Addictive Behaviors -tiedelehdessä julkaistu laaja koontitutkimus osoittaa, että peliriippuvuus, jota kutsutaan myös nimellä Internet Gaming Disorder, IGD, koskettaa keskimäärin 6,1 prosenttia nuorista aikuisista. Pelkästään pelaajat huomioiden luku oli 8,1 prosenttia.
Peliriippuvaiseksi ei välttämättä voi laskea henkilöä, joka pelaa runsaasti nauttien harrastuksestaan.
Peliriippuvuudesta voidaan puhua, jos siitä kärsivä ajattelee pelaamista jatkuvasti, muuttuu levottomaksi tai ärtyneeksi, jos ei pääse pelikoneelle, ja tarvitsee yhä enemmän peliaikaa saadakseen tyydytyksen pelaamisesta.
Vakavimmillaan pelaaminen alkaa korvata opiskelua, työtä, unta, ihmissuhteita ja muita harrastuksia. Diagnoosissa ratkaisevaa onkin hallinnan menetys ja elämälle aiheutuvat haitat, ei niinkään ruudun ääressä vietetyt pelkät tunnit.
Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että ongelmapelaaminen voi olla yleistymässä juuri aktiivisten pelaajien keskuudessa. Tutkijat arvioivat mahdollisiksi syiksi muun muassa kilpailullisen verkkopelaamisen kasvun sekä mikromaksuja ja loottilaatikkojärjestelmiä hyödyntävien pelien yleistymisen. Loottilaatikot ovat pelin sisäisiä tavaroita sisältäviä laatikoita, joita avataan uhkapelimäiseen tyyliin.
Tutkimuksen johtaja Júlia Gisbert-Perez kollegoineen halusi selvittää ilmiön todellisen laajuuden 18–35-vuotiaiden ikäryhmässä, joka on itsenäistymisen ja elämänmuutosten vuoksi erityisen haavoittuvaista aikaa. Tutkijat seuloivat läpi tieteelliset tietokannat ja löysivät 93 kriteerit täyttävää tutkimusta, jotka kattoivat yhteensä 149 601 osallistujaa, joiden keski-ikä oli 23–24 vuotta.
Tutkimuksen tekijät huomauttavat, että eri tutkimuksissa käytettiin erilaisia diagnosointimenetelmiä, mikä voi vaikuttaa tuloksiin.
Lue myös: Stressi näkyy vatsassa yllättävällä tavalla – ahdistuksen ja suoliston välillä on yhteys
Lue myös: Tutkijat yllättyivät: Äidinmaidolla on pitkä vaikutus lapseen – näin se näkyy vuosienkin päästä
Lähde. PsyPost