Kuva: Ari Lahti

Minulla on muutamia kysymyksiä, maailma

09.04.2019 13:05 - Janica Saxelin

Tällä viikolla äänestetään. Edellisten vaalien aikaan rekisteröimäni keskustelu on jälleen ajankohtainen: "Ottaisitko 300 itsellesi täysin vierasta ihmistä naapuriin asumaan?" "No ottaisin. Sitä kutsutaan kaupunkiasumiseksi, v*tun ämpärit".

Joitain aikoja sitten mä mietin, miten voi selittää selittää kuoleman. Tämän vuoden alussa työyhteisössä menetimme kollegan, joka lähti ihan liian aikaisin sairauden uuvuttamana. Mediassa pinnalla on ollut tunnettujen henkilöiden varhainen poisnukkuminen. Me jokainen lähdetään täältä joskus, mutta miten se aika määräytyy? Alkuvuoden aikana maailma on menettänyt tunnettuja muusikoita, viihdetaivaan tähtiä ja Suomen kaikkien aikojen parhaimman mäkihyppääjän. Osa muisteli urheilullisia saavutuksia, osa keskittyi niihin aiheisiin joista olemme saaneet lukea juorulehdistä vuosien varrella. Internetin keskustelupalstat ja artikkelien kommentointiboxit kävivät kuumina. 

Tyttäreni kaveripiirissä kävi muutamia vuosia sitten kuolemaan johtanut onnettomuus. Kun nuoret kävivät viemässä kukkia ja kynttilöitä menehtyneen kaverinsa onnettomuuspaikalle, kotiin palasi lohduton teini-ikäinen. "Just eilen nähtiin ja enää ei nähdä ikinä". Miten sen voi selittää, että elämässä voi käydä näin? Että eräs lauantai-ilta muutti kaiken? Millä universumi valitsi, että juuri nyt oli jonkun aika lähteä? Kuka näitä kortteja meille jakaa?

Maailma, mua pohdituttaa myös toinen asia.

Oon aina miettinyt, mistä kumpuaa ajatus tietynlaisesta ylivertaisuudesta tai joidenkin kokemasta oikeudesta määrittää oikeaa ja väärää? Enkä tarkoita missään nimessä rikollisuutta ja siihen puuttumista vaan esimerkiksi nykyaikana paljon pinnalla olevia asioita kuten yksilön oikeutta rakastaa haluamaansa henkilöä tai oikeutta perustaa perhe? En tiedä tuleeko tämä jollekin yllätyksenä, mutta homous ei tartu Tom of Finland-lakanoista eikä lasten perheoikeudellinen asema pitäisi olla kiinni vanhemman sukupuolesta. Kuka niitä taivaspaikkoja on jakaa? Rohkeasti käsi ylös.

(kuva: Janica Saxelin )

Näiden asioiden pohtimisen seurauksena olen miettinyt paljon elämää, empatiaa ja ihmisten kykyä myötäelää ja tullut siihen tulokseen, että kovin vahvoissa kantimissa ei olla. Uutisten kommentointi, facebook - keskustelut ja se kura, jota joka tuutista työnnetään, saa mut kylmille väreille. Aina aika ajoin on kamalaa tajuta, ettei kaikkea pahaa voi poistaa maailmasta eikä suojella esimerkiksi omaa lastaan tältä paskalta ja pahuudelta.

On kuitenkin olemassa asioita, joihin voin vaikuttaa. Mun entinen esimies sanoi aina, että ongelmat voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka on niin sanotusti “God’s business” eli ei auta itku markkinoilla-kamaa ja niihin, joihin voi omalla toiminnallaan saada muutoksen aikaan. Mä voin opettaa omalle lapselleni kotona, että maailmassa on hyvä olla ihmisyyttä, lämpöä, empatiaa ja lähimmäisen rakkautta, eikä se katso ikää, sukupuolta, uskontoa, ihonväriä tai syntyperää. Mä voin vaikuttaa asenteisiin, aloittamalla omistani.

(kuva: Janica Saxelin )

Tällä viikolla Suomi äänestää uuden eduskunnan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Musta tuntuu, että tämä maa tarvitsee meitä: se tarvitsee meitä luomaan inhimillistä yhteiskuntaa, joka kohtelee jäseniään tasa-arvoisesti. Se tarvitsee meitä ajattelemaan tulevaisuutta seuraavaa neljää vuotta pidemmälle. Se tarvitsee meiltä konkreettisia tekoja, joilla me saadaan pidettyä yhteiskunta yllä, hoidettua lapset, pidettyä ihmiset työelämässä ja pidettyä huolta niistä, jotka ovat elämänsä jo veroja maksaneet ja tätä maailmaa rakentaneet.

Ja ehkä kaikkein tärkeintä: ei pliis unohdeta olla ihmisiä ihmiselle ja ylläpitää keskusteluyhteys myös niiden kanssa, joiden kanssa ollaan eri mieltä. 

Kommentoi