”Olit samalta pieneltä maalaiskylältä kuin minä ja siskoni. Olimme hyviä ystäviä ala-asteella. Olit silloin jo hieman erilainen kuin muut, mutta silloin se ei meitä haitannut. Se oli mukavaa aikaa. Sitten siirryimme yläasteelle ja kaikki muuttui.
Se oli paljon suurempi koulu kuin missä olimme. Ala-asteella oli kaiken kaikkiaan n. 60 oppilasta ja yläasteella oli yli 400 oppilasta. Kesti pitkään ennen kuin itse tein uusia kavereita, mutta sinä et, olit muutaman vuoden samalta kylältä olevien kavereiden kanssa, jotka olivat ylemmillä luokilla. Kun he lähtivät yläasteelta, olit yksin. Saatoit välillä tulla viereeni välitunnilla kun juttelin kavereideni kanssa. Kaverini eivät katsoneet tätä hyvällä. Sinua pidettiin kummajaisena, outona… friikkinä.
Pukeuduit vähän huonosti, hiuksesi näyttivät likaisilta ja olemuksesi oli nuhjuinen. Itse aloin silloin miettiä, että läsnäolosi lähelläni aiheuttaisi negatiivisia tunteita muissa. Halusin olla ystäväsi mutta silti välttelin sinua. En halunnut sitä samaa friikki stigmaa itseeni.
Lopulta kaverini sanoivat, että minun ja siskoni täytyy sanoa sinulle, ettet saa enää tulla luoksemme välitunneilla. Teimme niin kuin he sanoivat ja sanoimme tämän sinulle. Se sattui minuun syvästi, mutta enemmän se varmasti satutti sinua. En koskaan saa tietää miten paljon tämä varman satutti sinua, parhaat kaverisi ala-asteelta, eivät halua enää sinua seuraansa, koska se ei ollut hyväksi heidän imagolleen.
Emme olleet yhteydessä sen jälkeen. Vanhempamme ihmettelivät miksi emme tapaa enää toisiamme. Lopulta he saivat tietää miten oli käynyt. Mutta silti emme korjanneet asiaa.
Nouset mieleeni aina välillä. Se mitä teimme siskoni kanssa tekee minut surulliseksi. Haluaisin joskus vain soittaa sinulle ja pyytää anteeksi… mutta en osaa ja uskalla nostaa luuria ja soittaa. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa.
Näin kerran unta sinusta, pyysin sinulta anteeksi ja sovimme asiat… herättyäni olin surullinen että se ei ollut totta. Haluaisin tietää paremmin miten sinulla menee, missä olet, oletko parantunut haavoista jotka teimme.
Olen pahoillani, anteeksi vanha ystäväni, en halunnut satuttaa sinua… mutta silti niin tein.
Terveisin,
Pelakuu”
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.