Kuva: Shutterstock
Kun Risto syntyi, homoseksuaalisuus oli syntiä: "Olin 18-vuotiaaksi rikollinen, 31-vuotiaaksi sairas"
Risto oli kaapissa vuosikausien ajan. Vasta 1990-luvun alussa hän uskalsi kertoa, kuka todella on.
Kun Risto Hartikainen vuonna 1950 syntyi, oli maailma monella tapaa erilainen kuin nykyään. Erilaisen maailmankuvan vuoksi Ristokin joutui vuosia peittelemään totuutta siitä, kuka hän oikeasti on. Tuolloin homous oli nimittäin syntiä.
- Homoseksuaalisuus alkoi painaa itseä jo lapsuudessa. Sille ei ollut silloin edes nimeä. Se oli rikollista. Olin täysi-ikäiseen saakka rikollinen ja 31-vuotiaaksi olin sairas. Vasta tämän jälkeen alkoi jotain selkoa tulla siitä, että olenkin ihan normaali ihminen, Risto kertoo Selviytyjät-podcastin toimittajan, Teemu "Pastori" Potapoffin haastattelussa.
- Koin itseni poikkeavaksi. Tiesin sen jo 5-6-vuotiaana. Tykkäsin ihan todella paljon piirtää ja lähes aina piirsin pelkästään miehiä.
Lapsuus- ja nuoruusvuodet kulkivat ohi, mutta Risto ei ollut oma itsensä. Vasta työelämään siirtyminen avasi hänen silmänsä, kuten Helsinkiin muuttokin.
- Olin työmatkalla Tukholmassa. Se avasi silmäni. Siellä oli miehiä, jotka tykkäsi miehistä ja kaikkea sellaista, hän kertoo.
Vaikka tietoisuus lisääntyi, koki Risto tilanteen monella tavalla pelottavaksi.
- Alkoi tulla tieto siitä, että se ei ole sallittua. Siinä oppi nopeasti elämään kaksoiselämää. Piirsin niitä kuvia salaa ja elin arkena ihan erilaista elämää.
"Kaapissa eläminen oli hirveää"
Koska homoutta pidettiin tuohon aikaan sairautena, näki Ristokin parhaaksi elää kaapissa.
- Kaapissa eläminen oli hirveää. Koko ajan piti miettiä, mitä muut ajatellevat. Vahvana oli pelko siitä, että joku käy kimppuun tai muuta sellaista. Varmasti yritin olla maskuliinisempi, kuin mitä olinkaan. Ne kaikki asiat oli ihan selkärangassa. Oppi, että miten muiden seurassa pitää käyttäytyä, hän kertoo.
- Vuonna 1980 menin naimisiin naisen kanssa, kun ajattelin, että sitten yhteiskunta hyväksyy minut. Vaimo oli 10 vuotta nuorempi ja hän halusi päästä kotoa pois. Se oli molemmille turvapaikka. Liitto ei kauaa kestänyt.
Kaapissa eläminen teki elämästä monella tapaa tuskallista. Muun muassa itsetuhoiset ajatukset alkoivat nostaa päätään.
- Tuntui, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta.
"Se antoi rohkeutta"
Yllättäen Risto kuitenkin tapasi elämänsä miehen, joka niin sanotusti vei jalat alta. Hänen kanssaan Risto muutti saman katon alle, ja elämä hymyili.
Vuonna 1994 Risto päätti kuitenkin olla rohkeasti oma itsensä. Hän pyysi lähimmät sukulaisensa paikalle ja kertoi elävänsä elämäänsä miehen kanssa.
- Kutsuin äidin ja siskon paikalle. Kerroin, että olen homoseksuaali ja elän miehen kanssa. Eivät he yllättyneet, molemmat kertoivat tienneensä.
- Kaapista ulos tuleminen antoi rohkeutta elää. Sen jälkeen ei ollut pelkoa. Ajattelin vain, että jos ei joku hyväksy, niin sitten ei hyväksy.
Vielä tuolloin HIV liitettiin vahvasti homoseksuaalisuuteen. Erään nimityksen mukaan kyseessä olikin homorutto.
- Ajateltiin, että HIV on Jumalan kosto homoille. 1980-luvun puolen välin jälkeen ilmi tuli vasta ensimmäiset heterotapaukset, Risto muistelee.
Myös Riston puolisolla HIV oli todettu. Se ei kuitenkaan pelottanut Ristoa.
- En jännitänyt, oletin että sairastun jossain vaiheessa. Ajattelin vain, että sitten me ainakin kuollemme yhdessä.
Kun Risto sai tartunnan, oli lääketieteellä jo antaa kokeiluvaiheessa oleva lääkitys Riston kokeiltavaksi. Millaisia ajatuksia Riston päässä tuolloin pyöri? Entä millaista elämä on nyt, 67-vuotiaana? Sen saat selville, kun kuuntelet koko tarinan täältä.
Lataa RadioPlay ilmaiseksi täältä ja kuuntele kaikki ohjelman jaksot.
Lue myös: Mistä tunnistat peliriippuvaisen? Koukussa ollut Riku paljastaa
Lue myös: Syömishäiriö ja masennus nujersivat Pinjan: "Minulle sanottiin, että en selviä"
Lue myös: Illalla Tara peitteli lapsensa uneen, aamulla lapsi oli kuollut: "Sitä tuskaa ei pysty kuvailemaan"
Lue myös: Milja eli vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa: "Sitä ei edes ymmärrä, että sinulle tehdään väärin"
