Jokasyksyinen ihanuus ja autuus koittaa 16. syyskuuta, kun Vain elämää –sarjan viides tuotantokausi pyörähtää käyntiin Lauri Tähkän jaksolla. Katsoin sarjan ensimmäisen jakson etukäteen, jotta näkisin jatkaako ohjelma tutuksi tulleella linjallaan, joka uppoaa suomalaiseen katsojaan kuin veitsi voihin.
Ja kyllä, tänäkin vuonna kyyneleet tulvivat ja kappaleet herättävät artisteissa niin tuskallisia muistoja kuin huikeita voiton hetkiä.
Viime vuosina lauteille ovat sarjassa astuneet muun muassa Cheek, Erin, Katri Helena, Jonne Aaron, Juha Tapio, Jari Sillanpää, Vesa-Matti Loiri, Paula Koivuniemi ja Elastinen. Jos ensimmäinen kausi räjäytti Vain elämää -ilmiön huippuunsa ja buustasi Cheekin uran kattoon, kolmas jätti pettymyksen maun, koska ykkösrivin artistit eivät avautuneet tarpeeksi elämästään.
Viides kausi kuitenkin vaikuttaisi eheältä kokonaisuudelta, jossa ilo ja liikutus ovat herkänsuloisessa tasapainossa. Näin ainakin Laten jaksossa, jossa ensimmäiset kyyneleet koetaan jo ensimmäisen 13 minuutin sisällä.
Kiinnostavimmalta persoonalta vaikuttaa Mikko Kuustonen, jolla on hallussa niin musikaalinen taituruus kuin sanan säiläkin. Mieheltä kuultaneen hyvää läpänheittoa ohjelman tulevissa jaksoissa. Jos Samuli Edelmannin tuppisuisuus ärsytti kolmannella kaudella, Kuustonen vienee meidät toisenlaiseen äärilaitaan. Suvi Teräsniskan raskaus vuodettiin tietoisesti ohjelman kuvausten aikaan jo medialle, ja se luo kieltämättä sarjaan oman herkän sävynsä, jota saadaan kokea heti ensijaksosta alkaen.
Vain elämää -ohjelmassa on perinteisesti ollut joka vuosi myös nuoremman polven artisti, jonka kokemusvuodet eivät yllä ihan muiden tasolle, mutta joka persoonana valloittaa. Mikael Gabriel vaikuttaa heti ensi hetkistä olevan juuri se sympaattinen porukan ”maskotti”, jota ohjelma kaipaakin. Paitsi että MG vetää puolelleen nuorisoäänet, hän voi myös potentiaalisesti saada ison buustin uralleen näyttämällä monipuolisuutta. Miehellä todistettavaa riittää, sillä hänen menemistään sarjaan ollaan jo ehditty kyseenalaistaa, kuten kävi Sanninkin tapauksessa.
Lauri Tähkä avautuu kiitettävällä tavalla oman päivänsä kuluessa ja herättää katsojassa sympatiaa. Kun jakson alkukuva viistää kohti Suomen kesäistä luontoa ja vehreyttä, ja siitä palataan päätään raapivaan Tähkään, joka pohtii, onko hampaiden välissä salaatin lehtiä – onhan se huvittavan hellyttävää! Näkee, miten artisteja jännitti, ja siinä mekin sitten jännitämme ja tunnelmoimme ohjelmaa katsoessa.
Silti ohjelmaa katsoessa ja erityisesti esitettyjä kappaleita kuunnellessa tulee aika ajoin fiilis, miten laskelmoitua ohjelman teko saattaa musiikillisesti olla. Varsinkin neljännen Anssi Kelan, Sannin ja Antti Tuiskun kaudella jo havahduin kuuntelemaan, miten huippuluokkaa biisit olivat ja kuinka täydellisesti ne oli sovitettu ja tuotettu – kuin valmiita levylle jokaiseen suomalaiseen kotiin.
Tavallaan on hyvä, että pyritään priimaan, mutta se tuo samalla Vain elämää -sarjan ”leirimäiseen” intiimiyteen myös tietynlaista kaupallisuuden tuntua. Laten jakso näyttää, että Vain elämää -sarjan viides kausi on täynnä hittibiisejä – toinen toistaan upeampia versioita. Jotka herättävät tunteita, nostavat ihon kananlihalle, saavat nauramaan ja itkemään.
Kirjoittaja Anna Hopi on Bauer Media Oy:n verkkotoimittaja.
