenleikkeihinsä.

Ennen leiriytymistämme Claudia bongasi vielä vastapäisestä saaresta joutsenet pesintäpuuhissa. Niin kaunis näky tarkastella niitäkin linssin läpi. Omat kiikarit meni hankintalistalle välittömästi.

Kyy on inhottava otus, mutta tärkeä punkkikannan rajoittaja. (kuva: Olavi Kaste)

Leiriydyimme ehkä täydellisimpään niemeen ikinä!

Saimme Sinnan kanssa teltoillemme komeat rantatontit ja Claudia ja Olavi riippumatoilleen oivat ripustuskohteet. Kivenheiton päässä kohoavalla kalliolla sijaitsi huussi ja katettu tulipaikka. Olimme kaikki kuitenkin varautuneet kaasukeittimillä, eikä katokselle ollut täten käyttöä.

Rantatontti.

Ruuti nautti riipparissa köllöttelystä Claudian kanssa. (kuva: Olavi Kaste)

Olavin erikoismajoite. (kuva: Claudia Castelli)

Monessa osassa maata on jo ruohikkopalovaroitus, joten ruuat oli suunniteltu niin, ettei tulia tarvittu.

On tärkeää huomioida, että Uudenmaan virkistysalueilla myös risukeittimien käyttö on kielletty ruohikko- ja metsäpalovaroitusten aikana.

Pinaattiletut ja tortillat valmistumassa. (kuva: Claudia Castelli)

Saaristokeittiössämme tänään tarjolla fetapastaa pinaatilla ja kirsikkatomaateilla. (kuva: Claudia Castelli)

Sinnalla oli aivan uusi ja upea Vauden teltta matkassa, jonka tupareita vietettiin tällä retkellä.

Kuohuva korkattiin ja Sinna piti esittelypuheen teltan monista ominaisuuksista, jotka aiheuttivat kadehtivia huokailuja seurueessamme.

Oodi vapaudelle! (kuva: Olavi Kaste)

On se upea! (kuva: Olavi Kaste)

Ilta oli uskomattoman kaunis ja tyyni. Ei tuulesta tuntuakaan.

Aurinko värjäsi taivaanrannan ja meren laineet liplatti rauhaisasti. Kuuntelimme ja pyrimme tunnistamaan eri lintujen ääniä. Illan ainoa ikävä kohtaus tapahtui, kun puhelimeni tipahti taskusta suoraan näyttö edellä kallioon. Se oli entinen luuri se. Onneksi retkitoverit saivat tallennettua retkestä kuva-aineistoa.

(kuva: Olavi Kaste)

(kuva: Olavi Kaste)

Kauniita unia!

Telttaan kömpiessä oli ihana kuunnella meren ja luonnon ääniä.

Noin aamu kuuden maissa heräsin valtavaan lintujen sekasortoiseen konserttiin. Konsertti oli kuin valtava lintujen aamuruuhka, joka hiljalleen vaimeni. Seitsemän maissa aurinko porotti suoraan telttaan ja makuupussissa alkoi tulemaan jo vähän kuumakin.

Olihan se aamun maisema teltan ovensuulta nyt aika mieletön.

Aamuleirissä pystyi puuhailemaan ilman takkia ja vaan makoilemaan auringossa. Ei ollut mitään kiirettä mihinkään ja kello olikin jo melkein puolen päivän, kun kasasimme leirin.

Nautitaan auringosta! (kuva: Claudia Castelli)

Lounastimme vielä rantakallioilla, jossa meille jälleen tarjottiin ainutlaatuisia näkyjä.

Silkkiuikut uivat aivan eteemme ja aloittivat soidinmenonäytöksensä. Ne pörhistelivät toisilleen, kiertelivät ja kaartelivat ja kuin tanssivat. Sukelsivat pinnan alle hakemaan kasvien roippeita, joita heittelivät ilmaan.

Claudia bongasi taivaalta yksinäisen luontokappaleen, joka liiteli kuin haukka, mutta räpytteli siipiään kuin lokki. Lintukirja kaivettiin esiin ja tuntomerkit täsmäsi täysin. Kalasääskihän se! Eikä sekään vielä riittänyt, vaan seuraavaksi yllämme liitelikin kaksi ylvästä ja upeaa merikotkaa.

Linlon kauniisti aaltoilevat kalliot. (kuva: Claudia Castelli)

Kiikaroiden saa ympäristöstään niin paljon enemmän irti! (kuva: Claudia Castelli)

Linlon pienvenesatamaan palatessamme kaikki olivat jotenkin aivan haltioissaan ja onnessaan, miten upea ja antoisa retki meillä oli ollut.

Siis ihan täydellistä! Jos sitä puhelinta ei nyt lasketa…

Koulun lukujärjestyksen mukaan meidän olisi pitänyt olla viettämässä juuri retkeä Repovedellä. Enää se ei harmittanut yhtä paljon. Puhuttiinkin, että nyt pitää vain oma-aloitteisesti omissa pienryhmissä toteuttaa lähiretkiä mahdollisimman paljon ja nauttia niistä mahdollisuuksista mitä on suotu.

Kevättä, luontoa ja ystävyyttä kun ei ole peruttu!

<3 Marjo

Kommentoi