Räkä poskella ja tukka takana
Voicen uutistoimittaja Rea on city-sinkku ja oman aikansa Bridget Jones, jolle sattuu ja tapahtuu.
Olin taannoin treffeillä komean, hyväntuoksuisen ja mukavan miehen kanssa. Hän tarjosi minulle kaiken, puhui omasta perheestään kauniisti, kyseli minulta juuri oikeat kysymykset, avasi minulle ovet, ja kertoi haluavansa vakavan suhteen, eikä yhden illan hoitoa. Täydellistä? Kyllä.
Ainoa ongelma oli räkä. Miehen sieraimessa oli iso räkäpallo treffiemme alusta niiden loppuun asti. Ruokaillessamme en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin tuijottamaan hänen hengityksen tahtiin heiluvaa räkäpalloaan. Välillä pallo katosi miehen nenäonteloon, mutta palasi pian takaisin.
Kun mies lähti vessaan, huokaisin helpotuksesta. Nyt hänen olisi pakko katsoa peiliin ja huomata räkä. Sitten minäkin voisin keskittyä johonkin muuhun kuin tuohon näkökentässä heiluvaan palleroon. Hämmästykseni oli valtava, kun mies palasi vessasta tyytyväisenä, pallo edelleen tiukasti sieraimessa.
Paniikki minulle iski vasta siinä vaiheessa, kun mies halusi saattaa minut bussipysäkille. Mitä jos se yrittää suudella? ajattelin kauhuissani. Sitten se räkä tarttuu minun naamaani, ja minulta lentää yrjö, olenhan sitä jo koko illan pidätellyt palleroa katsellessani.
Mies piti päänsä ja saattoi minut pysäkille, jossa täysin tapojeni vastaisesti en pystynyt edes halaamaan häntä. Noin kahden millimetrin halkaisijan omaavasta räkäpallosta oli kasvanut mielessäni jumppapallon kokoinen este väliimme.
Päästyäni kotiin, oma käytökseni alkoi ärsyttää minua. Miksen vain saanut sanottua miehelle, että hänen nenässään oli jotain ylimääräistä? Miksi räästä huomauttaminen on yhtä hankalaa, kuin nenäkarvoista tai hienhajusta sanominen? Onko räkä tosiaan niin henkilökohtainen asia, ettei siitä kehtaa huomauttaa, edes parin drinkin rohkaisemana?
Päätin antaa miehelle vielä toisen mahdollisuuden. Se tosin oli turhaa. Pian päästyäni kotiin, puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi. Viestissä mies kiitti illasta, mutta ilmoitti, ettei halunnut nähdä minua uudestaan. Syy tähän oli yksinkertainen: olin ollut liian poissaoleva.
