Isännöintiliiton mukaan ilmiö on yleistynyt.

Taloyhtiöissä on törmätty uuteen ongelmaan vastikerästeissä, kertoo Isännöintiliitto. Perinteisesti osakehuoneiston hallintaanotto on ollut keino varmistaa, että taloyhtiö saa saatavansa, kun osakas jättää yhtiövastikkeen maksamatta.

Isännöintiliiton mukaan yhä useammin käy kuitenkin niin, että hallintaanotosta ei ole apua, vaikka vastikkeita olisi maksamatta.

- Hallintaanotto ei auta, jos asuntoa ei saada vuokrattua. Vastikevelan määrä vain kasvaa, jos vuokratuotolla sitä ei saada lyhennettyä, Isännöintiliiton johtava lakiasiantuntija Jenni Valkama sanoo.

Valkama kertoo, että kyse on yleistyvästä ilmiöstä.

- Suomi on jakautunut yhä enemmän taantuviin ja kasvaviin alueisiin, mikä näkyy selvästi myös vuokra-asuntojen kysynnässä, Valkama kertoo.

Mikäli taloyhtiössä on osakas, joka ei maksa yhtiövastiketta, muut osakkaat joutuvat kattamaan tämän osuuden. Tämä voi pahentaa jo valmiiksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevan taloyhtiön asemaa ja johtaa pahimmillaan jopa konkurssiin.

 - Ei ole taloyhtiön eikä muiden osakkaiden etu, jos taloyhtiössä on vapaamatkustajia. Kulut pysyvät ennallaan, mutta yksi tai pahimmassa tapauksessa useampi maksaja puuttuu.

Taloyhtiö voi myös periä maksamattomia vastikkeita oikeusteitse, jolloin lopullisena tavoitteena on velkojen saaminen maksetuksi ulosoton pakkomyynnin kautta. Ulosotto ei kuitenkaan toteudu, jos omaisuudella ei ole myyntiarvoa tai sen arvo on negatiivinen.

Valkama huomauttaa, että taloyhtiö on pattitilanteessa, jos oikeudellinen perintä ei tuota tulosta eikä hallintaanotettua asuntoa saa vuokrattua tai vuokrataso on niin alhainen, että velka kasvaa hallintaanotosta huolimatta.

- Näissä tilanteissa mitään helppoa ratkaisua ei ole olemassa. Joissain taloyhtiöissä omien osakkeiden hankkiminen voi auttaa katkaisemaan velkojen kertymisen, mutta menettely edellyttää sitä, että osakas haluaa luopua osakkeistaan. Jos omistaja pysyy passiivisena tai kieltäytyy luovuttamasta osakkeita taloyhtiölle, ei pakkokeinoja ole käytettävissä ainakaan nykylainsäädännön puitteissa.