Kuva: Senja Rapila

Apua, tästä se alkaa!

30.01.2019 10:57 - Emilia Parkkonen

Jippii, tässä se on, ensimmäinen postaukseni! Lue rohkeasti eteenpäin ja tutustu Between The Lines -blogin kerrassaan koukuttavaan sisältöön. Miten elämä aloitetaan puhtaalta pöydältä? Miten ravistellaan kaikki vanhat, pinttyneet käsitykset omasta itsestä ja rakennetaan uusi, bad ass -elämä? Voiko unelmat toteutua, jos todella niin haluaa vai onko se yksisarvisten keksimä myyntipuhe?

Vielä on vähän jäykkää menoa kameran edessä - kyllä se tästä.. (kuva: Senja Rapila)

Aikoinaan kaikki toiveeni ja unelmani jäivät aina ajatuksen tasolle, en koskaan tarttunut niihin konkreettisesti ja lähtenyt viemään niitä eteenpäin. Unelmoin ja uneksin ja joka kerta herätessäni putosin pääedellä todellisuuteen. Odotin jonkinlaista Bridget Jones -hetkeä, jolloin elämäni täyttyisi säpäkästä taustamusiikista, heittäisin juustohampurilaiset jäteastiaan, hyppäisin spinning-pyörän selkään ja aika kuluisi maagisen nopeasti eteenpäin. Lopulta elämäni olisi täysin hallinnassa, olisin saavuttanut haluamani ja astuisin tärkeisiin juhliin hidastetusti kävellen ja tuulikoneen saattelemana. Superonnellisena.

(kuva: Senja Rapila)

En koskaan löytänyt syytä miksi en osannut toteuttaa unelmiani tai miksi en lähtenyt kohti tavoitteitani. Olin valmis tyytymään siihen mitä minulla oli, toisessa kädessä todellisuus ja toisessa saavuttamattomat unelmat, joihin uppoutuisin vain päiväunissani. Olin itse pahin viholliseni ja loin vuosien varrella itsestäni henkilön, joka en todellisuudessa halunnut olla. Sitten tuli maaliskuu 2018.

Käännekohta

Maaliskuussa isäni sairastui äkilliseen sairauteen, vietti sairaalassa 1,5 viikkoa ja lopulta menehtyi huhtikuussa Meilahden tehovalvontaosastolla. Jos elämäni oli aikaisemmin jumissa, niin nyt elämäni pysähtyi. Elämä, jota olin elänyt melkein 29 vuotta oli nyt poissa. Minun rakas isäni, poissa. Infrastruktuuri on murtunut, perhe on hajonnut, mitä nyt tapahtuu?

Kun pystyin vihdoin surun keskellä ajattelemaan, ihan ensiksi ymmärsin, että tämä on se hetki, jolloin joudun ja saan aloittaa alusta. Minun ei tarvitse olla enää se, joka ei tee tai uskalla tehdä tiettyjä asioita. Minun ei tarvitse jäädä rooliin, jonka rakensin itselleni silloin, kun en arvostanut itseäni. Tällä kertaa ei odottelua, ei höttöhaaveilua, ei ”sitku”-elämää. Nyt pistetään ranttaliksi – kuten isäni sanoisi.

Joskus tuli ihan kivoja kuvia.. (kuva: Senja Rapila)

..joskus keskittyminen herpaantui! (kuva: Senja Rapila)

Blogini tarkoitus

Halusin perustaa tämän blogin, sillä olen käännekohdassa, kahden elämän välissä – between the lines. Haluan jakaa tämän matkan erilaisten ihmisten kanssa, sillä uskon että joukossa on voimaa. Haluan jakaa inspiraatiota ja myös vastaanottaa sitä kanssaihmisiltä, eli teiltä, ihanat lukijani (ainakin 5 ihmistä on luvannut lukea tätä, terkut sukulaisille!). Lähden tavoittelemaan pieniä ja suuria unelmiani ihan oikeasti. En kuitenkaan ole mikään unelmapumpulimuija joka latelee pelkkiä inspiraatiolausahduksia Insta-feedin täyteen, vaan vaadin tältä matkalta konkretiaa. Totuushan on se, että meikämandoliinilla (kyllä, sanoin meikämandoliini) ei ole mitään hajua mitä tästä matkasta tulee, mutta jotain tästä tulee.

Blogini sisällön voisi jaotella näin

- Inspiraatiota minulta teille ja teiltä minulle

- Kehon ja mielen muutoksia

- Selkeitä unelmia, pieniä ja suuria, joita kohti mennään täydellä höyryllä

- Mukavuusalueelta poistumista ja uusien asioiden testailua

- Perusarkea unohtamatta! Häiden suunnittelua, sisustusta, matkustamista, kauniita asioita..

- Mahdollisimman paljon kanssakäymistä kanssanne. Jaetaan kokemuksia ja kuullaan toisiamme matkan varrella!

Huh, ensimmäinen postaus valmis (p.s. pahoittelut huutomerkkien liikakäytöstä!). Laittakaa Instassa myös @emiliabtwn seurantaan Instassa, siellä juttu jatkuu <3

Ihanaa, inspiroivaa viikkoa kaikille!

- Emilia

Jaiks! Mikä fiilis maailmanhistorian ensimmäisestä BTWN-postauksesta?

Kommentoi