Kuva: MTV3

Minna Kuukan lapsuuskodissa oli yksi pyhäruokasuosikki, jota hänen ei tehnyt mieli vuosikausiin

25.02.2021 17:15 - Minna Kuukka / minna.kuukka@bauermedia.fi

Radiojuontaja Minna Kuukka on yksi MasterChef Vip -kauden osallistujista. Tällä palstalla hän kertoo ajatuksiaan kisasta ja jakaa reseptivinkkejä.

"Olen Kuukan Minna ja äänessä arkisin klo 6-10 Radio Novan Aamussa kollegani Aki Linnanahteen kanssa. Tänä keväänä operoin myös telkkarin puolella MasterChef VIP -nimisessä ohjelmassa kisaamassa kokkausasioissa. Kerron tällä palstalla jatkossa ohjelmasta ja sen tekemisestä enemmän ja yritän myös liittää mukaan asiaan liittyviä reseptejä tai vinkkejä.

Mutta ihan ensin tässä ensimmäisessä vuodatuksessa vähän taustaa. Olen aina viihtynyt keittiössä ja oman perheen myötä tämän yksikön ruokavastaavan viitta on täysin luontevasti laskeutunut omille hartioilleni. Laitan käytännössä joka päivä arkisin sen yhden lämpimän ruoan ja viikonloppuisin sama tuplasti.

Minna leipomishommissa äitinsä kanssa. (kuva: Minna Kuukka)

Kokkailen ihan tavallista perusruokaa: keittoja, vuokaruokia, lihapullia, kalapuikkoja, tiedätte kyllä. Joskus jotain kokeellisempaa, vaikkapa aasialaisvaikutteista tai erikoisempia salaatteja, mutta isossa kuvassa perusasetuksilla mennään.

Väitän, että kaikki vastaavassa ruokapäällikön asemassa olevat myös kiristelevät hampaitaan toisinaan sen kanssa, että kikkalaari on taas kerran tyhjä eikä mieleen kerta kaikkiaan tule yhtään raikasta ideaa siitä, mitä tänään syötäisiin. Omat muksut rakentavat itselleen näistä mammansa appeista makupalettiaan tulevaan elämäänsä ja nähtäväksi jää, mitä makuja joskus omasta lapsuudestaan lämmöllä – tai kauhulla – muistelevat.

Aamuna muutamana meillä oli lähetyksessä puhe omista lapsuudenajan kulinaarisista muistoista. Kovin simppeleiltä tuntuivat omat mieleen jääneet ruokamuistot tavallisesta lahtelaiskodista. Ikävämmästä päästä lihakeitto, jonka liha lienee jotakin edullisempaa osaa eläimestä ja siksi palat jäivät monesti ikävällä tavalla sitkeinä muljumaan ja pyörimään suussa. Lemppareihin ei välttämättä myöskään kuulunut silakkalaatikko, jossa perunanpalojen lomasta pilkisteli pikkuruisia ruotoja, ja jonka pinnalle silavansiivut oli kovettuneet koppuroiksi. Ruoka oli kuitenkin jollain tavalla pyhää ja arvokasta eikä pois saanut heittää, eikä mielellään edes puhua siitä alentavaan sävyyn.

Niitä ihania ruokamuistoja edustavat makkarakupit, joita isä joskus viikonloppuiltaisin pannulla paisteli. Jauhoiseen balkaninmakkarasiivuun oli jätetty kuori ja pannulla viipale kupristui kupiksi, jonka täytteeksi ainakin aikuisille paistettiin sipuliviipaleita. Ja lämpimät voileivät, joihin kinkun ja juuston väliin livautettiin eksoottinen ananasviipale. ’Havaijin tapaan’, you know.

Minna ja syntymäpäiväkakku. (kuva: Minna Kuukka)

Pyhäruokana oli todella kypsäksi paistettu paisti, jonka paistoliemestä tehtiin ihana kastike tai sitten ikisuosikki smetanalohi uunissa. Jälkimmäistä oli niin usein, ettei omassa ruokataloudessa mitään vastaavaa tehnyt mieli vuosikausiin.

Ravintolassa käytiin todella harvoin eikä sen ajan lahtelainen ravintolaskene varmaan kummoinen ollutkaan. Lomareissuilla syötiin ulkona juu, mutta muuten vappuna ja ehkä joskus äitienpäivänä. Yksi kotoa mukaan lähtenyt perintöresepti on Sirkka-tädin liha. Ei, ei mitään kannibaalitouhuja vaan ohje, jolla vaarini sisko eli isotätini valmisti tosi maukkaan liharuoan.

Sirkka-täti vaikutti Vaasassa, jossa teki pitkän uran kotitalousopettajana ja luonnollisesti hänellä oli keittiöasioista paljon sanottavaa. Hän oli sitä mieltä, että kuivauskaappi oli pelsepuupin keksintö ja jätti asiat ikävän raidallisiksi. Ne kuului tiskauksen jälkeen pyyhkeellä kuivata kaappiin. Samoin hän paheksui mustapippurin yltiöpäiseksi yleistynyttä käyttöä maustepippurin kustannuksella. Se olisi hänen mielestään usein ollut vivahteikkaampi vaihtoehto.

Mutta siis se resepti. Jaan sen tässä vähän epämääräisessä muodossa, tarkoista määristä ei ole koskaan ollut tietoa. Ja juu, ironista kyllä, tässä yhdessä pääosassa on juuri paheksuttu mustapippuri. Muistan, että tätä meillä on kotona joskus tarjoiltu isollekin vierasjoukolle, tämän kun voi tehdä uunia vaille valmiiksi etukäteen."

SIRKKA-TÄDIN LIHA

Naudan ulkofilettä (joskus muistan käytetyn myös sisäfilettä, joka on varmaan väärin, koska liha pitää nuijia ohueksi) pihvipaloina, jotka nuijitaan lehtipihvimäisen ohuiksi. Ohuisiin lihoihin paistetaan nopeasti pannulla pinta. Päälle suola ja pippuri.

Lihat laitetaan reunallisen uunivuokaan ja niiden päälle palastellaan suhteellisen runsaasti valkosipulituorejuustoa ja Mustapekka-juustoa (eikös sitä jälleen saa ihan tuollakin nimellä? tai sitten on olemassa ihan vastaava, pippuripäällysteinen juusto) Arvioisin, että neljää pihviä kohden kuluu paketilliset kumpaakin juustoa.

Päälle kaadetaan kermaa niin, että lihat liki peittyvät ja sitten koko vuoka muhimaan uuniin pariin sataan asteeseen.

Tädin vinkki myös oli laittaa vuoan reunoille mukaan kypsymään säilykepäärynän puolikkaita, sopivat hyvin makupalettiin. Kun juustot ovat muhineet pehmeiksi, tarjoillaan koko homma keitetyn riisin kera.

Ei mikään kevyt setti, mutta ihanat maut. Ja helppo. Toivottavasti joku innostuu testaamaan ja varioidahan aina voi. Joka tapauksessa näin on viety taas vähän laajemmalle täti Sirkan ruokaperintöä. Ensi kerralla sitten enemmän MasterChefistä. Kokkailemisiin!  

 

Lue myös: Minna Kuukka vastaa yleiseen olettamukseen MasterChef-keittiöstä: "Se on todellista"

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat