Miten ovat menneet ensimmäiset viikot ilman töitä?
No niin! Vihdoinkin pääsin kirjoittelemaan uutta postausta uudella tietokoneella! Melkoiset viikot takana ja nyt on aika hetkeksi hengähtää ja pohtia, että mitä tässä on nyt sitten tapahtunut.
Seuraa uuden elämäni matkaa Instagramissa @emiliabtwn ja inspiroidutaan yhdessä!
Tilanteeni on kaikin puolin erikoinen; irtisanouduin itse ennen koronaa töistä, jotta pääsisismme mieheni kanssa toteuttamaan unelmamme maailmanmatkasta – samalla pistäisimme elämämme ihan uusiksi. Matkalle emme tosiaan päässeet lähtemään 1.4. mutta onnekseni sain jatkaa töitäni vielä ylimääräisen kuukauden!
Tuo ekstrakuukausi tuli päätökseen vappuaattona ja sen jälkeen elämä on ollut täysin uudenlaista.
Ensimmäinen viikko meni vielä kierroksilla; mieleen tuli jatkuvasti töihin liittyivä ajatuksia ja ideoita, kaupassa käyminen tai lenkkeily päivällä tuotti outoja olotiloja “pitääpä kiiruhtaa takaisin sorvin ääreen” tai “minun ei pitäisi olla tähän aikaan täällä”. Kunnes taas tajuaa, että hupsista, minähän voin tehdä ihan mitä haluan, millon haluan. En tiennyt miten suhtautua töideni päättymiseen; toisaalta olin erittäin haiken mielin, toisaalta olin niin onnellinen, että pääsin vihdoinkin lepäämään, vaikka reissu ei nyt heti toteutunutkaan.
Toisella viikolla pääsin käymään toimistolla ja palautin tietokoneen, siivosin pöydän ja heitin heipat niille kahdelle tyypille, jotka siellä silloin oli paikalla. Tämä konkreettinen, maaginen hetki johti aivan mielettömään fyysiseen (ja henkiseen) väsymykseen. Seuraavat päivät meni nukkuessa. Syviä, 12 tunnin unia, vailla huolta seuraavasta päivästä. Oli, kuin olisin nukkunut kaikki viime vuosien murheet pois. Elämä oli hyvin yksinkertaista: unta, ruokaa, kävelylenkkejä, piilottelua sosiaaliselta elämältä. Päätin, etten aio kokea huonoa omatuntoa tästä uudesta elämänrytmistä. Aina ei tarvitse olla tuottava tai kaikessa mukana, se on nyt ymmärretty.
En tiedä miten homma tästä jatkuu, onko tämä sopeutuminen uuteen elämänmalliin aluksi yhtä vuoristorataa, mutta juuri nyt olen taas kuin magnusti preerialla, pää pirteänä pystyssä tsekkaamassa tilannetta. Se, että aikaa on vaikka muille jakaa, on johtanut siihen, että myös ajatuksia riittää. Olen aloittanut täysin uuden elämäntyylin ruokailun ja liikunnan saralla, josta kerron mielelläni lisää tulevissa postauksissa. Kirjoitan miltein päivittäin vihkooni (yhteen niistä sadoista) ajatuksia: kuka olen, mitä haluan, mikä kiinnostaa, missä olen hyvä, mitä voisin tehdä. Maailmanvalloitus saattaa muuttua Suomen valloitukseksi, kotimaan matkailu kunniaan! Olo on tällä hetkellä optimistinen ja energinen. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ainakin pöytä notkuu projekteista!
Koska tulevaisuus on täysin auki, se tuo jännitystä elämään – hyvällä tavalla tässä vaiheessa. Tuntuu, että maailma on auki, kaikki on mahdollista ja jotain suurta on tapahtumassa. Pitää tämä ajatus oikeasti paikkaansa tai ei, se antaa voimaa tasapainoilla kahden tärkeän perusasian, paikallaan olemisen ja liikkeellä pysymisen, välillä.
Toivon kaikille voimaa ja hyviä ajatuksia tähän hetkeen, uskon, että olemme voiton puolella.
Tsemppiä, haleja!
- Emilia
Kommentoi