Määmatka ja vakoojatason salakuljetus

05.02.2019 09:00 - Emilia Parkkonen

Eräänä torstaina päätin, että nyt riittää. Nyt en kestä enää yhtäkään puolisoni puujalkavitsiä (viimeisimpänä tuotoksena: Mitkä ovat savolaisten vuohien juhlat? KILIPAILUT!!), en pysty enää tuijottamaan samaa seinää kirjoittaessani tekstiä, en halua tehdä itse ruokaa, en halua puhua kellekään, en halua muistutusta arjen realiteeteista. Haluan elää hetken jossain toisessa todellisuudessa. Päätin lähteä minimäämatkalle.

Oletteko kuulleet käsitteen "määmatka"? Kyseessä ei ole lampaiden pyhiinvaellus naapurimaille, vaan sanaleikki ”häämatkasta”. Määmatka tarkoittaa matkaa, jonka tekee itseään varten, yksin. Koska tällä kertaa aikaa minulla oli vain yksi yö, konseptoin itselleni minimäämatkan hotellissa, Helsingissä. Olen maailman suurin hotellifani, ja haistoin täydellisen mahdollisuuden kokeilla ihan uutta hotellia. Valitsin Havenin, sillä heillä oli jokin supertarjous juuri päällä. Suunnitelmani oli mökkihöperöityä hotellihuoneen sisällä ja tuottaa pirusti tekstiä. Olla pitkästä aikaa ihan yksin.

Kirjauduin sisään klo 15.00, heitin kamat huoneeseeni, otin muutamat kuvat hotellin yleisistä tiloista ja palasin taas huoneeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli ”Voi olisipa puolisoni täällä jakamassa tämän ihanan huoneen kanssani”. FAIL. Toinen ajatukseni oli ”Mites tämä homma nyt toimii? Eli kengät pois ja sitten vaan ollaan? Eli siirryn tähän sängylle nyt istumaan? Vai pitääkö tästä mennä johonkin?” Olin t-o-d-e-l-l-a hämmentynyt ensimmäiset 10 minuutta.

Huone oli todella korkea!

Hetken päästä uskaltauduin ottamaan kengät pois, istahdin jopa sängylle rennosti ja otin koneen esiin. Muutaman ”katso vauvojen ilmeitä, kun he maistavat ensimmäistä kertaa sitruunaa” -videon jälkeen löysin work flown ja pistin näppäimistön sauhuamaan. Tunnit hujahtivat kuin siivillä ja seuraavaksi havahduin siihen, että jotain on syötävä.

En voinut itselleni mitään. Se oli pakko saada, nimittäin höyryävä, pehmeä, lohitäytteinen uuniperuna. En ollut varma, miten hotelli suhtautuu tällaisiin mielihaluihin, joten päätin muina naisina hoitaa homman salassa. Olenko nyt lainsuojaton?? Asettelin ostamani ruoka-astian huolellisesti reppuuni ja yritin näyttää syyttömältä. Vain kasvoton hotellin asiakas kulkemassa oudon repun kanssa respan ohi, nothing to see here! Rukoilin, ettei kukaan ota katsekontaktia, ei ottanut. Toivoin, ettei kukaan henkilökunnasta kävelisi hotellin käytävällä vastaan ja haistaisi reppuni sisältä nousevan, huumaavan uuniperunan tuoksun. Ei kävellyt. Pääsin pujahtamaan huoneeseeni takaisin ja olin koko loppuillan sitä mieltä, että Mission Impossible -elokuvat kalpenivat "Operaatio uuniperunan" vieressä.

Maittavan illallisen jälkeen oli aika mennä kylpyyn, laittaa kasvonaamio ja hoitaa ihoa ja hiuksia, kerrankin! Televisiosta tuli Blue Jasmin -elokuva ja iltasnacksina minulla oli riisikakkuja ja dippiä – mitä sitä muuta voisi halutakkaan? Aamulla koko illan tuiskuttanut lumipyry oli kadonnut ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Aamiaista nautiskellesani totesin, että oloni oli aivan loistava. Ainoa haittapuoli oli se, että määmatkani kesti vain yhden päivän.

180 cm sänky, all for me!!

Ympäristön vaihtaminen ja yksinolo tekevät yksinkertaisesti hyvää. Hiljaisuus, puhumattomuus ja informaatioähkyttömyys rauhoittavat ja puhdistavat. Suosittelen kaikille lämpimästi pientä tai suurta määmatkaa, oli se sitten päiväretki metsän siimekseen, ylellinen hotelliyö, leffailta ihan elokuvateatterissa tai vaikka kahden viikon Kanarianmatka. Tai unohdetaan suosittelu, KÄSKEN kaikkia hankkiutumaan määmatkalle ainakin kerran elämässään. Olen päättänyt lähteä vielä pidemmälle yksinoloretriitille, heti kun se on mahdollista. Silloin pääsen vielä syvemmin tutustumaan itseeni ja ajatuksiini, mikä voi olla hyvin pelottavaakin. Vielä pelottavampaa tulee olemaan se, jos haluankin seuraavalla kerralla syödä pizzaa huoneessani. Miten se salakuljetetaan huoneeseen, sehän ei mahdu salakuljetusreppuun? Entä pizzan tuoksu, sehän leviää pitkälle? Hmm.. mites sushi.. se ei tuoksu, se mahtuu reppuun..

Sillä aikaa, kun minä jään pohtimaan ruoan salakuljetusta, kertokaa, oletteko viettäneet määmatkaa koskaan? Jos olette, missä ja miten, jos ette, miksi ette?

Muuten! Blogiani voi seurata myös Bloglovin'issa. Sieltä saa kätevästi aina tiedon siitä, kun uusi postaus on saapunut. Instagramissa @emiliabtwn

Ihanaa viikkoa kaikille!

- E

Kommentoi