Suomalaisten elinajanodotteet ovat olleet jatkuvassa nousussa.
Tilastokeskus kertoo vuonna 2024 vastasyntyneiden poikien elinajanodotteeksi 79,6 vuotta, tyttöjen kohdalla vastaava luku oli 84,8 vuotta. Edellisestä vuodesta kasvua oli pojilla 0,7 vuotta ja tytöillä 0,6 vuotta.
Avioliitossa elävien elinajanodote on Tilastokeskuksen mukaan selvästi naimattomia pidempi. Vuonna 2024 ero oli miehillä peräti 8 vuotta ja naisilla lähes 6 vuotta.
Jokaiselle lähdön päivä koittaa joskus. Enemmistö suomalaisista kuolee vanhuksina.
Lue myös: Maailman vanhimman ihmisen uskotaan olevan 145-vuotias – "Resepti on kärsivällisyys"
Lue myös: Hurja video leviää netissä: Nainen pelastui varmalta kuolemalta hyppäämällä palavasta kerrostalosta
Keski-Suomen hyvinvointialueen esitteessä kerrotaan kuolevan potilaan voinnissa tapahtuvista muutoksista, joista voi päätellä kuoleman olevan lähellä.
Esite muistuttaa jokaisen kuoleman olevan ainutlaatuinen, mutta tietyt fyysiset muutokset ovat usein havaittavissa kuoleman lähestyessä.
Eräs tunnistettava merkki on ruokahalun väheneminen tai katoaminen. Kuolevan keho ei enää kaipaa ruokaa ja juomaa entiseen tapaan, sillä keho ei enää pysty käyttämään ravintoa energiaksi.
Esite kertoo saattohoidossa käytettävän nesteytyksen voivan jopa pahentaa potilaan oloa aiheuttamalla hengenahdistusta, kipua ja turvotusta. Suonensisäisen nesteytyksen käyttöä suositellaan vain siinä tapauksessa, että se parantaa potilaan vointia.
Kuoleva on usein myös väsynyt. Hän viettää paljon aikaa nukkuen, eikä välttämättä ole hereilläkään kiinnostunut ympäröivästä maailmasta.
Lue myös: Nina Tapio Annassa viimeisestä keskustelusta Hanna-Riikan kanssa: "Sä voit lähteä, me pärjätään"
Lue myös: Riikan työssä kuolema on vahvasti läsnä: "Viimeiset toiveet ovat usein hurjan kauniita"
Kuoleman lähestyessä aivojen lämmönsäätely voi häiriintyä, ja potilaalla voi esiintyä kuumetta.
Myös kipu voi olla merkki lähdön lähestymisestä. Esite kertoo kivun olevan yksilöllinen kokemus johon vaikuttavat muun muassa mahdolliset elinvauriot, psyykkiset ja ympäristölliset tekijät. Saattohoidossa pyritään mahdollisimman hyvään kivunhoitoon.
Kuoleman lähestyessä ihmisen elintoiminnot hidastuvat ja hengitys muuttuu usein pinnallisemmaksi. Hapen tarve kehossa vähenee, ja tämä voi jopa helpottaa hengenahdistuksen tunnetta. Potilaan hengitykseen voi tulla katkoja, ja hengitys voi korista. Yleensä tämä ei kuitenkaan häiritse potilasta itseään, vaikka se voikin herättää läheisissä huolta.
Ihminen voi myös muuttua levottomaksi kuoleman lähestyessä. Potilaalla saattaa olla harhoja, hän saattaa äännellä tai haroa käsillään.
Hänen ihonsa muuttuu kalpeaksi ja laikukkaaksi, ja se voi tuntua viileältä ja kostealta.
Esitteen lopuksi kerrotaan ihmisen usein ikään kuin nukahtavan pois, kun sydän pysähtyy ja hengitys lakkaa.