Taiteilija Katariina Souri, 57, otti tuoreessa sosiaalisen median julkaisussaan kantaa ihmisten asuinympäristöön ja sen vaikutuksiin ihmisen hyvinvoinnille.
Souri liitti julkaisuunsa Helsingin yliopiston tiedotteen mikrobiuutteesta, jonka lisäämisen ihonhoitotuotteisiin uskotaan parantavan ihmisen terveyttä mikrobitasolla.
– Nyt sentään avoimesti jo puhutaan siitä miten kaupunkiasuminen sairastuttaa ihmiset suolistomikrobiomin köyhtymisen seurauksena, kommentoi Souri päivityksessään.
Souri on skeptinen sen suhteen, että pelkästä mikrobiuutteesta olisi parantamaan kaupunkilaisten terveyttä ja hyvinvointia.
– Eli elämää vietetään betonin ja muovinurmien keskellä ja illalla hierotaan mikrobiuutetta naamaan. Silläkö sairastavuus ja pahoinvointi ratkaistaan?
– Luontoyhteyttä ja ihmiselle lajityypillistä elämää ei palauteta jonkin ”biodiversiteettikomponentin” avulla. Se palautetaan elämällä terveellisessä ympäristössä ja turvaa tuovan lähiyhteisön keskellä, jyrähtää Souri.
Lue myös: ”Käsityksemme todellisuudesta vääristyy”– Katariina Souri menetti ystävänsä tekoälylle
Lue myös: Katariina Souri maalasi Käärijästä vaikuttavan muotokuvan, some ihastui – "Älyttömän hieno teos"
Souri uskoo ongelman piilevän poliittisissa päätöksissä. Hän sanoo haluavansa tilanteeseen muutosta.
– Marsin asuttaminen näyttää olevan helpompaa kuin muuttoliikkeen kääntäminen takaisin maaseudulle. Ei siksi etteivätkö ihmiset haluaisi maalle, vaan siksi, että poliittinen ohjailu tekee unelmien toteuttamisen mahdottomaksi!
Sourin kommentit ovat herättäneet keskustelua. Moni on hänen kanssaan samaa mieltä:
– Sieltä ne hyvät mikrobit tulevat kun antaa koiran viedä ulkoiluttajansakin metsään. 15 min. päivässä on hyvä annostus.
– Niin kuin sanonta kuuluu: terveimmät lapset tulevat maatiloilta.
– Sen lisäksi, että kaupungista puuttuu monipuolinen mikrobisto, ongelmana on liikennepäästöt ja liikenteen melu, kesällä kuumuus asunnoissa. Terveyden kannalta mahdollisimman huono paikka ihmiselle.
Kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita Sourin väittämiä:
– Meillä monella kaupunkilaisella on enempi tai vähempi jatkuvasti sormet mullassa, harrastetaan eläinten kuten hevosten tai koirien kanssa, asutaan metsän laidalla. Toki voi olla toisinkin mutten pidä yleistämisestä tässä kohtaa.
– Asun kaupungissa. Uusikaupunki. Myös asun kerrostalossa. Ja vietän kaiken vapaan-ajan metsässä tai järven/meren rannalla. Syön kotiruokaa. Ja kerään sienet/hyötykasvit luonnosta. Samoin suosin maanviljelijää. Kurkut, tomaatit, perunat suoraan pellolta. No maito ja voi ehkä kaupan. En voi sanoa että on muovinurtsi tai muuta sellaista. Ja voin väittää että selviän metsässäkin ihan metsänantien voimin. Se on niin paljon kiinni ihmisestä! Ja muuttaisin kyllä maalle jos voisin. En suosi valmisruokaa enkä ymmärrä niitä paketoituja valmissalaattejakaan. Varsinkin nyt kun luonto on täynnä kaikkea… Toki joku Hesa tai Turku on eri asia. Liian isot kaupungit.
– Kaupunkilainen syö useimmiten maalla tuotettua ruokaa ja saa suolistomikrobinsa hoidettua asianmukaisesti. Minusta tällainen vastakkainasettelu ei palvele ketään. Kaupungissa asukas kävelee kaksi korttelia ruokakauppaan, maalla hypätään autoon ja ajetaan 20 km suuntaansa. Molemmat ostavat samat ruokatarvikkeet. Kumpi on ympäristölle ystävällisempi?
– Asun kaupungissa, Helsingissä. Ei mun kotinurkilla muovinurmea ole, on Viikin arboretum, on Uutela, on paljonkin luontoa. Tämä kaupunkielämän mollaaminen ei oo kivaa.
– Kaikki eivät halua maalle. Esim itse olen ajokortiton ihminen ja työni on kaupungissa. Sen ärtyneen suolen saa kyllä vaikka olisi lapsena tonkinut maata ja syönyt vain kotiruokaa. Tästäkin on kokemusta IBS räjähti käsiin teininä.
– Joo… Hei kuule, mitä jos kerätään sellanen ihana 10 hengen porukka niin tehtäiskö ihan evoluutionomainen testi kauanko ne kykenee elämään sun luona Katariina sun tiluksilla ja mökissä… Hei, tehään skaba (stadin slangia eli kilpailu) eli veikataan montako on jäljellä kun Kata sanoo ”nyt riitti… ulos kaikki takaisin kaupunkiin”… ja montako on jäljellä siinä kohdin… ja missä kohdin sysipimeää talvea se tapahtuu taivaan vihmoessa kylmänkosteaa rähmää ilon tunteita nostattamaan.